Mane

(alunperin T ietohallintomalli.fi -sivustolle kirjoittamani) Tietohallinnot kysyvät vuosittain käyttäjiltään arviota tietohallinnon toiminnasta. Näitä kyselyitä on tapana kutsua käyttäjätyytyväisyystutkimuksiksi. Jos arvosanat huonoja, tietohallinto ryhtyy päättäväisiin toimenpiteisiin tyytyväisyyden parantamiseksi. Jos arvosanat ovat hyviä, tietohallintolaiset taputtelevat toisiaan selkään ja hymyilevät. Tyytyväisyyttä voi parantaa monelle tavalla. Voi hankkia käyttäjille parempia laitteita. Voi sallia omien laitteiden käyttämisen töissä. Voi parantaa help deskin vasteaikoja. Voi perua help desk -ulkoistuksen ja ryhtyä pontevasti palvelemaan käyttäjiä itse. Parempi palvelu varmasti lisää tyytyväisyyttä.  Riittävätkö mainitut temput? Pitäisikö tehdä enemmän tai ovelammin? Miten olisi mahdollista käyttää hyväkseen kiistatonta faktaa, että ihmiset ovat tyytyväisiä, kun asiat sujuvat heidän haluamallaan tavalla? Eräs asiakkaani on keksinyt nerokkaan ratkaisun. He pyytävät käyt...

(alunperin Tietohallinto.fi -sivustolle kirjoittamani artikkeli) Tietohallinnoilla on kaksi piintynyttä tapaa. Ensinnäkin tietohallinnot budjetoivat tulonsa ja menonsa kerran vuodessa. Toisekseen tietohallinnot järjestävä käyttäjätyytyväisyyskyselyitä kerran vuodessa. Onko näillä kahdella tavalla jokin yhteys? Pitäisikö niillä olla? Tietohallinto ei yleensä saa rahaa suoraan yrityksen asiakkailta. Suoran tulorahoituksen sijaan tietohallinto saa ylemmän johdon määrittämä osan yrityksen kokonaisbudjetista. Joitakin prosentteja. Tietohallintojohtaja ja hänen suorat alaisensa päättävät kerran vuodessa saamiensa rahojen käyttötarkoituksen. Osa kuluu palkkoihin, osa lisensseihin, osa investointeihin. Osa hukkuu muuten vaan virkistykseen ja tietohallinnolle jyvitettyihin hallinto- ja kiinteistöpalveluihin.  Budjetointi on aina iso ponnistus. Harvassa ovat tietohallintojohtajat, jotka selviävät budjetoinnista ilman yli- ja viikonlopputöitä ja öitä. Isossa yrityksessä budjetointiin saa...

Eilisen kirjoitukseni kommenteissa FB:ssa eräs ystäväni selosti pyörälyn rauhoittavaa vaikutusta Neurologiselta suunnalta katsottaessa kysymys on aivojen aktivaatiotason nousemisesta/nostamisesta; ylivilkkailla joka suuntaan kohdistuva huomio valjastetaan kirjoittajan kuvaamasti - on niin monta asiaa joita täytyy yhtä aikaa hallita, eli normaalisti aivonsa "työskentelevät" yhtäaikaisesti monessa eri suunnassa, nyt ne monet eri suunnat löytyvät yhteisen kokonaisuuden , nimeltä pyöräily, sisältä.  Mitä taasen tulee kirjoittajan kuvaamaan veneen keinumisen rauhoittavaan voimaan, edelleenkin; neurologiassa on todistettu keinunnan kaltaisen liikkeen aktivoivan aivotoimintaa.   Selitys on mielenkiintoinen ja omien havaintojeni mukainen: keinuva liike rauhoittaa. Tai oikeastaan mikä tahansa liike rauhoittaa. Minua itseäni rauhoittavat parhaiten pyöräily, ratikalla matkustaminen (asuessani Kalliossa kävin usein ajamassa ympyrää ratikalla, kun vilkastuin liiaksi), veneily/laivail...

