Koronapäiväkirja #2, lauantai 21.3.2020
Päivä kerrallaan. Huomisesta ei voi tietää oikeastaan muuta kuin mitä kalenteri ja säätiedotus kertovat. Niistä uskon ensimmäiseen, jälkimmäistä epäilen.
Jotain voi kyllä tietää. Poikkeustila jatkuu. Hyvin todennäköisesti minä ja Sirkku pysymme terveinä, koska olemme nyt jo 1,5 viikkoa olleet pääosin kotona ja sitä ennen hyvin varovaisia olimme ulkona liikkuessamme. Viruksen olisi siis pitänyt itää hyvin pitkään molemmissa kumpaakaan sairastuttamatta, mikä ei liene todennäköistä.
Tänään aamulla luin netistä uutisia, sorruin jopa Twitteriin, jossa epäsopua ja sekasortoa lietsovat kokoontuvat. Siellä on vahva usko likimain maailmanlopun koittamisesta. Luin kuitenkin perustellumpiakin artikkeleita. Erityisen kiinnostava on Haririn kirjoitus Financial Timesissä. Siinä hän huomauttaa, että jos emme ole tarkkoina, populistit voivat päästä hyödyntämään pandemiasta väkisin seuraavaa lamaa ja toisaalta pandemian varjolla on mahdollista ottaa käyttöön erittäin tarkkoja kansalaisten valvontamenetelmiä, jotka romuttaisivat tuntemamme vapaudet.
Toivon totisesti rokotteen kehittelyn onnistuvan. Lisäksi toivon, että MIT:ssä kehitteillä oleva pikatesti (15 minuuttia kestävä, raskaustestin kaltainen, ei vaadi paljon koulutettua henkilökuntaa) tulee pian käyttöön. Eikä olisi lainkaan huono juttu, jos jo nyt testissä olevien lääkkeiden todettaisiin lyhentävän ja miedontavan tautia. Näistä kaikista on perustelua olla optimistinen lukemani perusteella. MIT Technology review uutisointia on hyvä seurata.
No, mitä sitten tein tänään ahdituksessa kärvistelyni lisäksi. Kävimme kävelyllä Myllypuron ympäri (13000 askelta, 9 km), nostelin kahvakuulia ja tein keskivartaloharjoitteita olohuoneessa, puhuin puhelimessa veljeni kanssa, luin kirjoja (Antti Arnkilin Lauantaiesseitä), nukuin useat päiväunet. Illalla telkkarissa uusi brittiläinen dekkarisarja, sen jälkeen on tarkoitus vielä käydä kävelyllä.
Niin kauan kuin onnistumme pysyttelemään terveinä, tilanne on siedettävä. Parempi tämäkin kuin sota tai pitkä vankeusrangaistus. Tai edes lyhyt.
Lue edellinen koronapäiväkirjani.
Jotain voi kyllä tietää. Poikkeustila jatkuu. Hyvin todennäköisesti minä ja Sirkku pysymme terveinä, koska olemme nyt jo 1,5 viikkoa olleet pääosin kotona ja sitä ennen hyvin varovaisia olimme ulkona liikkuessamme. Viruksen olisi siis pitänyt itää hyvin pitkään molemmissa kumpaakaan sairastuttamatta, mikä ei liene todennäköistä.
 |
| Lunta! |
Tänään aamulla luin netistä uutisia, sorruin jopa Twitteriin, jossa epäsopua ja sekasortoa lietsovat kokoontuvat. Siellä on vahva usko likimain maailmanlopun koittamisesta. Luin kuitenkin perustellumpiakin artikkeleita. Erityisen kiinnostava on Haririn kirjoitus Financial Timesissä. Siinä hän huomauttaa, että jos emme ole tarkkoina, populistit voivat päästä hyödyntämään pandemiasta väkisin seuraavaa lamaa ja toisaalta pandemian varjolla on mahdollista ottaa käyttöön erittäin tarkkoja kansalaisten valvontamenetelmiä, jotka romuttaisivat tuntemamme vapaudet.
Toivon totisesti rokotteen kehittelyn onnistuvan. Lisäksi toivon, että MIT:ssä kehitteillä oleva pikatesti (15 minuuttia kestävä, raskaustestin kaltainen, ei vaadi paljon koulutettua henkilökuntaa) tulee pian käyttöön. Eikä olisi lainkaan huono juttu, jos jo nyt testissä olevien lääkkeiden todettaisiin lyhentävän ja miedontavan tautia. Näistä kaikista on perustelua olla optimistinen lukemani perusteella. MIT Technology review uutisointia on hyvä seurata.
No, mitä sitten tein tänään ahdituksessa kärvistelyni lisäksi. Kävimme kävelyllä Myllypuron ympäri (13000 askelta, 9 km), nostelin kahvakuulia ja tein keskivartaloharjoitteita olohuoneessa, puhuin puhelimessa veljeni kanssa, luin kirjoja (Antti Arnkilin Lauantaiesseitä), nukuin useat päiväunet. Illalla telkkarissa uusi brittiläinen dekkarisarja, sen jälkeen on tarkoitus vielä käydä kävelyllä.
Niin kauan kuin onnistumme pysyttelemään terveinä, tilanne on siedettävä. Parempi tämäkin kuin sota tai pitkä vankeusrangaistus. Tai edes lyhyt.
Lue edellinen koronapäiväkirjani.
Kommentit