He ovat suolaa ja valoa / Terhi Törmälehto

Roihuvuoren Rion kirjallisessa salongissa Terhi Törmälehto kertoi, että hänen kirjansa syntyvät syvästä kiinnostuksesta johonkin aiheeseen ja että hän itsekin ihmettelee miksi hän tutkimansa tiedon haluaa välittää romaanina eikä vaikkapa esseenä. 

Onneksi hän haluaa kirjoittaa romaaneita, koska romaanin kautta on sekä mahdollista kertoa ihmisistä, ihmisten kautta, että myös tavoittaa suurempi lukijakunta kuin esseen. Törmälehdon aiheet ansaitsevat laajan lukijakunnun. 

Tällä kertaa aiheena on uskonnollisuus, uskossa oleminen ja erityisesti kristillinen sionismi, Israelin ja juutalaisuuden järkkymätön tukeminen, joka kumpuaa vanhan testamentin teksteistä. Aihe oli minulle uusi, en ollut tiennyt, että Suomessakin on herätysliikkeisiin kuuluvia ihmisiä, jotka tukevat rahallisesti kehitysmaista Israeliin muuttavia juutalaisia, käyvät työleireillä Israelissa ja jopa miehitetyillä alueilla. 

Kirjan kertoaa kahdesta uskovaisesta naisesta. Anu on saksanopettaja, jotka matkaa lomalleen Israeliin, tapaa siellä miehen, rakastuu ja saa aiempia matkoja läheisemmän kosketuksen Israeliin ja maallistuneisiin juutalaisiin. Tämä kosketus ja matkan aikana tapahtuvat terrori-iskut saavat Anun sionismin säröilemään. 

Susannan, lääkärin, usko ei vapise. Hän on tullut Israelin pyhän totuuden vallassa, menee mukaan miehitetyille aluielle istuttamaan puita vaikka hänen pappimiehensäkin kehoittaa häntä tulemaan pois sieltä. Usko ei horju vaikka miehityksen raakuus ja epäreiluus tulee kirjaimellisesti Susannan kasvoille.

Kirja on kirjoittu Anun ja Susannan näkökulmista, luku kerrallaan vaihdellen. Teksti on sujuvaa, henkiöt pääosin muutakin kuin näkökulmansa symboleita, ympäristön kuvaus on havainnollista, tapahtumat uskottavia - mikä ei ole ihme, koska niillä kuulemma on vastineensa todellisuudessa. Törmälehto sanoi, että hän ei ole tähän kirjaan kuvitellut tapahtumia. 

Tärkeä kirja jo ihan kansainvälisen politiikan ymmärtämiseksi.