Blogini otsikon mukaan minä poljen ja ajatus kulkee. Onko näin? Kysymystä lienee hyvä pohtia sekä omakohtaisista kokemuksista että satunnaisista verkosta löytyneistä tutkimustiedoista lähtien. Olen lapsesta lähtien kärsinyt - ja hyötynyt - lievää vakavammasta ADHD:sta. Minun on hyvin vaikeata pysyä paikallani, ajatukseni laukkaavat hurjaa vauhtia asiasta toiseen eikä keskittyminen ole minulle helppoa. Olen huomannut, että liike auttaa minua rauhoittumaan. Mikä tahansa liike ei auta: autossa istuminen turhauttaa täydellisesti. Venetsialaisessa vaporettossa seisominen rauhoittaa - ilmeisesti laivan keinunta antaa aivoilleni tekemistä, joka rauhoittaa ne. Aivan vastaavasti kuin Ritalin ja muut piristeet rauhoittavat (kuulemma, en ole saanut kokeiltavaksi) ja kahvi nukuttaa minua (aina, joka kerta ja siksi juonkin sitä vain harvoin). Pyöräily tuntuu olevan paras lääke minua vaivaavaan ADHD:hen. Pyöräillessä aivoni tiedostomattomat osat saavat työskennellä iloisesti ja vapaasti. On py...

Pyöräilin taas kerran töihin. Saapuessani Innopoliin näin kollegan, joka oli juuri saapunut autollaan. Tervehdimme. Kollega kysyi, että eikös tuollainen talvifillarointi ole vaarallista. Kysymys on hyvä ja sitä on syytä hieman käsitellä. Muutamia huomioita. Ensinnäkin joitakin  poimintoja artikkelista “Healt Benefits of Cycling”, kirjoittajat Jan Garrard, Chris Rissel, Adrian Bauman, kirjasta City Cycling, ( MIT Press 2012) - Saksalainen tutkimus löysi käänteisen yhteyden pyöräilyn ja kroonisten sairausten yleisyyden välillä - Japanilainen tutkimuksen mukaan 50-70 vuotiaat arkipyöräilijät olivat  terveämpi kuin pyöräilemättömät (ei kerrota paljonko) - Kööpenhamissa huomattiin, että työmatkapyöräily vähentää kuolleisuutta 28%. - Meta-analyysin mukaan työmatkaliikunta (pyöräily ja kävely) vähentää 11% sydäntaudin todennäköisyyttä. - Paksusuolen syövän riski vähenee (kiinalaisen tutkimuksen mukaan) 40% aktiivisella työmatkaliikunnalla. - Kiinalaisen tutkimuksen mukaan yli ...

Yritänpäs selvittää itselleni tärkeimpiä asioita työmatkafillaroinnista Helsingissä. Huomioni saattavat päteä muuallakin, mutta se ei ole laisinkaan varmaa. Vaatetus Vaatetus on valittava sään, matkan ja halutun nopeuden mukaan. Jos sataa, pitää pukeutua sadevaatteisiin. Jos aikoo pyöräillä enemmänkin, kannattaa ostaa alennusmyynneistä kunnon kalvovaatteet (Gore-Tex on paras, Haltin vastaava ei pidä vettä kuin tunnin) Mitä pidempi matka, sitä tärkempää on pukeutua kunnon pyöräilyvaatteisiin. Alle 10 km matkat voi ajaa - jos ei kiirehdi - työvaatteissakin. Yli 10 km matkoilla menee yleensä hermo, jos vaatteet  hiertävät tai jos täytyy varoa hikoilemista. Siksi pidemmille matkoille on hyvä pukeutua pyöräilyvaatteisiin. Niitä saa lähes normaalivaatteen näköisinä. Voi toki pukeutua kuten Tour de Francessa ammattilaiset. Se on kivaa. Fillarikin tuntuu kulkevan kevyemmin.  Jos haluaa ajaa nopeasti, pyöräilyvaatteet ovat tärkeät. Perillä on joka tapauksessa pakko käydä suihk...

Odotin junaa New Yorkin Grand Central rautatieasemalla lokakuussa 2009. Kaiuttimista kuuluu rätinää ja sitten kuulutus. Kuulutus kertoi, että Long Islandilla ei olisi junaliikennettä seuraavana viikonloppuna. Liikennekatkos johtui vuodelta 1935 peräisin olevan asetinjärjestelmän uusimisesta. Järjestelmään ei kuulemma enää saanut varaosia ja varaosavarasto alkoi huveta uhkaavasti. Järjestelmät ovat yllättävän pitkäikäisiä. Usein järjestelmät elävät pidempää kuin rakentajansa. Tuskin kukaan vuonna 1935 asetinjärjestelmän asentaneista oli enää hengissä vuonna 2009. Järjestelmä kuitenkin oli palvellut hyvin ja varmasti. Järjestelmän ROI oli varmasti erinomainen. Tietojärjestelmiin pätevät samat lainalaisuudet. Vaikka muutoksen tahtia on tapana seminaaripuheissa vuosikymmenestä toiseen väittää alati kiivaammaksi, monet järjestelmät hoitavat yhteiskuntamme ja yritystemme perustoimintoja vuosikymmenestä toiseen. Useita näistä järjestelmistä emme edes havaitse. Käyttäjinä havaitsemme vain jä...

