Mane

Harvoin kirjan nimi kertoo tarkalleen mistä kirjassa on kyse. Lena Anderssonin uusin teos on nimensä mukaisesti tutkielma ihmimillisestä käyttäytymisestä eli siitä miten me ihmiset käyttäydymme toistemme seurassa. Kirjassa on tusinan verran erillisiä tutkielmia, jotka viittaavat toisiinsa ja muodostavat yhteinäisen tutkielman.  Esipuheessa Andersson viittaa toiseen kirjailijaan, jonka mukaan ihmistä ei erota tietkoneesta sielu vaan ruumis. Tämä on hyvä huomio AI-keskustelussa: AI ei oikein voi olla ihmisen kaltainen, koska AI:lla ei ole ruumista eikä se siten ole yhteydessä toisiin ruumiisiin kuten ihmiset.  Kirjan olennaiset havainnot liittyvät kieleen ja kommunikaatioon. Joskus yksikin puolihuolimaton lause, muutama sana, voi muuttaa kuulijansa elämän. On niin helppoa ymmärtää väärin, tulkita muiden sanat (ja teot, eleet, ilmeet, tai myös tekemättömyys) väärin, ei kuten puhuja (tekijä) on ne tarkoittanut vaan kuten itse kuulijana, oman ajattelutapamme tai ennakko-oletuksiemm...

  Suvi Ratisen Pakolainen on merkillinen kirja. Se on elämäkerta, historiateos, kaunokirjallinen kuvitelma. Kaikissa näissä Ratinen yltää korkeimmalle tasolle.   Kirjan päähenkilö on suomalais-virolainen kirjailija Aino Kallas. Hänen elämänsä on hyvin tunnettu erästä ajanjaksoa lukuunottamatta. Kallas pakeni virolaisen miehensä Oscarin kanssa Virosta Suomeen sodan loppuvaiheessa. Suomessa ei kuitenkaan valvontakomission valvovan ja vainoavan silmän alla turvallista. Suomi joutui luovuttamaan virolaisia ja muiden Neuvostoliiton valtaamien alueiden asukkaita. Oscar Kallas oli kuuluisa kansallishenkinen virolainen, diplomaatti. Aino oli Viron historiaakin kirjoissaan käsitellyt kuuluisa runoilija ja kirjailija. Heidän oli paettava mitä pikemmin.  Kirjan alkaa pakomatkan alusta. Kallasit ovat laivassa, saapuvat pakolaisina, puolen vuoden elämän verran rahaa mukanaan. Ensin he asuvat pienessä majatalossa sisämaassa, sitten pääsevät pieneen asuntoon (Ainon suhteilla ja onnekkaa...

NV eli Night Visions -kollektiivi järjesti jouluelokuvailtamat WHS Teatteri Unionissa. Sinne siis! Luvassa oli eräs maailman huonoimmista elokuvista ikinä ja ranskalainen joulukauhuleffa.  Illan aloitti Nicolas Websterin vuonna 1964 ohjaama  Santa Claus Conquers the Martians, joka todellakin oli maineensa mukainen eli kerrassaan nerokkuutta hipovan huono. Marsilaisilla, jotka ovat vihreisiin trikoisiin pukeutuneita ihmisen näköisiä, menee huonosti. Lapset ovat masentuneita ja piristyvät vain Maan joulutelkkaria katsoessaan. Marsilaiset päättävät matkata maahan, kaapata joulupukin ja tuoda jouluilon planeetalleen. Kidnappaus onnistuu liiankin hyvin, sillä matkaan tarttuu kaksi lastakin. Sitten onkin aika perustaa Marsiin joulupukin paja. Osa marsilaisista ei tämmöisestä mamoilusta pidä ja yrittää sabotoida koko homman. Tapahtumat vyöryvät kömpelösti eteenpäin. Lavasteet ovat pahvia, puvustus todellakin trikoita ja joulupukkivaatteita. Ihmeellisesti näyttelijöillä pitää pokka, l...

