Mane

  MIT-muistoja pyydettiin. No, tässä ekassa kuvassa oikealla Charlie Duke, yksi 12 kuussa kävelleistä. Vasemmalla minä. Kuva on MIT:n Apollo-ohjelmaa käsitelleeltä kurssilta. Vuonna 2005 moni ohjelmaan osallistunut oli yhä hengissä ja suostui tulemaan kurssille kertomaan muistojaan. Duken lisäksi mieleen jäi Robert Seamansin tapaaminen ja haastattelu. Hänhän oli NASAn apulaisjohtaja Apollon aikaan ja yksi ohjelman keskeisimmistä arkkitehdeistä. Vaikka hän oli tuolloin jo 87-vuotias, hän oli yhä tarkasti aikaansa seuraava - ja jopata kertoi oppineensa uutta rakettipolttoaineiskeskustelujemme aikana. Seamans kuvassa yhdessä opiskelukaverini Ben Koon ja kurssin luennoijan professori Mindellin kanssa. Haastattelin myös John Houboltia. Hän oli vastuussa siitä, että kuuhun laskeutui vain kaksi astronauttia pienessä moduulissa ja yksi astronautti jäi komentomoduulin kiertämään kuuta. Linkitän haastatteluun kommentteihin. Haastattelun aikana selvisi, että tietoista ja perusteltua päätöstä...

Kauan sitten, varmaankin heti Neuvostoliiton hajoamisen ja Viron itsenäistymisen jälkeen, olin mukana HYY: (Helsingin yliopiston ylioppilaskunta) vihreiden matkalla Tartoon. Saavuimme junalla, tapasimme paikallisia.  Kirkkain muistoni on vierailu entisessä lentotukikohdassa. Siellä kaivovesi paloi. Tarinan mukaan NL:n ilmavoimissa harjoitustuntien määrän mittari oli kulutettu kerosiini. Jos eivät viitsineet lentää, valuttivat kerosiinin maahan ja niinpä pohjavesi paloi. Näin muistan, muuta en muista, paitsi senaikaisen harmauden, ystävien (en muista kenen) seuran. Tänään Tartto on kaunis, kaupungin ikä ja historia Hansa-liiton jäsenenä näkyy tass, talot ovat kunnostetut, vanha osan upeuden viereen, onneksi vähän matkan päähän on rakennettu globaalistisia lasirakennuksia, joita ei onneksi raatihuoneentorilta näe.  Majoittauduin yliopiston päärakennusta vastapäätä hotelli Antoniukseen. Kiva mesta, ylellinen. Yliopisto on kuin Helsingin pienoiskoossa. Illalliseksi Kolm Tilli -rav...

Anneli Auer on taas ollut uutisissa. Tällä kertaa häntä epäillään - uudestaan - lastensa hyväksikäytöstä. Hänethän on siitä jo kerran tuomittu, ja hän on tuomionsa istunut. Oikeus kuitenkin kumosi tuomion, mikä johti uuteen käsittelyyn. Tilanne on sekava, lasten kertomukset muuttuneet ja todisteet vaikuttavat aika heppoisilta.  Aiemmin Auer tuomittiin miehensä Jukka Lahden murhasta, joka tapahtui vuonna 2006, mutta tuomio kumottiin hovioikeudessa ja Auer vapautui. Tätä tapahtumaa on puitu loputtomasti lehdistössä, televisiossa, dokumenteissa ja Murha.infossa. Murhatutkinnan johtaja Kuusiranta on kirjoittanut JP Koskisen avustuksella kirjan tutkinnasta perustuen omiin muistoihinsa ja hoivoikeuden materiaaleihin.  Kuusirannan mukaan - hyvin perusteellisin argumentein - Auer murhasi miehensä. Auer itse väitti, että murhan teki ikkunasta taloon tunkeutunut mies, joka jostain syystä tappoi Lahden. Tämän Kuusiranta kumoaa vakuuttuvasti: ikkunan sirpaleet olivat oudoissa paikoissa, v...

