Hyvää ruokaa Lyonissa

 Olen ollut melkeinpä syömättä nisäkkäitä vuodesta 1988. Kerran vuosikymmenessä syön kuitenkn kaniinia. Viimeksi söin vuonna 2012 Teneriffalla. Tänään sitten taas Lyonissa. Oli hyvää kera piparjuurikastikkeen. Viinikin oli hyvää. Kirjaakaan ei voi moittia.

Väsyttää. Kun on pitkään matkalla, aina välillä tulee fiilis, ettei yhtään lainkaan pikkaisenkaan kiinnosta yksikään nähtävyys. Tänään tuntuu just siltä. Silloin on hyvä vain syödä hyvin, juoda paremmin, lueskella, katsella ihmisiä ja kuunnelma heidän puheitaan vaikkei niistä juuri mitään ymmärräkään.

Kummallisesti ymmärrän sen verran ranskaa, että päivittäiset hotelli- ja rafla-asiat tajuan ja pystyn niihin lyhytsanaisen vastauksen pukahtamaan. Sama juttu kuin Virossa, jossa tarjoilijat luulevat minun osaavan viroa, kun luen menua sujuvasti ja jotenkin ymmärrän mitä minulle raflassa sanovat. Konteksti auttaa.

--

Sanovat Lyonin olevan herkuttelijoiden paratiisi, Ranskan keittotaidon tiivistymä. Mikäs siinä sitten? Matkan fantsuimpaan raflaan on mentävä, maistettava jotain vähän tyyriimpää, huolellisemmin kokattua.

Vaan mihin? Netti mainitsi La source -raflan monesti, joskus jopa muutoin kuin mainoksissa. Sinne!

La Course on vanhassa kupolirakennuksessa pienen talojen reunustaman aukion keskellä. Kesällä terassi on varmasti iltaisin ihana. Nyt liian kylmä.

Palvelu oli huomaavaista. Tilaus oli helppo tehdä, koska lihattomia annoksia oli vain muutama. Ne olivat mainioita.

Alkuuruuaksi chevicheä, pääruuaksi meribassia sampanjakastikkeen ja tattarin kera. Jälkiruoka tarjoiltu palvova oli pääosin herkullista marenkia. Halvin viini oli kelvollista.

Olen tyytyväinen hotelliyön maksaneeseen illalliseeni. Jos olisin töissä, söisin toisenkin. Vaan kun en ole, taidan palata halvempiin ravintoloihin.