Mane

Katujen pyöräileminen aakkosjärjestyksessä on siitä metka harrastus, että samalla voi käydä Reittini aamiaisella, kaupoissa tai vaikka iltapäiväoluella. Lomalla mikäs sen mukavampaa olisi kuin rento pyöräily hyvän aamiaisen jälkeen. Tänään söimme kerrassaan mainion aamiaisen lounasaikaan Helsinginkadun Cafe Melissä. Sitä pyörittävät balkanilaiset heput, jotka loihtivat herkullisia leipiä, munakkaita ja pullia. Kahvikin on hyvää. Melillä on pieni terassi, joten minun ei vieläkään tarvinnut aterioida sisätiloissa. Sitähän en korona-aikana aio tehdä, en ainakaan ennen syksyn sateita. Melin jälkeen kävelimme Aadofinkadun ja Agricolankujan kautta Karhupuistoon. Siellä möykkäsivät jo tuhdin jurrin itselleen hankkineet. Puiston lippakioskikahvila ei ollut auki.  Polkaisin seuraavat kadut. Asesepänkuja Asesepänpolku Asesepäntie Asessorinkuja Asessorintie Asiakkaankatu Asesepänkuja &  Asesepänpolku &  Asesepäntie Metsälän omakotialueen ja Käpylä...

Reittini Sattuipas sopivasti. Oli asiaa Varustelekaan. Matkan varrella olivat aakkosjärjestyksessä seuraavat Helsingin kadut Asema-aukiolta Asentajankadulle. Iltapäivän ukkosmyrskyn jälkeen ilma oli raikas, kadut pölyttömiä, mutta jo kuivia. Pyöräily oli mukavaa, rentoa, kiireetöntä.  Tämän päivän kadut olivat: Asema-aukio Asemamiehenkatu Asemapäällikönkatu Asentajankatu Asema-aukio Munasin ja otin kuvan rautatieaseman julkisivusta enkä Asema-aukiosta. Rautatieasema on kauniimpi kuin sen viereinen aukio, joka on jo vuosikausia ollut pääosin taksien käytössä. Aukiolla on lisäksi metron ja asematunnelin sisäänkäynti, joitakin vaihtelevia grillikioskeja, lukemattomia pysäköityjä polkupyöriä, katusoittajia, jumaliensa sanomaan julistavia uskovaisia, kerjäläisiä, juoppoja ja tietenkin juniin ja ties minne kiirehtiviä ihmisiä. Kaupunkielämää parhaimmillaan. Kaikelle ja kaikille on tilansa, sopu säilyy useimmiten. Öisin on joskus hieman rauhatonta  meininkiä....

Muppet Show'ssa suosikkihahmoni olivat aitiossa istuvat ja aina kärttyiset vanhat ukot. Heidän mielestään mikään esitys ei ollut mistään kotoisin. Suomalaisessa kirjallisuudessa samanlaista tinkimätöntä asennetta on pitänyt yllä Hannu Salaman alter ego Harri Salminen, jonka loputtomat vasemmistolaiset yksinpuhelut suomalaisen politiikan kertakaikkisesta surkeudesta ja poliitikkojen selkärangattomuudesta ovat sekä pitkästyttäviä että viihdyttäviä.  Tarja Roinilan suomentamassa Thomas Bernhardin Vanhat mestarit -kirjassa päähenkilö Reger ylittää sekä Muppet Show'n että Salaman/Salmisen sättimiskyvyt. Reger on jo kahdeksankymmentäkaksivuotias ja on viimeisesti 34 vuotta istunut joka toinen päivä aamupäivänsä Weinin taidehistoriallisessa museossa Tintoreton Valkopartainen mies - maalausta tutkien. Regerin ystävä Atcbacher saapuu museoon tavatakseen Regerin tuntia ennen tapaamista ja kertoo Regerin hänelle vuosikausien aikana kertomista mielipiteistä. Regerin pääteesi on, e...

