Sairastapauksia / Loviisa Pihlakoski

Loviisa Pihlakosken erilaisista sairastapauksista kertova novellikokoelma alkaa kirjaimellisesti kutkuttavan jännittävästi. Novelllin Ei kiitos kertoja kulkee metrolla lääkäristä kotiin kiusallisen ihottuman piinaamana. Tekisi mieli raapia vain ei kehtaa eikä saisikaan. Lähellä on muita ihmisiä, hajuja, bakteereita, ehkäpä seuraavassa vaunussa vähemmän. 

Sama intensiviisyys jatkuu muissakin kertomuksissa. Eräässä nainen kärsii kovista kivuista, on aivan lopen uupunut, mies näkee rosvojen vievän hänen rinkkansa kellarista, syntyy riita, ja nainen mustasukkaistuu rinkalle. Ja sitten käy ilmi, että nainen on raskaana, on aika lähteä laitokselle. 

On myös seesteisiä kertomuksia kuten kertomus krematorionhoitajan työpäivästä, sen yksinäisestä rauhasta, jonka riikkoo nuoruudenrakastetun nimi työlistassa. Vaan onko arkusta rakastettu vai joku muu. 

Pihlakoski osaa luoda erityisiä asetelmia, jotka muutamassa sivussa kääntyvät ympäri. Terapeutti päätyy potilaan ongelmia sijaan pohtimaan omia ongelmiaan, lääkikseen pyrkivän nuoren isän keuhkotauti kääntyy kuvaukseksi vanhempien yli-innokkuudesta lastensa elämään. 

Luin kirjan nopeasti. Niin ei pitäisi tehdä, koska novelleille on annettava aikaa vaikuttaa ja toisaalta yli kymmenen sairastapauksen lukeminen ei tee hyvää luulotautisella. Muille se ehkä tekee, joten suosittelen tätäkin kirjaa.