Härmän aukeilta / Samuli Paulaharju

Miten asutus saapui Härmään, sinne Lapuan tienoille? Kuka rakensi talon ja mihin, keitä muutti lähelle, ja miten uusiin tulokkaisiin jo paikalle asettuneet suhtautuiivat? Entä mitä tulija söivät, milloin ja millaisista asioista, kuka söi ensin ja kuka joutui odottamaan vuoroaan? Miehet ensin, naiset viimeksi, yhteisestä asiasta, kukin omalla lusikallaan, ja emännnän tekemää ruokaa.

Entä millaisia henkiä, mörköjä ja perkeleitä metsien siimeksissä kulkijaa vaani? Millaiset kivet olivat pirun piilopaikkoja ja saattoiko ison talon äreä ukko pystyä karkoittamaan kiven takaa ilmestyneen pirun matkoihinsa vai tuliko turpiin? Useimmiten tuli turpiin, mutta oikein iso ukko saattoi pirun voittaa. 

Ja kun talot olivat pystyssä, tarvittiin työvoimaa. Millaista oli renkien ja piikojen elämä, millainen on oli vuosirytmi, mitä viikon vuosiloman aikana tekivät? Paljonko saivat palkkaa rahana, millaiset olivat luontaisedut? Ja miten renki tai piika saattoi vaihtaa taloa, isäntää, ja millaiset edellytykset oli oltava, jotta piika hyväksyi rengin kamariinsa, luhtiin, ja miten he saattoivat aloittaa yhteisen torpan rakentamisen. 

Rakentamiseen tarvittiin seppää. Hän oli kylän tärkeimpiä ja usein todella vihainen. Hänelle oli hyvät ruuat keitettävä, juomat tarjottava, ja paja kylän reunalle rakennettava. Ilman seppää mistään ei tullut mitään, ei noussut talo eikä kaatunut vilja. 

Paulaharju kiersi härmää, kuunteli ihmisiä tuvannurkassa istuen, sunnuntaisin ukkojen kanssa rappusilla loikoillen. Ja kirjoitti kaiken muistiin, samalla piirsi kuvat taloista ja tarvekaluista. Tuloksena on kirja, jonka harmillisesti luin vasta nyt keski-ikäisenä. Olisi ollut hyvä lukea aiemmin, olisin Hämeenkyrön sukuani paremmin ymmärtänyt. 

Uskon palaavani kirjan pariin vielä usein, jos vain sen jostain saisin kirjahyllyyni. Lukemani painos oli 1930-luvulta ja kirjaston kirjana kovin kulunut.