Viimeinen johtolanka / Marko Niemi

Poliisi TV:stä tuttu Marko Niemi on päässyt jo kahdeksanteen kauteen Viimeinen johtolanka podcastissaan, jossa hän tutkii ratkaisemattomia rikoksia eli katoamisia ja murhia. 


Sarja alkoi Raisa Räisäsen tapauksen penkomisella. Räisänen katosi 1990-luvun lopulla Tampereella eikä hänestä ole sen koommin kuultu eikä hänen ruumistaan löydetty. Niemi kierteli tapahtumapaikoilla 20 vuotta tapauksen jälkeen, jututti ihmisiä ja pyrki löytämään jotain poliisilta huomaamatta jäänyt. Ei löytänyt. Kävi ilmi, että kiltillä koristytöllä olikin toinen puoli, jota Niemi hieman rivien välillä paheksuu, siis heräävää seksuaalisuutta. 


Myöhemmissä jaksoissa Niemi on käsitellyt muun muassa Turun lähistöllä kadonneen Pia Ristikankareen elämää. Tällä kertaa kiinnostavinta oli uskonnollisen kodin ja maallistuneen ystäväpiirin ristiveto, ja toki tälläkin kertaa paheksuttu heräävä seksuaalisuus. 


Viimeisimässä jaksossa aiheena on vuonna 2020 kadonnut Juha Valkola. Tällä kertaa uhri ei ollut millään tavoin kunnollinen vaan juoppopiireihin suistunut surkimus. Koska hän oli mies, ei hänen seksuaalisuuttaan käsitellä lainkaan. Enemmän käsitellään juopottelua, työn välttelyä ja häilyvää elämää. Valkola lopetti työt, lyöttäytyi sekavaa elämää viettävän pariskunnan matkaan, joutui ilmeisesti hyväksikäytetyksi taloudellisesti ja katosi. Häntä ei ole löydetty eikä ketään tuomittu. 


Niemen podcasteissa on paljon löysää, toistoa. Monesti Niemi viittaa tuleviin jaksoihin ikään kuin hän ei luottaisi tarinansa riittävän houkuttelemaan kuulijaa. Niemi myös tuo vahvasti esiin omaa henkilöhistoriaansa, mikä häiritsee kuulijaa. 


Kaikesta huolimatta aion kuunnella seuraavankin kauden kävellessäni tai pyöräillessäni.


Kommentit

Anonyymi sanoi…
Arviosi podcastista on sujuvasti kirjoitettu. Kommenttini menee hieman aiheen ulkopuolelle, mutta kiinnitin tekstissä huomiota tapaan jolla satut puhumaan kadonneesta henkilöstä. Luulenpa että Juhan tapauksen kohdalla kyse on pohjimmillaan hyväksynnän hakemisesta keinoilla, jotka ajoivat syrjäytyneisiin piireihin, ei siitä että olisi ollut niinkään surkimus, tai missään nimessä ettei olisi halunnut tehdä työtä. Ennestään yksinäiselle Juhalle tuntematon paikkakunta, tuntemattomat ihmiset ja verkostoimattomuus todennäköisesti lisäsivät vähempiarvoisuuden tunnetta ja kasvatti korkeaa kynnystä pyytää ulkopuolista apua.

Pohjoisemman Suomen karut olot itsekin tietävänä voin näin vahvasti epäillä, kiusaaminen ja yksinäisyys kun voivat ajaa ihmisen puolustuskyvyttömäksi ja jopa rikkoa itseluottamuksen. Kotipuolessa yhteiskunnalla on hyvin vähän resursseja puuttua tai ehkäistä tällaisia tilanteita. Juhalla kuitenkin on yhtälailla oikeus inhimilliseen ja kunnioittavaan kohteluun, ja siinä Marko Niemi on onnistunut.

Vuoden suosituimmat

Kaikki Helsingin kadut, aukiot etc

Velkavaalit - missä arvot?

TOP-5 lyhyttä pyöräretkeä Roihuvuoresta ja Itä-Helsingistä

Lasihotelli / Emily St. John Mandel

Olen työtön ja onnellinen!