Jälkeläinen / Bernhard Schlink

Bernhard Schlinkin koko tuotanto on käsitellyt Saksan lähihistoriaa ja sen syntejä. Siinä missä aiemmat kirjan, kuten vaikka kuuluisa romaani Lukija, käsittelivät tavalla tai toisella natsismia, sen syntyä, todellisuutta ja vaikutuksia nykyiseen (kirjoittamisajankohdan) Saksaan, käsittelee Schlink Jälkeläisessä jakautuneen Saksan historiaa ja erityisesti uudestaan nousemassa olevaan natsismiin johtaneita syitä.

Kirjan päähenkilö Kasper tapaa 1960-luvulla Itä-Berliinissä Birgitin. He rakastuvat, tai ainakin Kasper rakastuu, ja salakuljettajien avulla Birgit loikkaa länteen. Pariskunta opiskelee, päätyy omistamaan kirjakaupan ja elämään tavallaan onnellisina elämänsä loppuun asti. Vaan näin ei käy, jokin on pielessä, jotain tuli Birgitin mukana. Hän on etäinen, ei tiedä mitä tekisi ja vähitellen alkoholisoituu. Kasperin rakkaus ei horju, hän on lojaali Birgitin kuolemaan asti. 

Birgitin jäämistöstä löytyy romaanikäsikirjoitus, josta selviää hänen saaneen Itä-Saksassa tyttären, jonka hän antoi pois. Birgit on aikonut etsiä tyttärensä, mutta ei jostain syystä saanut aikaiseksi. Kasper aloittaa siitä mihin Birgit jäi. Vähitellen monien tapaamisten ja vierailuiden perusteella tytär löytyy uusnatsien kylästä. Hänellä on tytär, jonka kanssa Kasper ystävystyy. 

Kirjan kertoo siis etsinnästä, sukupolvien suhteista, Saksasta. Erityisesti se kertoo jakuvasta juovasta entisten itäisten ja läntisten alueiden välillä, keskenään jääneestä yhtenäistymisestä, siitä miten työväki (itäsaksalaiset ja heidän jälkeläisensä) ovat pettyneet, tuntevat tulleensa petetyiksi ja miten he tunteidensa johdattamine ovat muuttumassa natseiksi, syyttävät kaikesta maahanmuuttajia ja heitä “hyysääviä” liberaaleja, keskiluokkaa. 

Schlinkin analyysi on hyvin samankaltainen kuin Didier Eribonin kirjassaan Paluun Reimsiin esittämä. Schlinkin analyysi on kirjallisesti taitavampi, kertomus on jopa todemman tuntuinen vaikka se onkin täysin keksitty. Eribonin sosiologinen ja oman perheensä tarinan kautta tekemä analyysi on jotenkin akateeminen. Kumpikin kannattaa lukea nyt kun natsit nostavat päitään taas Saksassa.

Erittäin ajankohtainen romaani, jota voi toki lukea vain ja ainoastaan taiteen, jota se on mitä suuremmissa määrin. Schlink osoittaa jälleen kerran, että tärkeistä asioista voi kirjoittaa kauniisti ja ilman autobiografiaa.