Sea of tranquility / Emily St. John Mandel

Sea of tranquility (rauhan meri) jatkaa Mandelin kirjasarjaa, jonka edellisen teoksen Lasihotelli luin ja arvioin viikko sitten. Siinä missä Lasihotelli kertoi Vincentin ja Paulin elämästä noin 20 vuoden ajalta, Sea of Tranquilityssä tapahtumat sijoittuvat vuosien 1912 ja 2401 välille. Tästä voi jo päätellä, että kyseessä on jonkinlainen sci-fi tai ei ainakaan realistinen romaani. 

Vuonna 2401 ihmiskunta on levittäytynyt kuun lisäksi muille planeetoille ja niiden kuille. Matkustaminen maan ja siirtokuntien välilä on helppoa ja nopeata. Maassa tilanne on jo pitkään ollut huono: ilmasto on muuttunut, osa kaupungeista on jouduttu suojaamaan kupolein, osa hylkäämään. Kuissa tilanne on vastaavankaltainen: ihmiset elävät keinotekoisissa ympäristöissä. 

On myös keksitty aikamatkustus, mutta sen on havaittu muokkaavan historiaa ja siksi sen käyttö on rajattu Aika-instituutin erikoisasiantuntijoille. Heillä on nyt pulma: maailmassa on havaittu anomalia, kummallinen tapahtuma, jonka huomasi jo Vincent ja myös Paul edellisessä kirjassa: yhtäkkiä maailma pysähtyy, pimenee ja kuuluu kummallista viulunsoittoa. Mistä on kyse? Sen selvittäminen on kirjan kehyskertomus. 

Kirja kertoo anomalian selvittämisen lomassa maailman muutoksesta, rakkaudesta, sisaruudesta ja siitä miten valloilleen päässyt ilmastonmuutos ja luontotuho vaikuttavat ihmisiin, miten kupolielämä voi olla kuin vankila. 

Kirjan (ja ilmeisesti kirjasarjan, trilogian) lopussa moninaiset tapahtumat saavat selityksensä tavalla, jota voi pitää oman maun mukaisesti joko teennäisenä tai nerokkaana. Itse olen taipuvainen edelliseen, koska kirjan aikamatkailuteema jotenkin ei vain mielestäni toimi. Siitä huolimatta suosittelen kirjaa, koska se on kiinnostava ja sen pyrinnöt kunnioitettavia. Plus se on ammattitaitoisesti kirjoitettu.