Nieltyjä esineitä / Kaisa Vahteristo

Millaista on elää pienessä kaupungissa, kun äiti sekoaa ja nielee kaiken, ihan siis konkreettisesti, ikää on 16 vuotta, on tyttö ja rakastuu toiseen tyttöön? Ja kun isä on aina ystävällinen, ja kun rakastettu on itseä suositumpi, pääsee viikonlopun juhliin? Entä miltä tämä kaikki vaikuttaa noin 10 vuoden kuluttua, kun kaupunki on vaihtunut isompaan, teinirakastaja on kadonnut SoMestakin, ja yksinäisyys kalvaa. 

Kaisa Vahteriston esikoisromaani, kokoelma fragmentteja, käsittelee pienten tapahtumien kautta isoja teemoja. Kirjan kulkee pienten tunnelmakuvien myötä kronologista kerrontaa vältellen ja silti kokonaisen ihmiselämän ensimmäisen kolmanneksen kattaen, hienovaraisesti. 

Teinirakkauden kuvaus on hienovaraista, jotenkin poikkeuksellisen hyvin kirjoitettua. Tyttöjen välinen intohimo, sen vastakohtana mustasukkaisuus ja teini-iän loputon epävarmuus kiehtoo, innostaa lukijaa muistelemaan omaa nuoruuttaan, millaista oli olla 16-vuotias ja kun kaikki oli uutta. 

Kieleltään kirja kulkee romaanin, novellien ja runouden välimaastossa. Vahteristo ei karta metaforia, ei runnollisia lauseita eikä yllättäviä käänteitä. 25-vuotiaan kirjoittajan osaaminen on poikkeuksellista, mikä herättää toivon seuraavasta teoksesta.