Conclave / Edward Berger

Paavi kuolee, tarvitaan uusi paavi. Konklaavi pystyyn, arkkipiispat paikalle, ja dekaani sitä johtamaan. Alkaa juonittelu: uudistusmieliset haluavat jatkaa kuolleen paavin viitoittamalla tiellä, konservatiivit haluavat perua uudistukset ja erityisesti estää afrikkalaisen paavin valinnan vaikka tämä onkin homofoobikko. 

Konklaavia johtaa dekaani Lawrence, jonka vastuulle jää selvittää koko sotku. Monet haluaisivat hänestä paavin, hän itse ei paaviksi halua, vastuu tuntuu painavan muutoinkin eikä rukous suju. Hän joutuu eri ryhmien juonittelun keskelle, saa tiedokseen huhuja, ja vähitellen mysteeri syvenee. Onko joku juoninut edellisen paavin kanssa? Onko paavilta jäänyt jälkeen jotakuta raskauttavia dokumentteja? 

On myös räjähdys, on sukupuolten moninaisuutta ja aviottomia lapsia. Melkoinen sotku. 

Elokuva on kuvattu tarkasti. Lawrences tuskaiset kasvot, harkittu olemus tulevat tutuiksi, samoin muiden iäkkäiden miesten. Vaatteet ovat komeet, kulissit myös. Jännitystä rakennetaan uskollisesti, elokuva kulkee sujuvasti kohti loppuaan, tyhjiä hetkiä ei ole.

Katsojana tykkäsin siitä, että opin uutta paavin valinnasta, ja siitä, että elokuvassa ei juuri ajettu autolla, rakasteltu seinää vasten eivätkö kohtaukset loppuneet yhtäkkisiin puhelinsoittoihin - ihan vain siksi, että kardinaaleilta otettin elokuvan alussa puhelimet pois.