Ranskassa on mystiikkaa. Siellä ihan jo torilla käyminen ja ruuan ostaminen on jotain elämää suurempaa, puhumattakaan Pariisin hautausmaista ja hienostohotelleista ja niissä työskentelemisestä. Siis ihan eri tasoisesti fantsua kuin vaikka Saksassa. Heikkilän kirja ottaa ranskalaisuudesta, jonka Heikkilä hyvin tuntee, kaiken irti. Ihmisiä, tiloja, maisemia, ruokia, tuoksuja, aivan kaikkea kuvaillaan hyvin tarkasti, adjektiiveja säästelemättä. Kirja ei jätä lukijan mielikuvituksen varaan mitään, kaikki on selkeästi kuvattu.  Tarina perustuu jossain eteläisessä Ranskassa olevaan uskonnolliseen kulttiin, johon päähenkilö suomalainen Rebekka uskoon kadonneen Simo-veljensä jossain vaiheessa päätyneen. Rebekka tapaa Pariisin hautausmaalla hautajaiskuokkavierailullaan ranskalaisen Cecilen, joka uskoo siskonsa päätyneen saman kultin hoiviin.  Ja niinpä Rebekka lähtee etsimään kadonneita kultin maatilalle. Tilalla on vahvasti kulttimainen meno, jäsenten elämää rajoittavat Neitsyt Marian...

Ilmastonmuutos ja sitä ruokkiva öljyteollisuus ovat tärkeitä aiheita, joista ei varmasti ole kerrottu tarpeeksi romaanitaiteen keinoin. Emma Puikkosen kirja on siksi ajankohtainen nyt aivan kuten varmasti olisi ollut 10 vuotta sitten ja valitettavasti lienee myös 10 vuoden kuluttuakin. On syytä kertoa mistä öljy on peräisin, miten se löydettiin ja saatiin yhä tehokkaammin maasta ylös poltettavaksi aina 1860-luvulta alkaen, miten autoistuminen ja öljykriisi törmäsivät 1970-luvun Hollannissa ja miten öljyllä rikastuneen Norjan teinit ja nuoret aikuiset ahdistuvat ja ryhtyvät radikaaleihin toimiin vuonna 2028.  Kirjan ajallinen kaari on pitkä. Kertomus kulkee pääosin kolmen eri naisen näkökulmasta. Ida kasvaa öljyboomin (kirjassa öljyryntäyksen) keskellä USA:ssa, Lotten 1970-luvun autottomien sunnnuntaiden Hollanissa ja Astrid ystävineen pyrkii sabotoimaan öljyteollisuutta 2020-luvulla. Kaikki henkilöt ovat kokonaisia, heidän elämänsä kiinnostavat yhteevetoina ajastaan. Kunkin kotiolo...

Äänen lumon tiloissa suhisi ja kohisi 12.12. Helsinki Experiment oli koonnut paikalle suomalaisia ja norjalaisia kokeellisen musiikin säveltäjiä ja esittäjiä. Olipa paikalla yleisöäkin yli 50 henkeä, aivan kaikille ei edes riittänyt omaa tuolia vaan kokeellisen musiikin ystäviä hengaili pitkin Äänen lumon hyvin askeettista tilaa.  Ensiksi soitti Miio Holopainen ja hänen ääniteknikkonsa Olli. Holopainen soitti viulua ja sääti jotain merkillistä tietokoneellaan ja joukolla muita pyödällä majailleita laitteita. Tulos oli aluksi hiljaista vinkunaa, mutta vähitellen laitteista löytyi tiukkaa potkua ja musiikki muuttui primitiivisen rytmikkääksi vinkunan taustalla.  Seuraavaksi esiintyneen Astrid Helena Frej Møllerin lauluääni toi mieleen nuoren Brörkin, mutta siiten yhtäläisyyden jäivätkin. Møller käytti laajaa ääntään ja erilaisia looppilaitteita ja ties mitä luodakseen voimakkaan äänimaton, joka jaksoi loppuun asti yllättää. Hänet löytää =>  @astridhelenafm Viimekseiksi l...

Norjassa ihmisillä menee hyvin. Kaikki ovat keskiluokkaa, asuvat omakotitaloissaan vuonon reunalla, perhesuhteet ovat auvoiset, lapset oppivat koulussa hyvin ja vain harvoja kiusataan. Tai sitten ei ihan kuitenkaaan, oikeastaan norjalaisella keskiluokalla menee kuten keskiluokalla missä vain.  Eli siis. Perhe-elämä on arkea, sotkua on lattialla, lapset eivät poimi vaatteita lattialta. Työ on mälsää ja työkaverit myös. Paitsi just se yksi työkaveri, joka on erityisen ihana ja jonka kanssa voi lähettää himokkaita viestejä kylppäristä perhe-illallisen tauolla. Ja lapset ovat teinejä eivätkä tule ajoissa kotiin.  Oikeastaan ainoa ero Norjan ja USA:n keskiluokka välillä kirjallisuuden mukaan on se, että Amerikassa on tapana käydä terapiassa oli ongelmia tai ei. Norjassa vaikeudet selviävät joko puhumalla tai mököttämällä.  Aubertin kirjassa Linnea on pääsemässä ripille. Koko suku tai ainakin perhe saapuu juhliin. Hanne-täti on laihtunut ja hommannut Juliasta itselleen puolison...