Poliisi TV:stä tuttu Marko Niemi on päässyt jo kahdeksanteen kauteen Viimeinen johtolanka podcastissaan, jossa hän tutkii ratkaisemattomia rikoksia eli katoamisia ja murhia.  Sarja alkoi Raisa Räisäsen tapauksen penkomisella. Räisänen katosi 1990-luvun lopulla Tampereella eikä hänestä ole sen koommin kuultu eikä hänen ruumistaan löydetty. Niemi kierteli tapahtumapaikoilla 20 vuotta tapauksen jälkeen, jututti ihmisiä ja pyrki löytämään jotain poliisilta huomaamatta jäänyt. Ei löytänyt. Kävi ilmi, että kiltillä koristytöllä olikin toinen puoli, jota Niemi hieman rivien välillä paheksuu, siis heräävää seksuaalisuutta.  Myöhemmissä jaksoissa Niemi on käsitellyt muun muassa Turun lähistöllä kadonneen Pia Ristikankareen elämää. Tällä kertaa kiinnostavinta oli uskonnollisen kodin ja maallistuneen ystäväpiirin ristiveto, ja toki tälläkin kertaa paheksuttu heräävä seksuaalisuus.  Viimeisimässä jaksossa aiheena on vuonna 2020 kadonnut Juha Valkola. Tällä kertaa uhri ei ollut millää...

Puut. Ne ovat tärkeitä ja niitä netissä esim Pelastetaan Helsinki -ryhmässä puolustavat monet kovasti. Yhdenkin puun kaataminen pyöräbaanan tai kerrostalon vuoksi on kamala asia, synti ja väärin. Jos sen sijaan puita kaadetaan omakotitalotontilta, niin se on aivan OK. Jos puita joudutaan kaatamaan autotien tai parkkipaikan rakentamisen vuoksi, niin sehän on enemmän kuin OK, koska liikennettä ei saa haitata ja ilmainen pysäköinti jo Raamatussa mainittu kansalaisoikeus. Sitten jos puita kaadetaan ihan hehtaarikaupalla ja roudataan sellutehtaalle ja sieltä selluna Kiinaan, niin Suomi elää metsästä ja avohakkuiden vastastajat ovat kommareita, jotka eivät muuta tee kuin vihreitä. Puista on moneksi. ps. Sama juttu pätee kallioihin. Niitäkin saa tuhota mielen määrin, kunhan ei baanan tai kerrostalojen rakentamisen vuoksi.

  Mistä tietää talven saapuneen? No siitä, että pyöräilyskenessä alkaa jokavuotinen paasaus siitä, että heijastimet ovat vähän silleen turhia, koska autoilijoiden velvoliisuus on nähdä eikä heijastimia Italiassakaan vaikka pimeää sielläkin. Sitten ihan kohta alkaa valitus, että mun 5600€ erikoishieno hiilikuituinen maantiepyörä ihan heti ruostui pilalle kun ekan kerran suolaa laitettiin pyörätielle siinä mun pitkällä 5km työmatkallani, jota ei voi muullaisella pyöräillä polkea. Niin ja vaatteetkin menee pilalle suolavedestä, koska lokasuojat ovat ihan no-no. Lisäksi hiekoitussepeli on ihan turhaa ja vääränlaista, koska se helposti puhkaisee keveät kisarenkaat, jotka ovat ainoat, joilla pärjää itsensä kanssa työmatkatempossa. Pistosuojaus on nääs harhaoppisten keksintö. Työmatkalle ei voi lähteä viittä minuuttia aiemmin talvella, koska kaupungin pitää pitää pyörätiet sulina ilman suolaa ja sepeliä. Ja siinä samassa muistetaan mainita, että vain nössöt laittavat takavanteelle nastare...

