Koulumuistoja ala-asteelta
Kävin kouluni Tampereella. Ala-asteen, luokat 1-6, kävin Aleksanterin koulussa. Koulumatkani oli puoli korttelia, kotiovelta luokkaan varmaankin muutama sata lapsenaskelta. Ylä-asteen kävin Tampereen reaalilyseossa. Olimme muuttaneet Epilään (ks. kaikki kotini), ja kuljin noin viiden kilometrin koulumatkani pääosin linja-autolla. Joskus pyöräilinkin. Ylioppilaaksi pääsin Tampereen lyseon lukiosta.
Olen aina uskonut ja muille väittänyt, etten muista ala-asteeltani paljon mitään. Se ei kuitenkaan taida pitää paikkaansa. Olen koronaviruspoikkeustilan aikana muistellut menneitä ja mieleeni on noussut muistoja, jotka joko ovat tosia tai sitten muiden kertomuksista muistoikseni tiivistyneitä. En tiedä mitä todella on tapahtunut. Varmaankin jotain muistojeni kaltaista.
Tässä kuitenkin 31 muistoa ala-asteelta, luokilta 1-6, ikävuosilta 7-12, vuosilta 1975-1980.
![]() |
| Aleksanterin koulu, Tampere |
Olen aina uskonut ja muille väittänyt, etten muista ala-asteeltani paljon mitään. Se ei kuitenkaan taida pitää paikkaansa. Olen koronaviruspoikkeustilan aikana muistellut menneitä ja mieleeni on noussut muistoja, jotka joko ovat tosia tai sitten muiden kertomuksista muistoikseni tiivistyneitä. En tiedä mitä todella on tapahtunut. Varmaankin jotain muistojeni kaltaista.
Tässä kuitenkin 31 muistoa ala-asteelta, luokilta 1-6, ikävuosilta 7-12, vuosilta 1975-1980.
- Ensimmäistä koulupäivääni en muista, varmaankin äitini saattoi minut kouluun. Muistan jännityksen, uusien tovereiden tapaamisen, penaalini ja kynäni. Koulusta saimme vihkoja.
- 1. ja 2. luokan opettajanamme oli rouva Heinijoki, silloin hyvin vanhalta vaikuttanut, diabeteksen laihduttama. Hän opetti meille suurinta osaa aineista, lukemista ja laskemista ja aivan erityisellä hartaudella uskontoa.
- Ensimmäisen luokan laulukokeessa olisi pitänyt laulaa opettaja Heinijoen urkuharmonisäestyksellä jotain, ehkäpä virttä. En laulanut, sain musiikista vitosen, mitä sitten koko sukuni ihmetteli. Voiko noin huonon numeron edes antaa?
- Opettaja Heinijoki tiesi miten New York kirjoitetaan. Pidin häntä hyvin viisaana.
- Jollakin myöhemmällä luokalla musiikkia meille opetti Maija Vilen. Muistan harjoitelleeni laulukokeeseen Elviksen Love Me Tender -kappaletta, tuloksetta, kutonen tuli.
- Kolmannelta luokalta alkaen meidän piti opetella soittamaan nokkahuilua. Motivaationi oli olematon, luontaiset taidot jopa pienemmät. Kuudennen luokan kevätjuhlien jälkeen iskin nokkahuilun palaksi koulun seinään. Kyösti sen sijaan oppi soittamaan jopa alttonokkahuilua.
- Musiikkitunnilla kuuntelimme joskus levyjä. Lempimusiikkiani oli kappale nimeltä Persialaisella torilla. Se oli eksoottisuudessaan mielikuvitusta kiihottava.
- Koulun vessat olivat saastaiset tai muuten vastenmieliset. Kävin kerran katsomassa enkä sen koommin käynyt ala-asteella vessassa. Opin pidättelemään. Olen siinä vieläkin hyvä.
- Voimistelutunnit olivat minulle melkoisia koettelemuksia. Olin kömpelö, hidas, heikko. En pystynyt vetämään leukoja (Kössi veti yli kymmenen), en osannut kuperkeikkaa, jalkapallossa pallo karkasi aina. Jäin jalkapallossa aina B-joukkueeseen.
- Polttopallossa oli hyvä, koska olin kotipihallani opetellut isojen poikien opastuksella heittämään esineitä ja lumipalloja.
- Puutyöt olivat kivoja. Niitä opetti melko pelottava ronski mies, joka pystyi pitämään meidät hyvin kurissa. Muistan rakentaneeni pienen lipaston ja leikkuulaudan, jonka koristelin polttamalla.
- Englantia meille opetti rouva Löyttyniemi. Opin muutoin hyvin, mutta ujostelin lausumista enkä siksi oppinut lausumaan esimerkiksi sanaa Wednesday ennen kuin aikuisena.
- Ensimmäisellä ja toisella luokalla todistukseni keskiarvo ei ollut kummoinen. Sen jälkeen äitini kertoi, että läksyjen tekeminen auttaa. Niinpä ryhdyin tekemään läksyjäni joka päivä koulun jälkeen ja vuodessa olin luokkamme parhaiden joukossa.
- Kyösti oli aina minua - ja kaikkia muitakin - parempi matematiikassa. Hän sai aina kokeesta kympin. Kerran viidennellä luokalla kuitenkin Kyöstin keskittyminen herpaantui ja hän sai kokeesta alle kympin. Minä ja Tero saimme kympit, mikä innosti Teroa julistamaan kovaan ääneen: "Mitäs me hyvät, Mane ja Rane!". Siitä lähtien lempinimeni on ollut Mane.
