Tartto ja palava kaivovesi.

Kauan sitten, varmaankin heti Neuvostoliiton hajoamisen ja Viron itsenäistymisen jälkeen, olin mukana HYY: (Helsingin yliopiston ylioppilaskunta) vihreiden matkalla Tartoon. Saavuimme junalla, tapasimme paikallisia. 

Kirkkain muistoni on vierailu entisessä lentotukikohdassa. Siellä kaivovesi paloi. Tarinan mukaan NL:n ilmavoimissa harjoitustuntien määrän mittari oli kulutettu kerosiini. Jos eivät viitsineet lentää, valuttivat kerosiinin maahan ja niinpä pohjavesi paloi. Näin muistan, muuta en muista, paitsi senaikaisen harmauden, ystävien (en muista kenen) seuran.

Tänään Tartto on kaunis, kaupungin ikä ja historia Hansa-liiton jäsenenä näkyy tass, talot ovat kunnostetut, vanha osan upeuden viereen, onneksi vähän matkan päähän on rakennettu globaalistisia lasirakennuksia, joita ei onneksi raatihuoneentorilta näe. 

Majoittauduin yliopiston päärakennusta vastapäätä hotelli Antoniukseen. Kiva mesta, ylellinen. Yliopisto on kuin Helsingin pienoiskoossa.

Illalliseksi Kolm Tilli -ravintolassa vegaanista pitsaa, jonka päällä oli senttien rocola-keko. Ravintola on Apparaattitehtaassa, jossa näkyi olevan gallerioita, pajoja ja baareja. Harmillisesti kaikki kiinni tiistaina illalla. 

Kaikkialle on kävelymatka. Ja jos ei ole, kaupunkipyöriäkin on. 

Ai niin, kun lähtee Helsingistä kello 10:30, on perillä Tartossa klo 15:59. Matka maksoi 32 euroa.