Vesä Sisätön 100-kirjasarja on saanut uuden riemukkaan jäsenen. Tällä kertaa Sisättö on tonkinut internetistä, kirjoista ja vanhoista lehdistä 105 suurenmoista hullua, ei mieleltään vain tavoiltaan, siis normeista viisveisaavia ihmistä. Sisätöllä on armoitettu taito löytää hauskuutta milloin mistäkin ja tiivistää se sivun parin mittaisiksi teorioiksi. Suomesta mukaan on päässeet ainakin Turun seudulla vaikuttanut uusinatsi Pekka Siitoin ja Lemminkäisen temppeliä rassannut Ior Bock, molemmat huvittavia, osin jopa surkuhupaisia hahmoja.  Muualta maailmasta mukana on takaperin Amerikasta Istanbuliin kävellyt, kartanonsa alle maanalaisen tunnelimaailman rakennuttanut, pääosin vedessä viihtynyt aatelinen ja noin 530 mailin reittiä kiertänyt eksentrikko. Aika monille heistä - ja muista kirjan henkilöistä - eksentrisyys oli tapa pärjätä maailmassa, jossa jokin oli mennyt heiltä pieleen. Kun rahat oliva lopussa ja mainen mennyt, saattoi muilla mailla vierahilla saada elannon erikoisena hah...

Kari Haakana, toimittajana tunnettu, on laatinut kelp dekkarin ja vakoilukertomuksen. Tapahtumat sattuvat Helsingin kuumaan kesään 1972, jolloin FInlandia-talo on valmistunut, autot saa pysäköidä Senaatintorille ja deodorantti pettää sekä miehillä että naisilla.   Salaperäinen mies soittaa ensin nuorelle naistoimittajalle, sitten poliisille, ja kertoo Stadikan parkkipaikalta löytyvän ruumiin. Ja niin löytyykin: päätön ja kädetön kalmo. Sitten toinen Lappeenrannasta, puuliiteristä. Poliisi on ihmeissään, jotta kuka ja miksi tämmöistä. Onneksi nuori toimittaja omine lähteineen pääsee jutun jäljille.  En kerro sen enempää kuin että mukana juonessa ovat kaukopartiomiehet, venäläiset, ruotsalaiset, suojelupoliisit ja peiteyritykset. Juoni on taiten rakennettu, kirjassa ei juuri ole tyhjäkäyntiä.  Haakanan hahmot ovat riittävän eläviä, tietenkin genren mukaisia ja kukin tarkkoja tarkoitusperiä varten. Silti heistä tulee lukijalle läheisiä - jopa niin, että mielessä välkkyy...

Kesä, saari jossain länsirannikolla, siellä äiti ja kolme tytärtä, tyttären poika. Äiti Karoliina juuri eronnut miehestään, joka nuoremman naisen kanssa elää Tulholmassa. Tyttäristä vanhimmalla Telmalla poika Teo, koko perheen silmäterä, innoskas viikari. Keskimmäisellä Ellenillä ongelmia Olga-puolisonsa kanssa. Nuorin, Liv on kirjan päähenkilö, 22-vuotias, vapaa sielu, joka ei siedä äitinsä huolenpitoa, on pitkästynyt mökkielämään, kokkausvuoroihinsa, yhteisiin ateroihin.  Eräänä kuumana päivänä Liv tapaa rannalla miehen, joka pyytää häntä treffeille läheiseen ravintolaan. Liv innostuu, kesä herättää halun, on ollut yksinäinen kevät lukiorakkauden sammuttua, joten Liv suostuu. Tästä eteenpäin kirja kertoo pitkään yhdesä päivästä, tunti tunnilta odotuksesta, mutta samalla perheen suhteista takaumien ja muistojen kautta. Kukin henkilö kertoo omasta näkökulmastaan, ja vähitellen käy ilmi, että treffit eivät ehkä menekään kuten pitäisi.  En kerro miten menevät ja mitä sitten tapa...

