Unité d’habitation

 Matkustin tällä kertaa Marseilleen vain ja ainoastaan päästäkseni vierailemaan Le Corburierin vallankumouksellisessa Unité d’habitation -rakennuksessa.

Se on vuosina 1946-1952 rakennettu utopistinen, modernistisen arkkitehtuurin merkkiteos, ja betonibrutalismin innoittaja.

Rakennuksessa on asuntojen lisäksi kaupat, koulu, hotelli, ravintola, kahvila, talvipuutarha. Tarkoitus oli, että rakennuksessa olisi kaikki asumiseen ja elämiseen tarvittava.

Unité d’habitation -rakennuksia on maailmassa neljä, joista Berliinissä Olympiastadionin viereen rakennetussa olen aiemmin vieraillut. Siellä rakennus oli vaikuttava. Se seisoo kirjaimellisesti omilla betonisilla jaloillaan, jokaisella asukkaalla on kaksikerroksinen asunto värikkäine parvekkeineen.

Berliinin rakennukseen ei päässyt kunnolla sisään tutustumaan eikä siinä ole alkuperäisen loistokkuutta.

Alkuperäinen Unité d’habitation osoittautui sekä hienommaksi että rujommaksi kuin kuvittelin.

Ulkoa rakennus on todellakin paljasta betonia, beton brut, siitähän sana brutalismi. Valujäljet näkyvät, pienistä laatoista sommitellut ulkoseinät irvistelevät. Ainoat varsinaiset koristeet ovat nekin neliskulmaisia betonivaluja.

Sisältä rakennus sen sijaan on viimeistelty. Vaikka paljas betoni on joissakin paikoissa näkyvissä, on se monin paikoin peitetty maalilla, paneloinnilla ja jopa marmorilla.

Kauppa- ja toimintotilat ovat vielä nykyisinkin käyttökelpoisia. Talossa on ainakin arkkitehtitoimistoja, design-kauppoja, kiinteistönvälittäjiä.

Lisäksi talossa on yhä hotelli ja ravintola “Arkkitehdin maha”. Ravintola on alkuperäisessä kuosissaan, hotelli varmaan myös. Halvin huone maksaa noin 150 euroa per yö, sviitti nelisensataa.

Talon katolla on terassi lasten juosta ja turistien kuvata Välimerta. Lapset viettävät välituntejaan katolla samaan tapaan kuin Hongkongissa.

Kuvat kertovat enemmän kuin minä sanoin pystyn. Katso kuvia. Rakennus on UNESCOn maailmanperintölistalla ja ehdottamasti Michelin-oppaan “worth a journey” -arvoinen.