- Viidennellä luokalla meillä oli jonkin aikaa sijaisena nuorehko mies. Severi häiriköi tunnilla eikä sijaisen kehoituksista huolimatta rauhoittunut. Sijainen nosti Severin kaapin päälle ja käski hänen kukkua kymmenen minuutin välein. Severi kukkui ja oli seuraavalla tunnilla rauhallinen.
- Billy tuli luokallemme joko 4. ja 5. luokalla. Billyllä oli kummallinen tapa kävellä päin ovia. Opettajat laittoivat Billyn tutkimuksiin, kuraattorille tai jollekulle, mutta mitään vikaa Billystä ei löytynyt. Taisi vain Severin lailla kaivata muiden huomiota.
- Koulussamme oli sekä hammashoitola että terveydenhoitajan vastaanotto. Hammashoitola oli pelottava paikka, siellä haisikin pelottavalta. Hoidon jälkeen sai jonkinlaisen lahjan. Terveydenhoitajan luona kävin useamman kerran, hänen huoneensa oli koulun kellarissa. En muista miksi kävin. Sen muistan, että jonkin allergian vuoksi minulle ei annettu isorokkorokotusta. Pelkäsin isorokkoa monta vuotta kunnes teininä unohdin koko jutun.
- Ruokala oli koulun pihan perällä puurakennuksessa. Muistan ruuan maistuneen erittäin hyvin isossa hälisevässä ruokasalissa. Maitoa en laktoosiongelman vuoksi juonut. Muiden oli pakko.
- Ruokalaan mennessä vaatteet piti jättää eteiseen. Olin kerran juuri laittamassa takkiani naulakkoon, kun joku kaverini heitti pipollaan naulakon yläpuolella roikkunutta taulua. Taulu putosi, osui päähäni ja meni säpäleiksi. Päähäni ei tullut kuhmua.
- Muistan tapelleeni kerran, taisi olla 6. luokalla. Juha loukkasi mielestäni Marin kunniaa. Kävin Juhan kimppuun. Itku tuli molemmille.
- Välitunnilla ei saanut poistua koulun pihalta. Me naskalit tietenkin poistuimme, usein läheiseen kauppaan, joskus muuten vaan vapaammille laitumille leikkimään. Koulun pihassa ei ollut paljon leikkivälineitä, mutta koulun vieressä oli lasten leikkipuisto.
- En muista joutuneeni ala-asteella jälki-istuntoon. Yläasteella kyllä jouduin.
- Kevätjuhlat pidettiin usein koulun pihalle pystytetyssä isossa sirkusteltassa. Teltta oli pihalla koko kesän jotakin uskonnollisia tms rituaaleja varten. Kevätjuhlassa lauloimme Suvivirren. Tai siis muut lauloivat, minä en.
- Sain muutaman stipendin. Sain myös isältäni rahaa (10? 100? markkaa) kutakin todistuksen kymppiä kohden. Rahoilla ostin ainakin linkkuveitsen ja Bullworker-kuntoiluvälineen. Jälkimmäisestä ei ollut hyötyä, lihakseni eivät kasvaneet. Linkkuveitsen sahalla kaadoin kesämökillä puita ilman lupaa.
- Sanelukokeet olivat piinaavia. Ongelma oli huono käsialani, ei niinkään etten olisi osannut kirjoittaa oikein. Lukihäiriö kyllä kiusasi, kuten kiusaa nyt. Diftongien kirjoittaminen vaatii yhä tiukkaa keskittymistä.
- Luokkaretkillä kävimme Hämeenlinnassa, opettajan (luokanvalvoja Iivonen) mökillä Teiskossa ja Turussa. Hämeenlinnassa ostin postikortteja Sibelius-museosta. Katselin kortteja vuosien ajan, ne olivat minulle tärkeitä. Turussa ostimme siideriä ja olimme ihan sekaisin. Sanomista tuli. Otto oli tämän sekoilun alullepanija.
- Hämärästi muistan olleeni mukana joulunäytelmässä, mutta toisaalta olen nähnyt monta elokuvaa lasten joulunäytelmistä. En tiedä onko muistoni aito.
- Koulun vieressä oli puinen rakennus, jossa opiskelivat tarkkailuluokkalaiset. Heillä oli oma pihansakin, jossa he leikkivät rajuja leikkejään. He olivat melko pelottavia.
- Vaalit järjestettiin 70-luvulla keskellä viikkoa. Äänestys oli koulullamme. Meillä oli vapaapäivä, mistä muistan ilahtuneeni.
- Äitimme aloitti työt minun ollessani 4. luokalla ja veljeni 2. luokalla. Meille avattiin tili koulun ja kodin väliseen kauppaan. Sain ostaa itselleni ja veljelleni lihapiirakat joka päivä koulun jälkeen ja lämmittää ne voileipägrillissä kotonamme. Muistan hoitaneeni tehtäväni ylpeydellä. Lihapiirakat olivat herkullisia. Maksoivat 2 markkaa kappale.
- Onnistuin suorittamaan hyväksytysti ompelukoneen käyttökokeen, jossa piti ommella eri tavoin reitti kotoa mummolaan jonkinlaiselle kankaanpalalle, hypätä joen yli, kiertää omenapuu ja niin edelleen.

Kommentit