Mane

Mies on päässyt kuiville, on jo ollut pari vuosikymmentä tai ylikin. Ikää on liki 50 vuotta, eläke juoksee, vaimokin on ja elämä mallillaan. Vaan ei ole ollut aina: 1990-luvun laman aikoihin nuoren miehen, teinin,  elämä alkoi mennä sijoiltaan: päihteet veivät niin hänet kuin kaverinsa, ensin bileisiin, sitten rikoksiin, sitten korvaushoitoihin ja takaisin vetoluukkuihin, kadulle, sairaalaan yliannostukista ja pahoinpitelyistä, ja osan tietenkin hautaan, melkein jokaisen.  Elämä on siis mallillaan, mutta entiset kaverit kertovat, että pikkusiskon kuolemassa silloin joskus bileiden jälkeen oli sittenkin jotain epäilyttävää. Että pikkusisko ei kuollutkaan noin vain itsekseen metsään käveltyään vaan että joku edeauttoi, ehkä tappoikin.  Muistot heräävät. Puoliso on matkoilla, puhelin ei tavoita. Mies joutuu kohtaamaan menneisyyden haamut - osa heistä elää vielä spurguina, rujoina ja katkerina - kaduilla, muistoissaan, unissaan.  Kirja kulkee nykyhetken ja takaumien kaut...

Loviisa Pihlakosken erilaisista sairastapauksista kertova novellikokoelma alkaa kirjaimellisesti kutkuttavan jännittävästi. Novelllin Ei kiitos kertoja kulkee metrolla lääkäristä kotiin kiusallisen ihottuman piinaamana. Tekisi mieli raapia vain ei kehtaa eikä saisikaan. Lähellä on muita ihmisiä, hajuja, bakteereita, ehkäpä seuraavassa vaunussa vähemmän.  Sama intensiviisyys jatkuu muissakin kertomuksissa. Eräässä nainen kärsii kovista kivuista, on aivan lopen uupunut, mies näkee rosvojen vievän hänen rinkkansa kellarista, syntyy riita, ja nainen mustasukkaistuu rinkalle. Ja sitten käy ilmi, että nainen on raskaana, on aika lähteä laitokselle.  On myös seesteisiä kertomuksia kuten kertomus krematorionhoitajan työpäivästä, sen yksinäisestä rauhasta, jonka riikkoo nuoruudenrakastetun nimi työlistassa. Vaan onko arkusta rakastettu vai joku muu.  Pihlakoski osaa luoda erityisiä asetelmia, jotka muutamassa sivussa kääntyvät ympäri. Terapeutti päätyy potilaan ongelmia sijaan poh...

Millaista on elää pienessä kaupungissa, kun äiti sekoaa ja nielee kaiken, ihan siis konkreettisesti, ikää on 16 vuotta, on tyttö ja rakastuu toiseen tyttöön? Ja kun isä on aina ystävällinen, ja kun rakastettu on itseä suositumpi, pääsee viikonlopun juhliin? Entä miltä tämä kaikki vaikuttaa noin 10 vuoden kuluttua, kun kaupunki on vaihtunut isompaan, teinirakastaja on kadonnut SoMestakin, ja yksinäisyys kalvaa.  Kaisa Vahteriston esikoisromaani, kokoelma fragmentteja, käsittelee pienten tapahtumien kautta isoja teemoja. Kirjan kulkee pienten tunnelmakuvien myötä kronologista kerrontaa vältellen ja silti kokonaisen ihmiselämän ensimmäisen kolmanneksen kattaen, hienovaraisesti.  Teinirakkauden kuvaus on hienovaraista, jotenkin poikkeuksellisen hyvin kirjoitettua. Tyttöjen välinen intohimo, sen vastakohtana mustasukkaisuus ja teini-iän loputon epävarmuus kiehtoo, innostaa lukijaa muistelemaan omaa nuoruuttaan, millaista oli olla 16-vuotias ja kun kaikki oli uutta.  Kieleltään...

