Yön yli / Outi Pakkanen

Outi Pakkasen vuoteen 2001 ja Lauttasaaren sijoittuva dekkari Yön yli palautttaa hienosti mieleeni yli 20 vuoden takaisen maailma. Kännykät olivat jo yleisiä, mutta niin olivat vielä puhelinluettelot. Ihmisiä ei saanut aina kiinni, koska osa ei kantanut kännykkäänsä mukana. SoMea ei ollut, joten tietoja entisistä luokkakavereista ei saanut netistä vaan ainoastaan keskustelemalla. 

Helsinki oli myös erilainen. Stockalla oli herkku, Lauttasaaren Rixi-baari oli keskeinen paikka. Metrolla ei päässyt Lauttasaareen, joten moni romaanin henkilö autoilee. Osa kahviloista ja ravintoloista on jo kadonnut, osa ei. Dekkarin kaupunkikuvaus on uskottavaa, lähes dokumentaarista. 

Tarina on erikoinen: ketään ei murhata ja rikoskin tapahtuu vasta kirjan puolivälin jälkeen. Sitä ennen Pakkanen esitteleen henkilöt, joita on paljon ja joita yhdistävät menneisyyden tapahtumat paljastuvat vähitellen. Kirjassa on nykyhetken lisäksi päiväkirjatekstiä, jonka kirjoittajasta ei ole aluksi tietoa. Päiväkirja kertoo rakkaudesta, koulukiusaamisesta, nuoruudesta, ja se on kiehtova, jotenkin autenttisen oloinen. Sen vastakohtana sitten aikuisten elämä työpaineineen, pettämisineen.

Henkilöt ovat osin eläviä, heidän kohtaloitaan seuraa mielellään, osan kohtalosta jopa alkaa tarinan edetessä välittämään. 

Tämä oli toinen lukemani Outi Pakkasen dekkari. Luen jatkossa useammankin - ovat mainioita sunnuntai-illan täyttäjiä.