Sunset Park / Paul Auster

USA vuonna 2008, talous on romahtanut, Floridassa asuntoja tyhjillään. Niitä tyhjentää Miles, kolmekymppinen nuorukainen, joka on jättänyt opinnot ja sukunsa taakseen, kadonnut omasta tahdostaan tekemään hanttihommia. Hän tapaa kuubalaistaustaisen lukiolaisen tytön, joka asuu siskojensa kanssa, ja kun suhde paljastuu, Miles jatkaa pakoaan Brooklyniin, jossa hänen koulukaverinsa on vallannut talon. 

Vallatussa talossa Miles asuu yhdessä kehyskauppiaskaverinsa, elokuvasta väitöskirjaa tekevän nuoren naisen ja toisen maalariudesta unelmoivan nuoren naisen kanssa. Samaan aikaan Milesin isän suhde Milesin äitipuoleen horjuu, samoin Milesin isä kirjakustantamo. Milesin äiti hylkäsin Milesin ja miehensä aikoja sitten, muutti Kaliforniaan, ja on nyt tekemässä paluuta Broadwaylle. 

Kirja kertoo näitä ihmisistä, punoo heidän elämänsä ja muistonsa yhteen. Elämät riippuvat taloudellisista rakenteista, jotka heittelevät ihmisiä heidän tahtomattaan. Kirjallisuus on katoamassa internetin syövereihin, kirjat eivät käy kaupaksi, mutta tilannetta ei auta kustantajan huomion kiinnittyminen avioliittoonsa, ja puolisonsa heikko mielenterveys. 

Auster luo hahmojensa kautta uskottavan, lähes dokumentaarisen (mutta täysin fiktionaalisen), kuvan talousromahduksen aikaisesta USA.sta. Kirjan henkilöt ovat uskottavia, heidän pyrintönsä inhimillisiä, mutta kukaan ei tiedä mitä tehdä, miten pärjätä, ja siksi usein tilanteet päättyvät kuten elämässä, toisin kuin on tarkoitettu. 

Kieleltään Austerin kirja on jälleen kerran mestarillinen. Kieli vaihtelee kunkin luvun päähenkilön mukaan. Kirjallisesta henkilöstä, kustantajasta, kertovien lukujen lauseet ovat pitkiä, toisiinsa vyöryviä. Nuorista kertovissa luvuissa kieli tiivistyy, lauseet lyhenevät, sanasto yksinkertaistuu. Tämä tapahtuu huomaamatta, aivan kuin ihmiset olisivat kieli, jolla heistä kerrotaan. 

Parhaimmillaan Austerin lauseet ovat kuin runoutta, magiaa, luovat lukijalle näkymän tekstin taakse, todellisuuteen. Ja silti kaikki on fiktiota, taustalla ei ole dokumentoitua tutkimusta. Kirjallisuutta parhaimmillaan! 

Vaikka kirja on fiktiota, se tapahtuu todellisessa New Yorkissa. Erityisen hauskaa oli kuvaus Milesin ja hänen isänsä aamiaisravintolasta, Joe’s Juniorista, jossa satuin syömään aamiaista viikon verran syksyllä 2018. Kuvaus on tarkka, aina muiden asiakkaiden keskusteluita myöten. Huikeaa!