Katri Naukarin kirjassa nykyhetken ja muutaman vuosikymmenen hienot elämät kohtaavat kohtalokkain seurauksin. Veijarimaiset tapahtumat kätkevät alleen terävää yhteiskunta-analyysiä, joka saa lukijan sekä kiemurtelemaan myötähäpeästä että nyökkäilemään havaintojen terävyydelle.  Parikymppinen Doris on muuttanut Suomesta New Yorkiin, työskentelee työluvatta, ja pyrkii luomaan itselleen some-presenssiä. Rahat ovat lopusssa, algoritmi vaatii 10 postausta päivässä. Onneksi samaa kahvimukia voi ulkoiluttaa eri nähtävyyksien edessä, käydä treffeillä miehen maksamana ja kuvata itsensä Manhattanin silhuettia vasten.  Doriksen on New Yorkiin houkutellut Niina, joka tekee bo$$ bithch girl -podcastia ja myy kalliita valmennuksia wanne-be-sometähdille. Podcastien translitteraatiot ovat riemukkaita, hykerrettäviä parodioita some-puheesta.  Toisaalla, Palmukaupungissa, ikääntyvät taikurin Scott Demonin yleisöt kutistuvat. Some täyttyy ikävillä kommenteillä, liput eivät käy kaupaksi. Luk...

Heikompien auttamisessa on syytä olla tarkkana. Jos ei ole ja auttamiseen sotkee kristinuskon katolisen version, voi käydä kuten Irlannissa: nuoria, aviottoman lapsen saaneita naisia suljettiin lukittuihin tiloihin, nunnaloihin, joissa he joutuivat tekemään ankara pesulatyötä. Lapset annettiin pois. Tuhansia naisia ja lapsia kuoli. Näin aina vuoteen 1996 asti. Claire Keeganin pienoisromaani Nämä pienet asiat kertoo näiden naisten tarina, mutta ei suoraa. Kirjan päähenkilö, Bill, on itsekin nuoren naisen avioton lapsi. Hänen äitinsä ei omaksi ja Billin onneksi joutunut pesulanunnalan vaan sai asua lapsettoman leskirouvan maatilalla. Bill sai koulutuksen ja pesämunan ja perusti hiili- ja halkofirman. Kirjan alussa Billillä on 5 tytärtä, kaunis ja viisas vaimo, menestyvä mutta kovasti työtä vaativa firma. Eräänä päivänä Bill vie nunnalaan hiiliä, tapaa hiilivarastossa nuoren tytön, joka haluaa paeta ja hukuttautua jokeen. Häntä on kohdeltu kaltoin, hänen lapsensa adoptoitu ties minne....

Jos äitiyspakkaukseen kuuluisi kirja, Salmenniemen uusin romaani Valohammas sopisi sinne kuin vaippa vauvalle. Tai oikeastaan kirja pitäisi luettaa kaikilla nuorilla, jotta he saisivat tietää millaista lapsiperheen arki on. Ja sehän on täynnä työtä, puuhaa, ja erityisesti rakkauta.  Valohammas kertoo yhden päivän tapahtumista kirjailijan perheessä. On kaksi lasta, toinen aivan pieni vauva vielä, toinen vieroittumassa vaipoista. On äiti ja isä, on kesä, on kirjailijalla apuraha, eikä ole kiire mihinkään.  Aamulla perhe herää, isä ensin, sitten muut. Syödään aamiaista, leikitään, lähdetään ulos puistoon. Lapsia pitää koko ajan vahtia, syötää, huoltaa. Äiti ja isä vuorottelevat suihkuhetkensä, päiväunensa. Kirjailija tekee ruokaa, siivoaa, ja palkinnoksi pääsee hetkeksi päiväunille.  Päivän kulun kuvauksen keskeyttää takauma, jossa kirjailija on Sitrassa illallisella. Hän on kirjoittanut luvun Sitran julkaisemaan teokseen ja palkkion lisäksi saa nauttia illallista hyvässä ja...