Satunnaisia tilastotietoja. Kuntoilua reilut 10 tuntia, minkä lisäksi kävelyä joitakin tunteja.  Pyöräilyä 130 km. Junalla 20 km, kaverin autossa 80 km, taksilla 8 km. Metrolla 30 km. Bisseä join vissiin noin 8 tuoppia.  Sikareita en polttanut. Pullia söin 4. Ystäviäni tapasin joka päivä.  Työtä tein 15 tuntia, mikä riittää juuri siedettävään elintasoon. Kirjoja luin kaksi: HBR guide to better business writing ja Granta 122: Betrayal . Konserteissa kävin kahdesti. Maanantaina kuulemassa improvisaatiota ja lauantaina yökerhojazzia (Timo Lassi tms). Klubilla kävn pari kertaa.  Kiva viikko. 

Olettakaamme, että käytettävissä on 600 tuntia aikaa vuodessa. Mitä 600 tunnin aikana voisi tehdä? Ennen kuin vastaamme kysymykseen "mitä", on hyvä pohtia kysymystä "kuinka paljon". Kuinka paljon on 600 tuntia? Se on Valo tunnelin päässä? 25 vuorokautta  7 % vuodesta 4 työkuukautta eli yli kolmannes vuoden työajasta. Mitä 600 tunnin aikana voi tehdä? Esimerkiksi jonkin seuraavista kivoista jutuista lukea 100 kirjaa  pyöräillä 12000 kilometriä kirjoittaa kirjan tehdä interrail-matkan Eurooppaan syödä 1,5 tunnin illallisen joka päivä käydä teatterissa 200 kertaa käydä leffassa 200 kertaa Mitä monet sitten tekevät? ajavat autollaan päivittäin töihin Helsinkiin Turusta, Kouvolasta tai muusta kaukaisesta paikasta! Autoilun on oltava uskomattoman nautinnollista! Miten muuten ihmiset uhraisivat sivistyksen auton operointiin? Ja vielä fyysisen terveytensä!

Muutama vuosi meni liiaksi töitä tehdessä. Semmoinen ei ole hyväksi ihmiselle. Ei ole hyvää elämää, jos elämässä on liikaa töitä. Työ on hyväksi vain kohtuullisessa määrin tehtynä. Ystävät, yhteisöt, uudet asiat, tuttavuudet ovat tärkeitä. Yhdessä tekeminen pyyteettömästi on hyvä. Siksi olen mukana erilaisissa järjestöissä ja yhteisöissä. Ainakin seuraavissa. Helsingin pyöräilijät eli Hepo Roihuvuoriseura (johtoryhmässä) Tieteen ja tekniikan vihreät Viite Helsingin vihreä seura Raitioseura RSA Tekniikan akateemiset  (ammattiyhdistys) Kirjaclub Helsingin yliopiston alumniyhdistys Kulutusjuhla ry Open Knowledge Finland (perustajajäsen) Roihuvuoriseurassa olen aktiivinen. RSA:ssa ja Hepossa aion olla aktiivinen.  OKF:ssä olen jo ollut.  Kiva, iloinen, yhteisöllinen vuosi tulossa. 

Ennen muinoin verkostomarkkinointikin oli simppeliä. Naiset möivät toisilleen muovikuppoja ja -kippoja Tupperware-kutsuilla. Miehet kehuivat toisilleen autojaan ja porakoneitaan. Kauppa kävi. Mainostuksesta oli hyötyä ainakin naisille, sillä he kait saivat provikat tai ilmaisia kuppoja. Toisin on nyt. Verkkostomarkkinointi on siirtynyt verkkoon. Kaikenlaisia koijarifirmoja ilmestyy. Pari vuotta sitten Indiedays houkutteli nuoret muotibloggarit bloggaamaan sivustolleen. Indiedays myy bloggareiden blogeja mainostajille, bloggarit saavat kaikenlaista roinaa, josta sitten kirjoittavat myönteiseen sävyyn. Usein kirjoittavat samoi sanamuodoin. Ravintolat maksavat Indiedaysille, joka kehoittaa bloggareita käymään mainoksista maksaneissa ravintoloissa. Bloggarit käyvät ja kehuvat. Indiedaysin koijaus on tavallaan aika reilua. Lukijat tietävät, että muotiblogit ovat huonosti kirjoitettuja mainoksia. Bloggarit saavat rahaa kirjoituksistaan ja ilmaista roinaa. Mainostajat saavat näkyvyyttä...

