NV-jouluspesiaali: Santa Claus Conquers the Martians ja Dial Code Santa Claus

NV eli Night Visions -kollektiivi järjesti jouluelokuvailtamat WHS Teatteri Unionissa. Sinne siis! Luvassa oli eräs maailman huonoimmista elokuvista ikinä ja ranskalainen joulukauhuleffa. 

Illan aloitti Nicolas Websterin vuonna 1964 ohjaama  Santa Claus Conquers the Martians, joka todellakin oli maineensa mukainen eli kerrassaan nerokkuutta hipovan huono. Marsilaisilla, jotka ovat vihreisiin trikoisiin pukeutuneita ihmisen näköisiä, menee huonosti. Lapset ovat masentuneita ja piristyvät vain Maan joulutelkkaria katsoessaan. Marsilaiset päättävät matkata maahan, kaapata joulupukin ja tuoda jouluilon planeetalleen. Kidnappaus onnistuu liiankin hyvin, sillä matkaan tarttuu kaksi lastakin. Sitten onkin aika perustaa Marsiin joulupukin paja. Osa marsilaisista ei tämmöisestä mamoilusta pidä ja yrittää sabotoida koko homman. Tapahtumat vyöryvät kömpelösti eteenpäin. Lavasteet ovat pahvia, puvustus todellakin trikoita ja joulupukkivaatteita. Ihmeellisesti näyttelijöillä pitää pokka, leffa on tehty vakavissaan. 

Leffa tapahtuu muutamassa sisätilassa. Se voisi olla teatteriesitys, mutta silloin se olisin niin huono, että sitä tuskin jaksaisi katsoa. Nyt leffaan tuovat jotain laatua 1960-luvun uutisfilmipätkät, joissa marsilaiset ovat kuin kommunisteja, joille pitää panna pataan. Panematta jää! 

Huikeaa. Jos joskus on tilaisuus nähdä tämä leffa elokuvateatterissa, tilaisuutta ei kannata jättää käyttämättä. 

Illan toinen elokuva René Manzorin Dial code Santa Claus on kuin vuosi myöhemmin valmistunut Yksin kotona. Pikkupoika on kotona isossa palatsimaisessa linnassa, kun äiti on töissä tavaratalon johtajana. Pojan seurana on toki puolisokea isoisä. Joulupukki on toiveissa, olisi kiva nähdä pukki tuomassa lahjoja savupiipusta. Ja niin pukki tuleekin, mutta on ikävä, puree ja lyö, oikein painajaispukki. 

Alkaa piilosleikki, joka käy vakavaksi. Pukilla on vakaa tarkoitus ottaa poika hengiltä. Onnekseen pojalla on kaikenlaisia teknisiä vempaimia, terävät hoksottimet ja onpa isoisästäkin vähän apua. Tapahtumat ovat yllättäviä, verta virtaa, salakäytävät paljastuvat ja tunnelta kiristyy äärimmilleen. Pukki on kova vastus 9-vuotiaalle. 

Vaikka jälkimmäinen leffa on kaikin puolin parempi, se ei innostanut yhtä paljon kuin ensimmäinen surkea tekele. Kummallisesti teatterissa katsottuna 1960-luvun huonoudet ovat loputtoman kiehtovia. Täytyy tosin todeta, että Plan 9 from outer space on yhä huonoin näkemäni elokuva.