Uusperheessä kuohuu. Perheeseen kuuluuvat Esa-isä, Jaana-äiti, aikuinen Vuokko-tytär ja 8-vuotias Janitra. Esa on Vuokon isä, Jaana Janitran äiti. Vuokon äiti on mielisairaalassa ja Janitran isä Petejuuri vapautunut vankilasta. Esalla on kokkitavaratukkuliike, Jaana vuokraa AirBnB-asuntojaan.  Perheen rauha järkkyy, kun Pete vapautuu vankilasta ja pyrkii Janitran synttäreille. Kun ei pääse, vierailee Pete naapurin Matiaksen luona ja pakottaa hänet mukaansa hämärähommiinsa eli perintäpuuhiin. Samoissa puuhissa Pete tapaa dementoituvan mummon, jonka asunnon ostamisen halvalla muuttuu pakkomielteeksi. Ensin vaan pitää saada alkupääomaa, jonka Pete saa Esalta, joka pelkää firmansa kannattavuuden laskevan ja kuvittelee kiinteistöhuijauksen pelastavan pulasta.  Tämän kaiken lisäksi hyvät ihmiset eivät saa pidettyä elämäänsä järjestyksessä. On traumoja, keski-iän väsymystä, erektio-ongelmia ja petollisuutta. Pinta pysyy tyynenä, mutta pinnan alla kuohuu.  Liimatta kirjoittaa pin...

Junamatkailu on ekologista, hauskaa, turvallista, opettavaista. Vaan helppoa se ei ole. Tollompikin osaa osaa halvan lipun lentokoneeseen ja siirtyä kentälle ja kentältä vaan koetapas ensimmäistä kertaa matkata junalla Barcelonaan tai Firenzeen. Ei onnistu noin -vain, neuvot ovat tarpeen, varsinkin hyvät ja koetellut neuvot. Malhotran ja Viian kirja tarjoilee 100 hyvää ja koeteltua neuvoa aloittevalle junamatkailijalle. Lukija oppii ostamaan liput, ymmärtää millaisia junia Euroopassa kulkee, miten niissä saa safkaa, mitä kannattaa ottaa mukaan. Kirja myös kertoo missä ovat kauneimmat reitit, miten valitsemalla Pariisin sijaan pikkuisen rannikkokaupungin voi säästää sekä rahaa että hermoja.  Kirja jopa kertoo miten junassa voi aloittaa keskustelun kanssamatkustajien kanssa. Aikaahan junassa matkustavalla on, koska matka alkaa jo kotoa, oikeastaan heti matkan aluksi on perillä.  Kirjassa on myös vinkit lasten kanssa matkustamiseen, mikä nettikeskusteluiden perusteella on monelle...

New York 1980-luvulla: republikaaninen hallinto ahdistaa, AIDS-epidemia riehuu, homoseksuaalien vapautunut elämä puistoissa ja Manhattanin rantojen raunioissa on uhattuna. Kehen luottaa, miten elää kun kuolema on läsnä intiimeissä hetkissä. Ja miten elää, jos on homoseksuaali mutta tehnyt uransa ja itsensä kommunistivainojen pääpahiksen asianajana. Miten kohdata omalle kohdalleen sattuva virus, miten elää viimeiset päivät. Entä miten mormonina elää kaksoiselämää, yrittää tukahduttaa seksuaalisuutensa, ja miten unohtaa rakastamaton isä? Entä kuka saa pelastavaa lääkettä ja pelastaako se sittenkään ja jos niin kenet? Angels in Amerika kertoo kaikesta näistä asiosta, pitkään ja perusteellisesti. Keinoina musiikki, laulu, tanssi, fantasia, unen ja toden sekoittaminen, taivaasta laskeutuvat enkelit, vierailut taivaassa ja puistojen hämärissä kulmissa. Väkevää, hauskaa, noloa, kaikki tunteet esille nostavaa, taitavaa teatteria. Näytelmä on alunperin 8-tuntinen, 8-näytyöksinen ja vuodelta 199...

