Pakolainen / Suvi Ratinen

 

Suvi Ratisen Pakolainen on merkillinen kirja. Se on elämäkerta, historiateos, kaunokirjallinen kuvitelma. Kaikissa näissä Ratinen yltää korkeimmalle tasolle.

 

Kirjan päähenkilö on suomalais-virolainen kirjailija Aino Kallas. Hänen elämänsä on hyvin tunnettu erästä ajanjaksoa lukuunottamatta. Kallas pakeni virolaisen miehensä Oscarin kanssa Virosta Suomeen sodan loppuvaiheessa. Suomessa ei kuitenkaan valvontakomission valvovan ja vainoavan silmän alla turvallista. Suomi joutui luovuttamaan virolaisia ja muiden Neuvostoliiton valtaamien alueiden asukkaita. Oscar Kallas oli kuuluisa kansallishenkinen virolainen, diplomaatti. Aino oli Viron historiaakin kirjoissaan käsitellyt kuuluisa runoilija ja kirjailija. Heidän oli paettava mitä pikemmin. 

Kirjan alkaa pakomatkan alusta. Kallasit ovat laivassa, saapuvat pakolaisina, puolen vuoden elämän verran rahaa mukanaan. Ensin he asuvat pienessä majatalossa sisämaassa, sitten pääsevät pieneen asuntoon (Ainon suhteilla ja onnekkaasti uuden talon asukkaiksi). Heidän kanssaan asuu yksi heidän tyttäristään, jonka mies on jäänyt Viroon kadoksiin. 

Kallasit ovat vanhoja, raihnasia. Oscar menehtyy, tytärkin sairastuu. Aino itse ei juuri jaksa liikkua, mutta kirjoittaa koko ajan. Hänen kirjoittamansa kirja ei ole julkaistavissa Suomessa, mutta kustantajansa Otavan johtaja Reenpää ehdottaa päiväkirjoijen julkaisemista. Niistä tuleekin suuri menestys, niihin kiteytyy maiden historiaa vuosikymmenien verran, juoruja ja seksuaalista etsimistä. 

Lopulta Aino pääsee takaisin Helsinkiin, mutta siellä ei ole enää kuten ennen. Vähitellen ankara kaipuu Viroon, menetettyjen tavaroiden, muistojen ja ihmisten luo helpottaa, mutta ei katoa. 

Kirja kertoo Ainon kertomana Suomen, Viron, kirjallisuuden, diplomatian, 1900-luvun alun sivistyneistön tarinoita, historiaa. Sen vuoksi kirja on paljon muutakin kuin Aino Kallasin elämäkerta, tai ehkäpä Kallasit vaan olivat niin paljon muutakin, niin keskeisiä. Sivistyneistön, politiikan, akateemisen maailman koko oli tuolloin pieni, kaikki tunsivat toisensa, monet olivat sukua toisilleen. Ja kaikki puhuivat monia kieliä, oppivat niitä tarpeen mukaan uusia. 

Kuvaukset Tukholmasta, pakolaisten ahdingoista, peloista, satunnaisista toivon hetkistä, maailmansodan jatkumisen pelosta, Suomen ja Ruotsin välisestä elintasokuilusta, Viron historiasta, rakkaudesta, suurista päätöksistä jättääkö perhe rakkauden vuoksi, matkoista ja Euroopasta vuosisadan alkupuoliskolla, Lontoon diplomaattipiireistä, avaavat lukijalle tuntemattomia näkymiä. Ratinen on onnistunut löytämään ja punomaan kerrontaansa usean kirjan verran, mutta silti kirja tuntuu raikkaalta, sen lukeminen on kevyttä, kieli kaunista. Lukijan on mahdotonta olla samaistumatta Ainoon ja muihin henkilöihin, he ovat niin todellisia, paljaita.

Vuoden paras kirja, paras lukemistani yli sadasta kirjasta. Jos et muuta lue jouluna, lue tämä Ratisen kirja.