Turvallisuudesta ja ketaleista interrail-matkoilla

 Keskustelkaamme turvallisuudesta matkoilla, koska sehän montaa ellei jopa jokaista mietityttää.

Ensinnäkin on huomattava, että perille päästyä turvallisuus/vaarallisuus ei mitenkään riipu siitä miten perille on päästy. Jos lentää Parisiin, siellä on aivan samanlaista kuin sinne kun fiksumpana junailee. 

Olennainen ero on siis junan ja lentokoneen. Lentokoneessa lentoyhtiö ja lentokenttien maatoiminnot voivat hukata laukun. Junassa vastaavaa ei voi tapahtua. Junassa sen sijaan ketale voi kähveltää matkatavarat hattuhyllyltä. Se on tehtävä ketaleelle mahdollisimman vaikeaksi. 

Omat keinoni junassa (metrossa, bussissa, ratikassa) ovat:

1. Olennaiset tavarani (kännykkä, passsi, vakuutuskortit, rahat) ovat aina housujeni etutaskuissa tai takkini rintataskussa. Pidän tavarat taskuissa, joista minun on niitä hankala itsekin saada pois. Silloin se on ketaleelle sitäkin vaikeampaa. Vältän reisitaskuja, jos ne ovat helposti avattavissa. 
2. Tärkeät ja vaikeasti korvattavat (läppäri, lääkkeet, laturit, pehmolelut, ..) pidän olkalaukussa, joka on aina junassa mukanani - myös vessassa ja raflavaunussa. 
3. Muut tavarat ovat repussani, joka on pääni päällä hattuhylllä. Repun voisi kiinnittää johonkin rakenteeseen, mutta yleensä en viitsi. Reppuni on pieni eikä näytä arvokkaalta. Muiden laukut ovat aina arvokkaamman näköisiä ja houkuttelevat ketaleita. 
4. Yöjunassa olkalaukkuni on pääni alla, kännykkä taskussani ja passit etc rahavyössä housujeni kauluksen alla. 

Perillä pyrin viemään tavarat mahdollisimman pian majapaikkaani. Siellä ne ovat paremmassa turvassa mukanani kaupungilla. On myös mukavampaa kävellä ilman reppua. 

Matkalla majapaikkaan, erityisesti asemilla, pidän huolta tavaroistani seuraavasti.

A. Repussani on remmit, jotka kulkevat vetoketjun yli. Vetoketjun vedin piiloutuu liepeen alla. Reppuani ei siis helposti saa auki, kun kannan sitä selässäni.

B. Olkalaukkuani kannan edessäni. Siinä on myös hankala avaussysteemi. Pidän laukun hihnaa itseni ympärillä, joten sitä ei voi ketale repäistä mukaansa. 

C. Kahviloissa otan molemmat laukkuni mukaani vessaan. Pöydässä pidän niitä kauempana kulkureitistä ja siten, että niiden repäiseminen mukaan kaataisi pöydän.

D. Liikennevälineissä pidän reppua jaloissani ja olkalaukkua sen päällä. Pidän kiinni olkalaukun hihnasta tarvittaessa eli jos on ruuhkaa ja paljon ihmisiä. 

Muita keinoja minulla

• öisin kuljen siellä missä muutkin. Ihmiset tuovat turvaa. 
• näin vanhempana en enää nauti päihteitä niin paljon, että tarkkaavaisuuteni laskisi. Maksimissaan 4 tuoppia olutta / pullo viiniä. 
• pidän passin ja kännykän piilossa kuten kohdassa 1 kuvasin.
• jos jokin sakki vaikuttaa ketaleiden kokoontumiselta, vaihdan reittiäni siten, etten joudu sakin kanssa tekemisiin. Tätä tapahtuu harvoin. 
• väkijoukkoja välttelen muutoinkin, aina voi siirtyä hieman sivummalle. Metelikin vähenee sivummalla.
• jätän usein passin etc majapaikkaani, jos siellä on kassakaappi tai muutoin turvallista. 
• jos oikein vaaralliseen paikkaan joudun (EU:ssa näitä ei ole, mutta Maputossa ja Riossa etc oli), en kanna mukanani kuin kännykkääni. Rahat voi laittaa vaikka sukkaan, jos rahaa tarvitsee olla mukana. Rahavyö on myös hyvä tämmöisissä tilanteissa. 
• jos alkaa ketale pelottamaan, laitan käteni samoihin taskuihini missä passini ja kännykkäni ovat. Kädestäni ketala ei niitä voi viedä ilman väkivallalla uhkaamista. Se taas on huikean harvinaista. 

Näin toimien minulta ei ole koskaan varastettu mitään. Olen matkustanut ja asunnut ulkomailla vuodesta 1987 noin 10 vuoden ajan viidellä eri mantereella. 

Millaisia keinoja ja konsteja ja kokemuksia teillä on ? 

ps. Kaikki yllä on kirjoitettu kookkaan (192cm, 100+kg) 57-vuotiaan pitkätukkaisen partanaaman näkökulmasta. Tunnen myös nuoremman vastaavan näkökulman ja kokemukset aina 1980-luvun lopulta asti. Naisten ja/tai pienten kokemuksia minulla ei ole. Tästä on turha huomauttaa moittivaan sävyyn.