Perinnöllä rikastunut ja itsetuntonsa rakentanut mesenaatti on rakennuttanut Afrikkaan, köyhän maan pieneen merenrantakylään, residenssin. Sinne hän - säätiönsä nimissä - kerää taiteilijoita residenssiin ja heitä paimentamaan aina uuden harjoittelijan, nuoren taidehistoriaa opiskelevan naisen.  Tällä kertaa residenssiin matkustavat taidemaalari, biotaiteilija, kirjailija, säveltäjänero ja teatteriohjaaja. Kaksi ensinmainittua naisia, muut miehiä. He asettuvat Safa Space -residenssiin, saavat täysihoidon, voivat tilata juomia ja keskittyä taiteeseensa.  Kaikki on aluksi hyvin, mutta työt ei suju. Osalla työ ei ole sujunut vuosikausiin, -kymmeniin. Viina maistuu kyllä liiaksikin. Yhteiselo on hankalaa, kullakin oma katkeruutensa, ja kateudesta nouseva halveksunta, pelko työkyvyttömyyden paljastumisesta.  Kirjan juoni jääköön kertomatta. Se pitää otteessaan, tapahtumat ovat kiinnostavia ja yllättäviäkin. Kirjan keskeisin sanoma, tai kohde, on taidemaailman ilmiöiden tarkaste...

Moni sanoo kyllä vaikka pitäisi sanoa ei ja kärsii sitten ajanpuute alkaa ressata. Tai moni auttaa aina vaikka ei tekisi mieli ja sitten elämä kärsii. Jotkut taas kuuntelevat loputtomiin jaaritteluita. On vaikeaa kertoa muille missä raja menee, mitä ei halua tehdä tai itselleen tehtävän.  Ja toisaalta: monet eivät osaa asettaa itselleen rajoja. Kertovat tuntemuksistaan ja elämästään aivan liikaa ihan tuntemattomille. Halailevat kysymättä lupaa, soittelevat yöllä.  Suvi Bowellanin pieni self-help-teos kertoo millaisia rajoja ihmisellä on, tai ainakin pitäisi olla: muun muassa tunteellisia, fyysisiä, sosiaalisia, ajankäytöllisiä ja niin edelleen. Hän kertoo miksi nämä rajat ovat tärkeitä hallitun elämän, onnellisuuden vuoksi, ja miten niitä usein on vaikeaa asettaa.  Kirjassa on helppoja neuvoja rajojen asettamiselle, ein sanomiselle, oman ajan ja elämän puolustamiselle, ja sille miten voi tajuta rajojen ylittyvät (vihastuttaa, ummettaa, ahdistaa). Ja lopuksi Bowellan kerto...

Henrik Tikkanen rakasti elämässään montaa naista, lukemattomia pulloja mutta vain yhtä kaupunkia. Hän koki olleensa naimisissa Helsingin kanssa, piirsi siitä tuhansia kuvia, asui eri puolilla kaupunkia, ja eli kaupungin kasvun syntymävuodestaan 1924 kirjan julkaisemiseen vuoteen 1972 asti. Tikkanen kuoli 60-vuotiaana vuonna 1984.  Tikkanen syntyi rikkaaseen pankkiiriperheeseen Kulosaareen aikana, jolloin Kulosaaren rakentanut Kulosaaren Huvilakaupunki Oy oli mennyt konkurssiin, saarella asui oman kuntansa asukkaita ja sieltä pääsi Helsinkiin, syntiseen Sörkkaan, narisevaa siltaa pitkin. Perheen rikkaudet katosivat erään pankin kaatuessa, tuli muutto Töölöön, lapsuuden ja teiniyden vuodet Kampissa ja Töölön rajalla, suojeluskuntailua, ja sitten sota, vuodet rintamalla.  Sodan jälkeen oli kiire ottaa menetetty aika kiinni, kaasu painettava pohjaan. Tikkanen kertoo Helsingin kapakoiden tarinoita, armoitettujen juoppojen tempauksista. Kirja voisi olla alaotsikoltaan “kuka joi mitä...