Öljykriisi 1973

Isäni isä, isoisäni, osti isälleni Rambler American -jenkkiauton, koska “täytyy pojalla kunnon auto olla, jotta pääsee naimisiin”. Isäni pääsi naimisiin, teki äitini kanssa häämatkan Ramblerilla Saksaan, aina Alpeille asti. Minä synnyin, ja perheemme kävi Tampereelta Savonlinnassa isäni vanhempia tapaamassa. Minä - ja myöhemmin veljeni - saimme takapenkin. Silloin ei ollut turvavöitä, ei lastenistuimia, joten meillä oli viltit, nallet ja lelut ja vapaasti saimme koko leveän takapenkin leikkiemme näyttämöksi. Heinolassa oli ruuhkaa, sankka pakokaasu. 

Sitten maailmalla arabit päättivät jotain ja seurasi öljykriisi. Suomessakin jouduttiin miettimään miten energiaa käytetään, mihin sitä riittää. Kauppojen ikkunoista sammutettiin valot yöksi, samoin maanteiden varsilta. TV tietoiskuin takoi energiansäästön tärkeyttä, illasta toiseen. Mustavalkoisesta televisiosta mustavalkoisia ohjeita. 

Niin meilläkin kotona, Papinkatu viidessä Kaakinmaalla, ryhdyimme säästämään energiaa. Valot piti sammuttaa huoneista, jos huoneessa ei ollut ketään. Vettä oli säästettävä, hampaita pestessä vettä ei saanut juoksuttaa. Kylpyleikit loppuivat, opimme veljeni kanssa käymään lyhyissä suihkuissa, ja tukat pestiin vain kerran viikossa saunassa vaikka kuinka huusin “ei pääpesi”. 

Tämä säästäminen jäi mieleen, nuorena opittu ei katoa. Yhä vieläkin sammuttelen valoja, säästän vettä, erityisesti kuuman veden laskeminen suoraan viemäriin on aivan sietämätöntä. Kylpyyn en menisi, en vaikka siitä pitäisin, mitä en tee. Vaikka nykyisin, halvan päästöttömän sähkön ja maalammön avulla lämpiävässä kodissani sähkön ja lämmön säästäminen ei olekaan yhtä tärkeää kuin ennen, en voi olla säästämättä.

Entä isäni? No, hän myi Ramblerinsa ja osti pienen Toyota Corollan. Ja alkoi kävellä töihinsä viiden kilometrin matkan. 

<< fragmentti >>