Rakkauksien lokikirja / Elina Hirvonen

Olkoon tämä toisenlainen arvio. Luin kirjan Elina Hirvosen Rakkauksien lokikirjan viikko pari sitten. Nautin jokaisesta sivusta, kielen rehellisyydestä, tunteiden peittelemättömyydestä. Kirjan rakennekin kiehtoi: se koostuu lyhyistä tarinoista, jotka ehkä ovat sattuneet Hirvoselle hänen matkoillaan elokuvaohjaajana tai joista hän on matkoillaan kuullut. 


Kirja tapahtuu pandemian alussa ja kommentoi pandemiaa, sen aiheuttamaa eristäytymistä, eri maiden rajoituksia. Taustalla, lukujen alussa, kirja dokumentoi ilmastonmuutosta, pandemiavuosien lumetonta alkua ja kuumia kesiä.

Vaan kaikista kuumimpia ovat tarinat. Mieleen jäivät niistä jotkut: afgaaninaisten epätoivo, Hirvonen auttamassa ystäviään pakenemaan. Irakissa rikkaiden pankkiirien romantiikankaipuu, heidän haikeat naisia ylistävät laulut. Sodan aikaiset tapahtumat Hirvosen omassa suvussa, kuollut isoisä ja lapsilleen omistautunut isoäiti. 


Kirja on kaunis kokoelma rakkauksia ja samalla väkevä kiistakirjoitus ilmastonmuutosta vastaan, meidän kaikkien välinpitämättömyyttä vastaan. Kirja tarinat ovat pandemian kautta toisiinsa yhdessä, muodostavinaan kokonaisuuden, mutta kirjan lopussa mieleen jäävät tunnelmat, eivät tarinoiden yksityiskohdat.


Ehkäpä tällainen kirja olisi viisainta lukea hitaasti tai kahdesti. Nopeasti luettuna jotain jää puuttumaan, siis lukijalta, ei kirjasta. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Velkavaalit - missä arvot?

TOP-5 lyhyttä pyöräretkeä Roihuvuoresta ja Itä-Helsingistä

Kaikki Helsingin kadut, aukiot etc