 Suhina klubi keskittyy kokeelliseen ja improvisoituun musiikkiin. Sen vetäjistä Jukka Kääriäinen soitti tänään kitaraa, virolainen Katariin Raska virolaista säkkipilliä ja Antti Lötjönen bassoa.  Konsertin aluksi muusikot sopivat soittavansa yhden setin eivätkä kahta. En tiedä miten setit olisivat toisistaan poikenneet.Nyt kuulemani setti oli täynnä riemastuttavaa, virkistävää, hämmästyttävää improvisaatiota, toisten tarkkaa kuuntelemista.  Raskan säkkipilli voi välillä kuin loppukesän ampiainen, Kääriäinen loihti erilaisin mekaanisin ja elektronisin apuvälinein kitarastaan suhinaa, kellojen soittoa, pimputusta ja ties mitä. Lötjösen basso möyrisi välillä taustalla, mutta muuttui toisinaan pimputtavaksi, toisinaan näppäilyin heleästi tukea muille tuovaksi.   Suljin silmäni, annoin musiikin viedä mukanaan. Syvä rauha laskeutui minuun, aloin nähdä unikuvia, joihin musiikki sulautui. Uneksin kesästä, vuoristosta, kedoista, ja heräsin, avasin silmäni. Konsertti jatkui...

Poliittinen satiiri on vaikea laji. Sen on oltava ajan hermolla, ei siis kovin kaukaisia tapahtumia kommentoivaa, tunnistettavaa eli aiheiden on oltava yleisesti yleisön tuntemia, yllättävää eli uusia näkökulmia tuovaa. Satiirin kirjoittaminen ei ole helppoa muun muassa näistä syistä. Niin ja satiiri on myös esitettävä kiinnostavasti!  Jubilee komedian Sähkeet uutismediashow 2025 (jo 10. vuosi!) onnistuu hyvin. Aiheet ovat ajankohtaisia (asevarustelu, Helsingin katuremontit, Sofia Virta, ja tietenkin Trump ja Musk, persujen ja Orpon nokittelu, jne). Show alkaa Hanne Seppäsen laulamalla ajankohtaiskatsauksella Helsingin kunnallispolitiikkaan (tuttuja aiheuta, ajankohtaista, kivoja aiheiden vastakkainasetteluja), ja jatkuu laulujen ja videoiden vuorovedolla.  Laulut ovat taiten tehtyjä. Kaikkien tuntemiin renkutuksiin on kirjotettu uudet sanat. Nokkeluus panee väkisinkin nauramaan ja tuttujen laulujen mainio esittäminen laittaa jalan vipattamaan.  Videot ovat teatterin voim...

Hienosti sommitellussa pienoisromaanissa Elsa ja Tom lähtevät matkalle. Tapaamme heidät tullissa odottamassa vuoroaan, jonossa muiden kanssa. Elsa on puhelias, Tom kiusallisen vaitonainen, ovat olleet yhdessä vuoden nettipalvelussa tavattuaan. On siis nykyaika, mitä ei muutoin huomaisi, tapahtumat ovat pääosin menneessä, aina Elsan lapsuudessa asti, matkoissa Pietariin silloin kun se oli vielä Leningrad.  Kirjassa on kaikkitietävä kertoja, joka kertoo mitä Elsalle tapahtuu odotushuoneessa, millaisia muut ihmiset ovat. Ensimmäisen luvun jälkeen Elsa saa oman äänensä, joka on kertojasta erilainen sekä luonteeltaan että kirjaintyyliltään. Tapahtumat siistyvät Elsan äänen myötä kauemmas menneeseen.  Jono etenee, tarina etenee, Elsan ja kertojan mieleen tulevat yhä enemmän antiikin tarut, Venäjän historia ja aina jossain välissä Elsan ja Tomin suhdetta haittaava puheliaisuus ja sen puute.  Kirja yllätti huolellisuudellaan, tarkkuudellaan. Se on Joel Haahtelan romaanien kaltain...

