Spotify ja muut palvelut

 Netissä kiertää taas vuosittainen Spotifyn “kuinka paljon kuuntelin ja mitä” meemi. Minulle siihen vastaaminen on helppoa: en kuuntele musiikkia Spotifystä muutamasta syystä. Ensinnäkin en kuuntele musiikkia ulkoillessani tai muutoin kodin ulkopuolella. Toisekseen en pidä siitä mitä Spotify on tehnyt muusikkojen tulonmuodostukselle. Kolmanneksi kotona kuuntelen joko Radio Helsingin ohjelmia ja niiden yllättävää musiikkia (jonka joku ihminen on valinnut, ei kone) ja CD-levyjä. Neljänneksi tykkään kuunnella musiikkia tuoreena, ihmisten minulle soittamana keikoilla ja konserteissa. 

Spotify ei ole niin sanotusti minun juttuni. 

Sama homma muidenkin muodikkaiden palveluiden kanssa. En tilaa ruokaa kotiini Woltilla tai Foodoralle melko samanlaisista syistä kuin miksi en kuuntele Spotify-musiikkia. Ensinnäkin ruoka ei roudaamalla parane, toiseksi en halua roskaa kotiini, kolmanneksi haluan maksaa aterioistani koko hinnan ateriani valmistaville, ja neljänneksi en pidä siitä, että wolttaus vaikuttaa yhdenmukaistavan ravintolaruokaa. Ja viidenneksi ruuan esillepano, kattaminen on minulle tärkeää - ateria ei voi mitenkään saapua kotiini nätisti katettuna. 

Leffoja katselen mieluiten elokuvissa, koska siellä niihin voi keskittyä täydellisesti, koska leffateatterin kuva- ja äänilaitteet ovat paremmat kuin kotonani (tai kenenkään kotona). Joskus katselen Yle Areena-palvelusta Ylen valitsemia sarjoja. Luotan Ylen makuun. 

Kirjani luen paperilta, en kuuntele niitä enkä lue niitä näytöltä. Paperi on käyttöliittymänä ylivertainen, auttaa keskittymään, tuntuu hyvältä käsissäni ja auttaa hahmottamaan ihan fyysisestikin. 

Olen vanha, vanhanaikainen, ja siitä ylpeä.