Koronapäiväkirja #7, lauantai 28.3.2020

Kevään ensimmäinen leskenlehti

Tänään unohdin tietoisesti koko koronaepidemian. En miettinyt sitä juuri lainkaan. Päätin jo heti aamulla herätessäni, että tänään minulla on koronaton päivä. Vähintään yksi koronaton päivä viikossa on ihmiselle hyväksi, jos ihmisen yhteiskunnalliset velvollisuuden sellaisen sallivat.

Aamulla kirjoitin kolme blogikirjoitusta: autojen pysäköinnistä, eräästä elokuvasta ja kahvinjuonnin lopettamisesta. Kirjoittaminen on erittäin hyvä tapa ajatella ja täyttää tyhjiä hetkiä elämässä.

Kävimme pitkällä päiväkävelyllä Viikin kallioilla ja Hallainvuoren metsässä. Molemmista on hienot näköalat yli kaupungin, aina Pasilaan ja keskustaan asti. Metsä oli houkutellut paljon muitakin keväisestä auringosta nauttivia retkeilijöitä. Joillakin oli mukana eväät, jopa Trangiat. Parhaat näköalapaikat olivat valitettavasti varatut ja näinä aikoina on paikan varanneelle annettava täydellinen yksinoikeus näköalaan. Viereen ei sovi mennä hönkäilemään.

Menomatkalla näimme leskenlehtiä. Paluumatkalla ihmettelimme pitkään omituisesti kirkuvaa lintua, kunnes se lennähti läheiseen puuhun. Palokärki! Onpas kaunis lintu. Puusta palokärki lennähti maahan ja näytti syövän jotain. Menimme lähemmäs katsomaan: se söin muurahaisia suoraan pesästä. Pää liikkeistä päätellen ateria koostui yli 30 muurahaisesta! Kunnon buffetti oli.

Sirkku iloitsee metsästä.

Ilta meni sitten kotosalla lueskellessa ja eilen mainitsemiani uusia hankkeita edistäessäni. Eivät ne paljon edistyneet.

Huomaan tottuneeni tähän uuteen elämänmuotoon. On aivan mukavaa viettää suuri osa päivästä kotona kaikenlaista kivaa puuhaillen, käydä etsimässä uusia paikkoja 5km säteellä kotoa, nukkua päiväunia, edistää projekteja kun innostus iskee. On toki ikävä ystäviä, olisi kiva istua ja juoruilla ja juonia heidän kanssaan Roihuvuoren Riossa, käydä oluella Pikkulinnussa, syödä joskus yhdessä lounasta, kätellä ja halata. Sen aika tulee varmasti taas joskus, ei nyt ihan heti, mutta ehkäpä jo tämän vuoden aikana.

Matkustamisesta en juuri haaveile. Olin jo ennen pandemiaa ja poikkeustilaa huomannut, etten haluan matkustella matkustelemisen vuoksi. Olen jo käynyt niin monessa maassa (yli 50, kaikilla jäättömillä mantereilla), asunut 4 maassa, että pelkkä matkustaminen ei innosta. Matkalla on oltava jokin muu tarkoitus, esimerkiksi pyöräily tai jonkin uuden asian opetteleminen, hyviä asioita edistävä tapaaminen. Tykkään toki käydä Pariisissa, Berliinissä, Lontoossa ja niin monessa muussa paikassa, mutta voin olla jonkin aikaa käymättäkin. Voin muistella aiempia vierailuitani, kirjoittaa niistä blogiini, katsella valokuviani. Se on melkein kuin matkustamista, tai oikeammin matkan toistamista ilman matkan rasituksia.

Kirjakaupoissa käymisestä haaveilen. Muista kaupoista en niinkään.

Näkymä Hallainvuorelta

Lue aiempi koronapäiväkirjani!