Vuoden 2025 100. kirja-arvioni! Olen kyllä lukenut noin 110 kirjaa, mutta aivan jokaisesta en ole saanut arviota kirjoitettua.  Hekuma / Elina Airio Naisella on tapana ostaa kukkia kotiinsa. Lähiön kukkakauppias haluaisi myydä jonkin muun kuin gerbiilin, mutta nainen ei anna myöten. Gerbiili on saatava, kaunis vaaleanpunainen, mutta kauneudessa on särö: kukkakauppias tupakoi kuin korsteeni ja gerbiili pilaa kodin ilman, haisu ei lähde edes tuulettamalla.  Gerbiili on kuitenkin kaunis kuin hekuma, ottaa naisen valtaansa perhe-elämän keskellä. Halu on suuri, tilaisuudet lasten ja kissan ja miehen töiden keskellä harvat. Veitsi ja sakset houkuttelevat, jonkinlainen epävakaus, vaara vaanii.  Elämä soljuu myrskyn lailla, tyyntä välillä, mutta syvällä sisällä hekuma ja halu. Onneksi on ystävä, jonka kanssa viestitellä kun tilanne äityy. Tilanne on tavannut äityä jo lapsena, naapurin kissat varastettu ja viikset niiltä leikattu.  Kirjassa on alku ja se loppuu. Tarina ei ala...

Kehityskertomus, kolmen ihmisen näkökulmasta kerottuna, joskus hyvin sekaisin äänet sotkien, siitä miten Monni, Petteri ja Tiia tapaavat Ikean viereen jääneessä Mörskässä, jo hieman rapistuneessa talossa. Monni on eläköitynyt tehdastyöläinen, arvonsa tunteva nainen, joka asuu yhdessä kummipoikansa Petterin kanssa. Petterin on päätynyt Monnin luo, kun hänen isänsä tappoi puolisonsa, Petterin äidin. Petteri pelaa, lihoo ja ottaa pikavippejä. Monni huolehtii talosta.  Tanskasta saapuu Tiia, köyhistä oloista ponnistanut, Tanskaan päätynyt sukulainen. Tiia on raskaana ja messumatkalla, samalla yrittämässä tavata vanhempiaan, jotka toivottivat hänet kotoaan maailmalle huutaen, että takaisin ei ole tulemista. Tiia on rikas, asuu miehensä Ollin kanssa hienoa merenrantataloa Köpiksen lähellä.  Vähitellen menneisyys paljastuu, kuka teki mitä ja mitä jäi sanomatta, aina jää ja paljon, ja miten köyhyys ja raskas työ riistävät ihmisiltä elämät, mutta eivät arvoa, jossa he itseään pitävät. ...

Sibeliuksen Finlandia on harrastelijaorkesterille kiitollinen soitettava. Se on pääosin melko äänekäs, pienet virheet eivät haittaa. Se on lisäksi niin täynnä kansallistunnetta (ja ties mitä tunteita itse kullakin suomalaisella), että sitä on vaikeata kuunnella analyyttisesti.  Veli-Antti Koivurannan johtama Helsinginkadun filharmoonikot on Helsingin työväenopiston sinfoniaorkesteri, jonka soittajat ovat harrastukseensa vakavasti suhtautuvia harrastelijamuusikkoja. Orkesteri harjoittelee viikoittain ja esiintyy muutaman kerran vuodessa. Jos hyvin käy, orkesteri esiintyy Temppeliaukion kirkossa, jonka akustiikka ylevöittää minkä tahansa orkesterin soiton. Usein esiintymispaikaksi valikoituu työväenopiston juhlasali, joka on tunnetusti erityisen tuhnuinen akustiikaltaan. Tänään suomalaisen musiikin päivänä orkesterin soitto kuulosti hyvältä jopa työväenopiston juhlasalissa.  Sibeliuksen teoksista orkesteri onnistui Finlandian soitossa hyvin ja sitä ennen parhaiten Valse Tristess...

Merkillinen kirja, 12 novellin kokoelma, jokaisessa eri kertoja, eri henkilöt, jopa tapahtumat, mutta silti kirja on yhtenäinen. Kertomuksia yhdistää tapahtumapaikan (Argentiina ja Buenos Aires lähistöineen). Tarinat kertovat pääosin naisista, päähenkilöt ovat naisia. Tapahtumat ovat sekä realistisia että ammentavat fantasiamaailmasta. Eräässä tarinassa linnut ovat uudelleensyntyneitä naisia, toisessa mieleltään sairastuneen nuoren naisen kimpussa häärii hyvin seksualisoitunut paholainen, minkä vuoksi naisen perhe haluaa tyttärestään eroon ja hän päätyykin hippileirille. Eräässä tarinassa nuoret seikkailevat konkurssiin menneen jääkaappitehtaan jaakaappivarastossa ja yksi heistä kuolee sairaskohtaukseen, minkä jälkeen kuollut jätetään kaappiin. Myöhemmin yksi lapsista palaa aikuisena jääkaapin luo, mutta se on tyhjä - ja lähistöllä heiluu jeesusmaisena hahmona kaappiin kuolleen haamu. Kertomukset ovat kiehtovia, mutta osa niistä oli minulle liian vaikeata. Fantasia, toden ja kuvitellut...

