Helsinginkadun filharmoonikot / Sibelius / Veli-Antti Koivuranta

Sibeliuksen Finlandia on harrastelijaorkesterille kiitollinen soitettava. Se on pääosin melko äänekäs, pienet virheet eivät haittaa. Se on lisäksi niin täynnä kansallistunnetta (ja ties mitä tunteita itse kullakin suomalaisella), että sitä on vaikeata kuunnella analyyttisesti. 

Veli-Antti Koivurannan johtama Helsinginkadun filharmoonikot on Helsingin työväenopiston sinfoniaorkesteri, jonka soittajat ovat harrastukseensa vakavasti suhtautuvia harrastelijamuusikkoja. Orkesteri harjoittelee viikoittain ja esiintyy muutaman kerran vuodessa. Jos hyvin käy, orkesteri esiintyy Temppeliaukion kirkossa, jonka akustiikka ylevöittää minkä tahansa orkesterin soiton. Usein esiintymispaikaksi valikoituu työväenopiston juhlasali, joka on tunnetusti erityisen tuhnuinen akustiikaltaan. Tänään suomalaisen musiikin päivänä orkesterin soitto kuulosti hyvältä jopa työväenopiston juhlasalissa. 

Sibeliuksen teoksista orkesteri onnistui Finlandian soitossa hyvin ja sitä ennen parhaiten Valse Tristessä. Soitto pysyi hyvin kasassa, virheitä sattui juuri sopiva määrä. Sen sijaan toisena kappaleena soitettu Satu op. 9 meni jotenkin pieleen. Soitto ei pysynyt yhtenäisenä, eikä edes kapellimestarin hyvinkin selkeä tahditus auttanut. Mutta sehän on juuri harrastelijuuden eli amatööriyden ydin niin musiikissa kuin urheilussa: suorituksen vaihtelevat, toisinaan sujua kuin ammattilaisella, mutta ei aina. Ja hyvä niin, koska se osoittaa harjoittelun (ja geneettisen lahjakkuuden ja sopivien kotiolojen merkityksen). 

Vaan kyllä Helsinginkadun filharmoonikot soittivat tänään ja aina ennenkin paljon paremmin kuin Olli Mustosen kanssa Hangzhoussa soittanut miljoonakaupungin orkesteri. Suomalainen musiikkikasvatus ja -koulutus tuottaa amatöörejä, jotka toisaalla kävisivät ammattilaisesta. Huikeaa!