Bioparc Valencia

Eläintarhat ovat sekä kiehtovia että surullisia paikkoja. Kiehtovaa on nähdä eläimiä, joita ei muutoin luonnossa ikinä voisi nähdä. Hyvällä säkällä eläimet puuhaavat lajilleen tyypillisiä juttuja ja vähintäänkin vaikuttavat voivan hyvin, tavallaan olevan onnellisia. Huonolla säkällä näin ei ole vaan eläimet ovat masentuneita, kiertävät häkissään samaa reittiä tai ovat ihmispaljouden vuoksi piilossa. 

Valencia Bioparc on kiehtova paikka. Se on selvästi suunniteltu erityisesti eläinten hyvinvointi mielessä. Eläimillä on paljon tilaa, niillä on seuraa toisistaan. Savannin eläimet olivat suurella savannimaisella alueella yhdesä - kirahvit, antiloopit, seeprat, sarvikuonot. Leijonilla on toki oma alueensa ilmeisestä syistä. Samaan aikaan eläimet olivat helposti ja monesta eri suunnasta tarkkailtavissa, ja jos paikalla olisi ollut vähemmän ihmislapsia, eläinten tarkkailemiseen olisi voinut käyttää paljonkin aikaa. Nyt meteli oli hirmuinen. Vaan minkäs lapset innostukselleen voivat. Aikuisillekin tekisi hyvää hihkua innosta leijonaa katsellessaan. 

Kiinnnostavinta oli katsella miten gorillan poikaset leikkivät ja kiukuttelivat. Olivat kuin minä pienenä tai gorilloita katselevat ihmislapset. Aikuiset eivät juuri kiukuttelusta välittäneet, vaan ilmeisesti totesivat että siinäpä sekoilet, ei kiinnosta. Vanhin harmaaselkäinen gorilla oli kyllästynyt ihmisiin ja nukkuin selkä lasia vasten. Ehkäpä eläimillä ei ollutkaan niin mukavaa kuin kuvittelin. 

Virtahevon jälkikasvu oli kuin sarveton emonsa. Molemmat olivat rauhallisia, seisoskelivat ja tarkkailivat mitä savannilla tapahtuu. Virtahevoista näin vain takapuolet, jotka olivat pyöreät. Edellisen kerran näin virtahepoja Victorian putouksien yläjuoksulla 31.12.1996. Silloin ne olivat pelottavampia - eivät lainkaan suloisia. 

Bioparc on hieno, kiinnostava, hyvn hoidettu eläintarha. Siellä kannattaa käydä. Lippu maksaa netistä ostettuna 31 euroa, mikä ei ole paljon näin monen eläimen näkemisestä.  

Videoita ja kuvia Bioparcista.