Kuulon huononeminen on vaarallista. Sosiaalisen kömpelyyden, onnettomuuksien lisäksi se syrjäyttää ja aiheuttaa jopa aivojen rappeumaa, dementiaa. On siis tärkeää hoitaa huonontunutta kuuloa kuulokojeella tai sen paremmalla versiolla eli korvaimplantilla.  Sairaalapappi ja kirjailija Tapani Tukiainen on huonokuuloisten sukua. Toisesta korvasta katosi vähitellen kuulo liki kokonaan, toisestakin se heikkeni. Maailma hiljeni, linnut vaikenivat ja kommunikaatio ihmisten kanssa väheni, kun ei siitä mitään tullut.  Onnekseen Tukiaiselle asennettiin korvaimplantti. Leikkaus kesti neljä tuntia, siitä palautuminen viikon. Sen jälkeen alkoi implantin käyttöönotto, loputtomalta tuntuvat säätäminen, testaaminen ja uuteen maailmaan lapsen lailla tutustuminen. Implantti siirti ympäristön äänet Tukiaisen aivojen kuulokeskukseen liiankin hyvin. Milloin mikäkin ääni vaikutti liian kovalta, mutta samalla linnut palasivat ja jossain vaiheessa Tukiainen oli ainakin kuulevinaan hiirien keskustelut...

  Netissä kiertää taas vuosittainen Spotifyn “kuinka paljon kuuntelin ja mitä” meemi. Minulle siihen vastaaminen on helppoa: en kuuntele musiikkia Spotifystä muutamasta syystä. Ensinnäkin en kuuntele musiikkia ulkoillessani tai muutoin kodin ulkopuolella. Toisekseen en pidä siitä mitä Spotify on tehnyt muusikkojen tulonmuodostukselle. Kolmanneksi kotona kuuntelen joko Radio Helsingin ohjelmia ja niiden yllättävää musiikkia (jonka joku ihminen on valinnut, ei kone) ja CD-levyjä. Neljänneksi tykkään kuunnella musiikkia tuoreena, ihmisten minulle soittamana keikoilla ja konserteissa.  Spotify ei ole niin sanotusti minun juttuni.  Sama homma muidenkin muodikkaiden palveluiden kanssa. En tilaa ruokaa kotiini Woltilla tai Foodoralle melko samanlaisista syistä kuin miksi en kuuntele Spotify-musiikkia. Ensinnäkin ruoka ei roudaamalla parane, toiseksi en halua roskaa kotiini, kolmanneksi haluan maksaa aterioistani koko hinnan ateriani valmistaville, ja neljänneksi en pidä siitä, e...

Karl Axel Björkin tutkimukset jatkuvat. Tällä kertaa hän, kaverinsa pikkusisko Ida, ja apulaisensa Valkama saavat selvittääkseen monimutkaisen rikoksen. Iäkkäät leskimiehet on saatu houkutuslinnun avulla rakastumaan ja heiltä on erilaisin liikuttavin tarinoin huijattu rahat pois. Kun yksi uhri häpeissään tappaa itsensä, Björk ryhtyy selvittämään.  Kirjan tarina on melko tavanomainen rikostarina. Tekijät paljastuvat vähitellen, poliisit ovat osin toistaitoisia ja poliisiasemalla on paskat pomot. Rikollisista osa on surkeita ja pelokkaita, osa katalia ja vaarallisia. Tarina tapahtuu Helsingin keskustassa 1920-luvulla, ja kaupunki on keskeinen henkilö. Sivukuja, työläisten asunnot, saunat ja salakapakat, teatterit, oopperat ja elävät kuvat tulevat tutuiksi. Ajankuva on tarkkaa - jopa Tampereen yliopistoa edeltäneen Kansalaiskorkeakoulun perustaminen mainitaan, puhumattakaan kahviloista ja niiden tarjoomuksista.  Björk on nyt kihloissa pikkuserkkunsa Lisbethin kanssa. Suhde syvene...