Koronapäiväkirja #3, sunnuntai 22.3.2020
Aika on kummallinen. Luulisi, että tämmöisessä karanteeninomaisessa kotioleilussa aika kuluisi hitaasti, että iltaa ja nukkumaan menemistä odottaisi kuin kuuta nousevaa. Vaan ei se niin taida ollakaan. Tänäänkin kello oli yhtäkkiä 17 ja nyt se on jo 22. Merkillistä.
Nukuimme myöhään, söimme aamiaista (minulla tavanomaiset talkkunat, pähkinät, marjat, rahkat jne), hengailimme hetken himassa, minä yhä Arnkilin kirjaa lukien. Lukunopeuteni on hidastunut, on vaikeaa keskittyä, tekee koko ajan mieli tsekata mitä netissä tapahtuu. Ja samalla en oikein uskalla lukea uusimpia uutisia. Pelko ja ahdistus iskevät liian helposti. En halua niitä seurakseni jatkuvasti.
Jossain luki, että ensimmäiset 2-3 viikkoa ovat vaikeimmat kriisissä. Sitten ihminen sopeutuu uuteen tilanteeseen - ja varmaankin pelkotilat ja ahditus hellittävät. Toivottavasti näin on!
Kävimme pyöräilemässä. Yleensä pyöräilisimme vaikkapa rantoja pitkin Kallahdenniemen kärkeen, sieltä Uutelaan ja Talosaareen ja takaisin. Tänään kuitenkin päätimme välttää vilkkaita reittejä ja poljimme suoraan Kehä-3:n pyörätielle ja sieltä Tattarisuon kautta takaisin. Sää oli kaunis, aurinko paistoi, muutama aste lämmintä, melko tyyntä. Varjoissa paikoissa oli vielä eilen satanutta lunta, joissakin useita senttejä. Lumi piristi mieltä.
Pyöräilyn jälkeen söimme, siivosimme, siirtelimme huonekaluja. Tein ruokatilauksen sekä K- että S-kauppaketjujen verkkokauppaan. Kiva testata miten ne toimivat. Lisäksi voisi olla ihan fiksua ja terveellistä välttää kaupassa käymistä mahdollisuuksien mukaan. Meillä on jonkin verran ruokaa himassa, mutta kerran viikossa on pakko käydä ostamassa lisää.
Uutisia en ole tänään juurikaan seurannut. En tiedä uusimpia muutoksia eri maiden rajoituksissa, en epidemian leviämisen nopeutta USAssa, en juuri mitään. Aamulla luen lehdestä.
Pelkään tilanteen jatkuvan tällaisena, tai hurjempana/huonompana, vielä pitkälle kesään. En keksi miten nykyisen poikkeustilan purkaminen onnistuisi ilman, että nyt jo hyvin vastuuttomaksi osoittautuneet lähtisivät joukoittain baareihin tai muuten vain läheiseen kanssakäymiseen keskenään. En kyllä keksi miten tämmöiset, tai tiukemmat, rajoitukset onnistuisivat kesällä.
Sekavaa tekstiä. Ensi viikolla eli huomisesta alkaen on ryhdyttävä tekemään jotain edes näennäisesti hyödyllistä. On yllättävän raskasta vain olla ja odottaa.
Lue edellinen koronapäiväkirjani. Ja seuraava.
Nukuimme myöhään, söimme aamiaista (minulla tavanomaiset talkkunat, pähkinät, marjat, rahkat jne), hengailimme hetken himassa, minä yhä Arnkilin kirjaa lukien. Lukunopeuteni on hidastunut, on vaikeaa keskittyä, tekee koko ajan mieli tsekata mitä netissä tapahtuu. Ja samalla en oikein uskalla lukea uusimpia uutisia. Pelko ja ahdistus iskevät liian helposti. En halua niitä seurakseni jatkuvasti.
Jossain luki, että ensimmäiset 2-3 viikkoa ovat vaikeimmat kriisissä. Sitten ihminen sopeutuu uuteen tilanteeseen - ja varmaankin pelkotilat ja ahditus hellittävät. Toivottavasti näin on!
 |
| Metsässä oli kaunista. |
Pyöräilyn jälkeen söimme, siivosimme, siirtelimme huonekaluja. Tein ruokatilauksen sekä K- että S-kauppaketjujen verkkokauppaan. Kiva testata miten ne toimivat. Lisäksi voisi olla ihan fiksua ja terveellistä välttää kaupassa käymistä mahdollisuuksien mukaan. Meillä on jonkin verran ruokaa himassa, mutta kerran viikossa on pakko käydä ostamassa lisää.
Uutisia en ole tänään juurikaan seurannut. En tiedä uusimpia muutoksia eri maiden rajoituksissa, en epidemian leviämisen nopeutta USAssa, en juuri mitään. Aamulla luen lehdestä.
Pelkään tilanteen jatkuvan tällaisena, tai hurjempana/huonompana, vielä pitkälle kesään. En keksi miten nykyisen poikkeustilan purkaminen onnistuisi ilman, että nyt jo hyvin vastuuttomaksi osoittautuneet lähtisivät joukoittain baareihin tai muuten vain läheiseen kanssakäymiseen keskenään. En kyllä keksi miten tämmöiset, tai tiukemmat, rajoitukset onnistuisivat kesällä.
Sekavaa tekstiä. Ensi viikolla eli huomisesta alkaen on ryhdyttävä tekemään jotain edes näennäisesti hyödyllistä. On yllättävän raskasta vain olla ja odottaa.
Lue edellinen koronapäiväkirjani. Ja seuraava.
Kommentit