Loma jatkuu. Lomani alkaa aina vähintään päivän uupumuksella. Se oli eilen. Tänään innostuin - kovasta tuulesta ja melko viileästä ilmasta huolimatta - polkaisemaan 70 kilometrin katulenkin. Tavoitteena oli nähdä uusia katuja ja päätyä Senaatintorille juomaan olutta. Senaatintorilla on näet uusi hieno terassi, jota palvelee yli 10 ravintolaa. Mikäs sen hienompaa kuin polkaista sinne hikisenä juomaan olutta?  Päivän kadut ( Helsingin katuja aakkosjärjestyksessä ) ovat:  Aromikuja Arthur Rindellin raitti Artjärventie Arttolankuja Arttolantie Artturi Kanniston tie Reittini Aromikuja Aromikujan kohdalla oli taannoin Pauligin kahvipaahtimo, joka on sittemmin siirtynyt muutaman kilometrin itään Vuosaaren satamaan. Aromikujaa on vaikeata huomata maastossa, koska se ei varsinaisesti ole olemassa. Uskoisin Aromikujan olevan parkkipaikalla vievä pieni päällystetty polku. Osa parkkipaikasta on varmaankin myös Aromikujaa. Joka tapauksessa Aromikuja on Vuosaaren metroasema...

1980-luvulla teininä ripustin huoneeni seinälle Opettaja-lehdestä leikkaamani julisteen, jossa luki " lue enemmän, luulet vähemmän! ". Olen pitänyt sitä mottonani ja luen mieluusti melkein mitä vain. Siksi innostuin puolisoni kirjastosta löytämästä Panait Istratin kirjasta Snagovin valtiatar. Kirja on vuodeltae 1926, suomennos vuodelta 1928, ja kirjan nimiölehdeltä käy ilmi jonkun Saimin saaneen kirjan joululahjaksi vuonna 1928.  Kirja on siis vanha. Sen takakansi ei kerro mitään. Kirjassa on 2 sivun mittainen esipuhe, jossa Istrati  kirjan piti olla laajemman kirjan osa, mutta matkustettuaan Ranskasta Rominiaan (synnyinmaahansa) Istrati päätti kirjoittaa kirjan erillisenä. Romaniassa rehoitti väkivalta, joka veti vertoja Istratin kirjoissaan käsittelemälle 1850-luvun väkivallalle ja mielivallalle. Snagovin valtiattaren kirjoittaminen tuntui tarkoituksettomalta.  Luin toki ensin esipuheen, mutta kirja vaikutti silti ensi lukemalta varsin mielettömältä. Se oli kuin kok...

Rachel Cuskin romaanitriologian kolmas osa, Kudos, on saanut ylistäviä kritiikkejä, samaan tapaan kuin hänen kaksi aiempaa teostaan Outline ja Transit. Guardianin kritiikki kertoo hänen kirjoistaan olennaisimman, joten en itse yritä toistaa jo kerrottua. Kannattaa lukea nyt ensiksi Guardianin kritiikki , joka suurelta osin osuu mielestäni oikeaan. Tai Nuoren Voiman näkemykset . Kerron silti, kun nyt kirjat luin ja kirjoittamaan ryhdyin, joitakin omia havaintojani. Kirjat siis kertovat Cuskin oloisesta, eronneesta, keski-ikäisestä, menestyneestä kirjailijasta. Niissä on siis hyvin samanoloinen pohjavire kuin Knausgaardin teoksissa, mutta kirjoina Cuskin teokset ovat hyvin erilaisia. Toinen vertailukohta voisi mielestäni olla Siri Hustvedt, joka kirjoittaa myös keski-ikäisen, menestyneen, naispuolisen kirjailijan elämästä. Cuskin kolmikko Cusk on kuitenkin löytänyt uuden tavan kirjoittaa omasta elämästään, tai oman elämänsä kaltaisesta elämästä. Siinä missä Knausgaard ja Hustvedt...