Sea of tranquility (rauhan meri) jatkaa Mandelin kirjasarjaa, jonka edellisen teoksen Lasihotelli luin ja arvioin viikko sitten. Siinä missä Lasihotelli kertoi Vincentin ja Paulin elämästä noin 20 vuoden ajalta, Sea of Tranquilityssä tapahtumat sijoittuvat vuosien 1912 ja 2401 välille. Tästä voi jo päätellä, että kyseessä on jonkinlainen sci-fi tai ei ainakaan realistinen romaani.  Vuonna 2401 ihmiskunta on levittäytynyt kuun lisäksi muille planeetoille ja niiden kuille. Matkustaminen maan ja siirtokuntien välilä on helppoa ja nopeata. Maassa tilanne on jo pitkään ollut huono: ilmasto on muuttunut, osa kaupungeista on jouduttu suojaamaan kupolein, osa hylkäämään. Kuissa tilanne on vastaavankaltainen: ihmiset elävät keinotekoisissa ympäristöissä.  On myös keksitty aikamatkustus, mutta sen on havaittu muokkaavan historiaa ja siksi sen käyttö on rajattu Aika-instituutin erikoisasiantuntijoille. Heillä on nyt pulma: maailmassa on havaittu anomalia, kummallinen tapahtuma, jonka huo...

Idea on hyvä: Suomella menee huonosti, on siis keksittävä keinot pois kurimuksesta. Mikäs sen parempi parodian, ironian, huumorin lähde ja kohde. Ei kun toimeksi, työryhmä kokoon ja käsiohjelman mukaan mahdollisimman pienin resurssein näytelmä toteen, yhdessä ideoiden ja ohjaten kuten nykyisin tapana on.  Ja niin syntyi Hölmölän talousfoorumi. Lavalla on bändi, iso kuoro aivan kuten antiikissa, ja viisi kuusi eri rooleja esittävää näyttelijää. Puitteet ovat kunnossa, ainekset hyvät. Odotukset suuret. Näinköhän opin uutta, nauran poliitikkojen typeryydelle.  Vaan mitä tapahtui? No, ei naurattanut, joten teos ei ollut komedia. Ei tullut esille uutta tietoa tai uusia havaintoja Suomen taloudesta, oli vain samat jutut ja vitsit kuin liki jokaisella nettifoorumilla. Ja nekin toki moneen kertaan toistettuna, onhan näytelmän oltava pitkä, ei tunti ole näytelmän kestoksi sopiva. Eikä ollut mitään ilkeää, ivallista, jopa tekoviiksiin sonnustautunut Björn Wahlroos oli nössö, puhui pikku...

  Merkittäköön muistiin syksyn 2025 parhaat olutmestat Helsingissä ns. keskustassa. Lähiöiden mestat erikseen. 1. Sivukirjasto Karhupuistossa. Tuoppi alle 7 euroa, monenlaista iloista sakkia, koirat saavat tulla sisään, presidenttien kuvat vessojen ovissa.  2. Rytmi, 2. linja. Tuoppi noin 7 euroa, kulttuuri- ja hipsterisakkia, poliitikkoja, iloinen puheensorina, DJ-musaa, ystäviä. 3. Vanha Kettu, Malminkatu synagogan lähellä. Tuoppi 6,8 euroa illalla, päivällä vitosen. Keskustan halvin ja iloisin mesta, kaikenikäisiä, kaikenlaisia ja musana 1980-luvun Pelle MIljoona. 4. Harry's bar, Liisankadulla hautaustoimiston vieressä. Halpaa on ja rokki soi. Mikäs sen parempaa. Joskus aiemmin kävin paljon Kaislassa, mutta se on nykyisin kallis ja usein tyhjä, tuoppiintuijottajien valtaama. Kuva Rytmistä.

Elokuva alussa kolme miestä ratsastaa ilmeisen päämäärättömästi Argentiinan pohjoisosan pampalla. He eivät vaikuta olevan menossa mihinkään eivätkä tulossa mistään eikä heillä ole mitään muutakaan tekemistä kuin vain nauttia ikiaikaisesta elintavastaan, vauhdin hurmasta ja toistensa seurasta.  Sama kuvaileva, päämäärätön tunnelma jatkuu koko dokumentäärisen elokuvan ajan. Ainoa jolla on päämäärä on nuori tyttö, joka haluaa jatkaa gauchojen elämäntapaa, villiä vapaata hevostelua, rodeota, ja niin hän tekeekin vaikka välillä loukkaa itsensä hevosen selästä pudotessaan.  Muut hahmot elävät elämäänsä, juttelevat katkonaisesti. Vanhin mies muistelee nuoruutensa hummailujaan, nuoret pojat ratsastavat yöksi pampalle vapauteen. Mies opettaa pojalleen macheten tärkeyden ja teroittamisen.  Eräs vaitonainen mies kulkee karjan kanssa ja katselee huolestuneena kondor-kotkia. Ne kun syövät vasikat!  Elokuva kertoo elämästä, ja koska elämässä ei ole juonta, ei sitä ole elokuvassaka...

