Kopaalihuone / Marketta Pyysalo

Hienosti sommitellussa pienoisromaanissa Elsa ja Tom lähtevät matkalle. Tapaamme heidät tullissa odottamassa vuoroaan, jonossa muiden kanssa. Elsa on puhelias, Tom kiusallisen vaitonainen, ovat olleet yhdessä vuoden nettipalvelussa tavattuaan. On siis nykyaika, mitä ei muutoin huomaisi, tapahtumat ovat pääosin menneessä, aina Elsan lapsuudessa asti, matkoissa Pietariin silloin kun se oli vielä Leningrad. 

Kirjassa on kaikkitietävä kertoja, joka kertoo mitä Elsalle tapahtuu odotushuoneessa, millaisia muut ihmiset ovat. Ensimmäisen luvun jälkeen Elsa saa oman äänensä, joka on kertojasta erilainen sekä luonteeltaan että kirjaintyyliltään. Tapahtumat siistyvät Elsan äänen myötä kauemmas menneeseen. 

Jono etenee, tarina etenee, Elsan ja kertojan mieleen tulevat yhä enemmän antiikin tarut, Venäjän historia ja aina jossain välissä Elsan ja Tomin suhdetta haittaava puheliaisuus ja sen puute. 

Kirja yllätti huolellisuudellaan, tarkkuudellaan. Se on Joel Haahtelan romaanien kaltainen, parhaiden pienoisromaanien joukkossa. Pienoisromaanit sopivat hyvin nykyajan lyhyisiin teksteihin tottuneille, muutaman bussimatkan ikävyyden kadottamiseen. 

Ai niin, kopaali on kuulemma nuorempaa meripihkaa, arvotonta. 

Ps. Seuraa minua blogit.fi -palvelussa ja instassa.