Karppaaja laihtui 20 kiloa kuudessa viikossa! Toinen karppaaja pisti vielä paremmaksi ja laihtui kokonaista 35 kiloa muutamassa kuukaudessa! Molemmat syövät paremmin kuin koskaan. Eli enemmän lihaa ja voita. Ihan siis tosi paljon ja paljon enemmän kuin Pekka Puska sallisi. Karppaaja Niin ja kaloreilla ei ole mitään tekemistä minkään kanssa. Mukamas. Tokkopa nyt kuitenkaan. Mietitäänpäs nyt hetki. Karppaajat ovat yleensä normaalimittaisia eli noin 175 cm pitkiä. 135 kiloisessa 175 senttisessä on aika tuhdisti ylipainoa. Painon ylläpitäminen vaatii jatkuvaa syömistä: luultavasti karppaaja on syönyt pitsoja, piirakoita, leivoksia, pullaa yms. Monta kertaa päivässä, joka päivä. Kaljaakin on tullut juotua. Liikuntakin on jäänyt, koska lihakset surkastuneet ja kunto romahtanut. Autolla pääsee, jos siihen pääsee. Läskiä on kertynyt, koska on tullut syötyä ihan hirmuisesti yli tarpeen. Nälänhallinta on kadonnut kokonaan. Syömisestä on tullut pakkotahtinen tapa, liki elämän tarkoitu...

Haltialan kissa Haltialan tilalla asuu suloinen ja ystävällinen Kulkuri-kissa. Kesäisin Kulkuri kuljeskelee kello kaulassaan ulkona. Käy katsomassa mitä ravintola Vanhan Pehtoorin ympäristössä tapahtuu. Joskus tervehtii terassilla auringosta nauttivia. Talvella Kulkuri makoilee ravintolassa tiskiä vastapäätä pöydällä. Ei siirry vaikka ravintolakahvila täyttyisi ja asiakkaat tarvitsisivat pöytää munkkien syömiseen. "Seisköön mokomat", näyttää Kulkurin tuumaavan. "Saisivat myös hieman rapsuttaa, jos hieman kääntäisin kylkeäni." Mainio kissa! Kerrassaan riitävä syy fillaroida Haltialaan. "No, etkös muka rapsuta?"

Urhelilullinen, aktiiviinen viikko: viikko 5 2013 kuntolua liki 20 tuntia: fillarilla 9h11min, kävellen 8h2min, salilla tunnin ja lisäksi tunnin animal spin.  paino laski kilon. Pitäisi varmaan (s)karpata, jotta paino laskisi.  töitä vaatimattoma 15 tuntia. tapaamisia 15 kappaletta. Melkein joka päivä tapasin jonkun rakkaan ystäväni! kansalaisjärjestöt ja muuta vapaaehtoista puuhastelua useana päivänä. alkoholia melko kohtuullisesti - tupakkatuotteita ei lainkaan. kahvia alle 5 kuppia kokonaisia kirjoja ei yhtään; lehtiä erittäin monta.  Huhut kertovat, että lähiviikkoina töitä olisi enemmän. Se voi estää reippaan kuntoilun. Toivottavasti ei.  Talvikilometrikisa alkoi. Tilanne tänä aamuna.  Roihikan Lumikiitäjät voittoisina

Näin unta. Olin joutunut boxin ulkopuolelle. Boksi oli iso, lähes kuutiomainen, useamman metrin korkuinen. Huomasin olevani boxin päällä. Pelästyin, sillä olin joutunut mukavuusalueeni ulkopuolelle. Kärsin näet jopa unissani vertigosta. Boxi, iso En kuitenkaan antanut pelolle valtaa vaan sitouduin boxin katolta löytämääni köyteen. Sitoutin köyden myös yllättävästi boxin päällä lojuneeseen  tukihenkilöön.  Tai päinvastoin. Köyden ja tukihenkilön avulla jalkauduin alas boxin päältä. Olin taas päässyt mukavuusalueelleni ja huokaisin helpotuksesta. Ryhdyin etsimään koloa, josta livahtaa takaisin boxiin. Liian aikaisin! Hurjistunut asiakas hyökkäsi boxin kulman takaa kimppuuni. "Nyt sparrataan", hän sanoi ja ojensi minulle nyrkkeilyhanskat. "Hyvin sä vedät, pysyt vaan stagella", sanoi asiakas. Sitten heräsin. Huh!

