Elie Wiesel - Yö

Keskitysleirikirjallisuuteen tutustumiseni jatkuu. Tänään luin Nobel-palkitun kirjailijan Edie Wieselin teoksen Yö. Siitä on varmasti kirjoitettu jo lähes kaikki kirjoitettavissa oleva, joten en kuvittele pystyväni sanomaan mitään omaperäistä. 

Kerrottakoon kuitenkin kirjan tapahtumat lyhyesti. Elie on 15-vuotias, kun hänet ja hänen perheensä kuljetetaan Sighetin kylästä Transsilvaniasta Auschwitziin. Kylän synagogan suntio on pelastunut aiemmasta kyydityksestä ja yrittää turhaan varoittaa kyläläisiä. He eivät kuuntele, eivät pakene ajoissa Palestiinaan vaikka se ehkä olisi ollut mahdollista. 

Kertomus matkasta leirille, leirin tapahtumista on tuttu myöhemmistä ja muista kuvauksista. Matka on karmea karjavaunuissa, osa vangeista kuolee jo matkalla. Perillä perhe pannaan kahtia: äiti ja tytär toisaalle Birkenauhun, isä ja poika Auschwitziin. Elie ei ikinä enää nähnyt äitiään eikä siskoaan. Sydämmensärkevä kohtaus. 

Elämä leirillä on tunnetun kauheaa: väkivalta, mielivalta, tyrannia, pahuus vallitsevat. Ruokaa on vähän, työ on ankaraa, rangaistukset silmittömiä ja arvaamattomia. Elie pitää yhtä isänsä kanssa, he tukevat ja auttavat toisiaan. Joku kirjoittikin, että keskitysleiriltä ei voinut selvitä yksin vaan ainoastaan kaksin. Elie ja hänen isänsä selviävät leiriltä, mutta vain joutuakseen loputtomalle siirtomarssille ja junamatkalle Buchenwaldin leirille. jossa isä lopulta kuolee. Elie jää henkiin, vangit nousevat kapinaan ja lopulta amerikkalaiset vapauttavat leirin. 

Kirja eroaa aiemmin lukemastani Pääteasema Auschwitz -kirjasta uskonnon käsittelyssä. Elie oli leirille joutuessaan uskonnollinen, mutta leirin tapahtumat johtavat kilvoitteluun ja Elie vaikuttaa menettävänsä uskon. Sillä voisiko Jumala olla olemassa, jos hän sallii leirin tapahtumat? Elie toteaa, ettei varmaankaan.

Kirja on vaikuttava, järisyttävä kuvaus keskitysleireistä, ihmisyyden säilymisestä (lopussa Elie ystävä raahaa viulunsa koko siirtomarssin ajan ja juuri ennen kuolemaansa soittaa Beethovenin musiikkia, joka oli häneltä juutalaisena leirillä kielletty). Samaan aikaan kirja kertoo ihmisyytenä pitämiemme piirteiden (ystävällisyyden, solidaarisuuden, ...) katoamisesta äärimmäisen henkiinjäämiskamppailun aikana. Nälkäinen, epätoivoinen ihminen on valmis häntä itseäänkin kammottaviin tekoihin vain elääkseen vielä hetken. 

En suosittele kirjan lukemista juuri ennen nukahtamista tai ruokapöydässä. Muutoin suosittelen.