Artificial General Intelligence (AGI) on laite, joka osaa kaiken ihmisenkin osaavan, mutta paremmin. AGIn sanotaan myös osaavan kehittää itse itseään ja siten viisastuvan räjähdysmäisesti. Koska AGIn kehittämisessä onnistuva yritys (valtio) voittaa kaikki muut, on AI-yritysten rationaalista käyttää sen kehitykseen määrättömästi rahaa, jos onnistumisen todennäköisyys on nollaa suurempi. Odotusarvo kun on ääretön! Tästä syystä AI-firmat käyttävät määrättömästi rahaa AGI:n kehittämiseen, mikä nostaa niiden pörssiarvoa. On sijoittettava, koska jos ei sijoita, naapuri voi voittaa. Ilmeisesti pörssinousu olisi ilman AGI-pyrintöjä olematon, laskua. Kalevalan taruissa sampo on ihmeellinen, rikkauksia tekevä mylly. Se tuottaa noin vain ilman mitään ponnisteluita tarpeellisia asioita (rikkauksien lisäksi viljaa ja suolaa). Sampo on tuottaa rikkauksia Pohjolan väelle, mikä harmittaa Väinämöistä ja hänen kavereitaan. He päättävät ryöstää Sammon, mikä onnistuukin muutoin, mutta Sampo me...

Kolmekymppisellä Daphnella on salaisuus. Juuri ennen kuin hän tapaa (deittaa) uuden miehen, hän löytää jostain lapun, joka kertoo miehen nimen ja suhteen keston: “Simon, 3 days”, “Hugo, 3 months”. Yhtäkkiä, aivan yllättäen, saapuu lappu, jossa lukee vain “Jake”. On siis koittanut pysyvän parisuhteen aika, hääkellot jo heiluvat, pieni kilkatus kuuluu.  Vaan kaikki ei olekaan niin kuin voisi olettaa. Jaken menneisyydestä paljastuu asioita, jotka ovat jotenkin ehkäpä eivät niin täydellisiä, tai ainakaan sellaisia kuin voisi odottaa. Vastaavasti Daphnella on isoja mörköjä, jotka nekin paljastuvat. Ehkäpä Jake-lappukin on jotain muuta kuin voisi luulla.  Jaken ja Daphnen suhteen kehittymisen ohella saamme lukea Daphnen menneistä suhteista. Niistä pisin oli Hugon kanssa vietetty kolme kuukautta, minkä jälken Hugosta on tullut luottokaveri. Lyhyempiäkin oli: Martinin kanssa työmatkalla Pariissa kaikki kliseet kolmessa päivässä virkistävän seksin lomassa.  Kirjassa on paljon seks...

  Aion nyt työttömänä pyrkiä jatkamaan vähän syömistä ja paljon liikkumista. Se on kivaa ja saattaa parantaa työnsaamisen todennäkköisyyttä: kertovathan tutkimukset että pitkät pärjäävät paremmin kuin lyhyet, miksei sitten salskea pärjäisi paremmin kuin pullea. Huomasin näet Saksassa pyöräillessäni, että kun syö vähemmän ja liikkuu enemmän, kutistuu. Sehän on tietenkin triviaalisti totta, koska ikiliikkujaa ei ole. Mutta silti moni väittää toisin! Helppoa, joskin vaatii tietoista ruuan välttelyä. Ruokaa ja ruuantapaista on nykyisin tarjolla hyvin halvalla joka paikassa. Buffetit notkuvat, karkkia ja jäätelöä on kaupassa enemmän kuin vihanneksia (hyllymetrein mitattuna). Energiaa saa, jos haluaa, tolkuttomia määriä pikkurahalla. Jotenkin on kivempi olo, kun on pikkaisen kutistunut. Vaatteet eivät purista, penkistä pääsee ketterämmin ylös, pyöräillessä ylämäet tuntuvat loivemmilta ja peilistä ei tuijota läski. Nastaa. Tukan voisin kyllä kammata.