Auto vs fillari Kirjassa City Cycling (MIT press, 2012) on Paul Tranterin artikkeli Effective Speed. Artikkelissaan Tranter esittää mallin, jolla voi laskea autoilun todellisen nopeuden. Tranterin malli on yksinkertainen. Nopeus on matka jaettuna ajalla. Matka on helppo arvioida, sen näkee matkamittarista.  Aika on hankalampi laskettava, koska täytyy laskea sekä auton ajamiseen kuluva aika että auton ylläpitokulujen tienaamiseen tarvittava aika. Tämä laskelma vaatii sekä tilastotietoja että arviointia. Todellinen nopeus osoittautuu monissa kaupungeissa yllättävän alhaiseksi: Lontoossa 8,4 km/h, Kööpenhaminassa 14,7 km/h, New Yorkissa 9.8 km/h. Helsingin nopeuksia Tranter ei ole laskenut. Lasketaanpa Tranterin mallilla autoilun todellinen nopeus Helsingissä. Laskelma on seuraava. Keskituloinen ansaitsee kuukaudessa nettona noin 2300 euroa (brutto 3300 , veroprosentti 30.5 ). Kuukaudessa on 158 työtuntia. Nettotuntipalkka on siten 14.5 euroa.  Autoliiton m...

Tulin uhonneeksi Facebookissa, että tavoitteenani tänä vuonna ovat muun muassa Keventyä 10 kiloa Lukea 100 kirjaa Tavata 1000 kertaa ystäviäni Pyöräillä 10000 kilometriä. Tammikuun tilastotiedot eivät ole kovin lohdullisia: En keventynyt laisinkaan. En raskaantunutkaan. Luin 4 kirjaa (tavoite  8) Tapasin ystäviäni 63 kertaa Pyöräilin 290 km  En silti vaivu epätoivoon, koska kevättä kohden piristyn ja innostunut lukemaan, järjestämään illallisia etc. Talvikilometrikisakin alkoi tänään. Tavoitteenani on pyöräillä 800 km helmikuun aikana ja 1000km maaliskuussa.  Muita tilastoja tammikuulta: Ruokailuni kodin ulkopuolella maksoivat 490 euroa, josta 370 ensimmäisten 10 päivän aikana Teneriffalla Matkustamiseen ja yleensä liikkumiseen käytin 616 euroa, josta lento takaisin Teneriffalta vei 400 euroa.  Taksilla ajoin vain kolmesti. Matkat maksoivat yhteensä 78 euroa Sikareita poltin 4 tai 5. Bisseä join korillisen ja viiniä muutaman putelin. Ku...

Muutosjohtaminen on muotia. Jokaisella konsultilla on siitä oma teoriansa. Minulla ei ole teoriaa, mutta minulla on metafora. Onnistunut muutos!  Muutosjohtaminen on kuin kiljun tekemistä.  Ensin tarvitaan oikeat ainekset eikä mitään muuta. Hieman jotain makuainetta vaikka sitruunaa tai muuta iloisen väristä ehkä. Samoin muutoksessa: ei mitään turhaa, vähän glitteriä. Eikä mitään palaveeramista.   Sitten tarvitaan sopiva astia eli pänikkä. Kilju ei käy valtoimenaan, se pitää rajata samoin kuin muutos.  Astiaan tarvitaan vesilukko, jotta ylimääräinen paine pääsee ulös pänikästä. Muutoin tapahtuu räjähdys eikä tuloksena ole kuin sotkua. Samoin muutoksessa: pitää antaa kanava mussutukselle.   Sitten tarvitaan sopiva määrä aikaa. Raa'asta kiljusta tulee paha olo ja sanomista. Samoin keskeneräiseksi jääneestä muutokesta ja mussutuksesta.  Käymisen aikana kiljua pitää ihailla ja paijata. Tai ainakin tarkkailla. Kuten muutostakin. ...