Epäluotettava kertoja on kiehtova kertomistapa. Kertoja kertoo asioita, jotka eivät ehkäpä pidäkään paikkaansa, jekuttaa lukijaa uskomaan ties mitä. Asioiden todellinen laita paljastuu myöhemmin, tai sitten ei. Jos ei paljastu, lukija saattaa jäädä hämmentyneeksi.  Ranisen esikoisteoksessa kertoja on aluksi nuori nainen, kuuluisa räppäri, josta on kirjoitettu elämäkerta. Julkkareissa yksi jos toinenkin kirjassa mainittu (äiti, isä, mummo, kaveri, julkkis) nousee penkistä todistamaan, että kirjassa kerrottu ei ole totta, että väkivaltaa ei ollut ja aivan erityisesti isä ei ole eikä ollut mustalainen vaikka Katja niin sanoikin . Tästä suivaantuneena kertoja, räppäri, alkaa kertoa elämäänsä teinivuosista eteenpäin. On kiusaamista, uusia kavereita, juhlia, eli normaalia teinien elämää, ensimmäisiä rakastumisia, pussailua. Ja sitten vähitellen mukaan tulee Katjan masinoima mustalaisidentiteetti, kummallinen vuoden tai päivän kestänyt matka Ouluun mustalaisten hoiviin. Tässä vaiheessa ke...

  En tykkää ressistä, vihasta, surullisuudesta enkä yksinäisyydestä. Siksi menenkin tekemään työni toimistoon. Matkaan fillarilla, koska silloin pysyn hyvässä kunnossa, salskean komeana enkä sairastu syöpääkään yhtä todennäköisesti kuin kotona käkkiessäni sairastuisin. Lisäksi saan työpaikan lähellä paremmat ja terveellisemmät safkat - vaikkapa paistetuja silakoita - ja runsaat monipuoliset salaatit. Kotona en saa, ja siksikin toimistoon polkeminen on viisas teko terveyden ja iloisen eläkeiän kannalta. Ikävää olla eläkkeellä sairas vain siksi, että käkki kotona kaiket päivät. Ja toimistolla on aina paremmat fasiliteetit kuin minulla himassa. Ja siellä on ystäviä, kollegoita, joiden kanssa jutella, joita kätellä. Ihminen ei ole luotu olemaan yksin - sen tietää siitäkin, että pahin rangaistus vankilassa on eristysselli.  Kummallisesti etätyö saa työntekijät haaveleimaan uudestae työpaikasta.  Kuvan lähde eli Gallupin tutkimus löytyy tästä klikkaamalla.

SoMe-firmat ovat ulkoistaneet sisällönvalvonnan (eli mitä saa julkaista ja mitä ei). Valvontaa tekevät tiukasti valvotut - ei kännyköitä työpaikalle, joka pois päätteen äärestä minuutti lasketaan - ja monimutkaisia sääntöjä (naisen nänni paha, miehen Ok, kissan tappaminen paha, kuolleella kissalla leikkiminen Ok, käsin piirretty penis emättimessä OK mutta digitaalisesti ei, jne) noudattamaan pyrkivät työntekijät. He tietenkin joutuvat näkemään videoita, joita ei voi sääntöjen mukaan julkaista ja joita ei kerran nähtyään voi unohtaa. Bervoetsin romaani Sopimatonta sisältöä kertoo näiden työtekijöiden maailmasta. Tarina on rakennettu kahden nuoren naisen rakkaustarinan sisään. Tarinan kertoo toinen naisista vastauksena sekä terapeutilleen että joukkokannetta kaavailevalle ahneelle asianajajalle. Tämä rakenne antaa tilaa käsitellä työn raskautta, sen aiheuttamaa päihteidenkäyttöä, nuorten työntekijöiden välisiä suhteita ja heidän näkemiensä sisältöjen vaikutuksia. Kun näkee salaliittoteor...