Mane

Oras Tynkkysen ja muutaman muun innostamana ryhdyin pitämään tilastoja ties mistä. Tässä muutamia tuloksia tammikuulta 2019. Kirjoja luin 18 kpl, noin 4500 sivua. Eli noin 150 sivua päivässä. Ihan ok vauhti. Kirjoja useammasta maasta. Rahaa kuluin yhteenstä noin 1700 euroa lukuunottamatta kotona syötyä ruokaa ja joitakin muita menoja. Uskosin, että alle 2000 euroa kuitenkin. Ulkona syömiseen meni eniten rahaa (siis käyttämälläni jaottelulla), 14 euroa päivässä. Asumiseen meni 12 euroa päivässä, mitä pidän hyvin kohtuullisena. Alkoholia join 10 päivänä yhteensä 554 grammat eli noin 2200 kcal verran tai toisin laskien 46 keskiolutpullon verran tai 1,5 pulloa keskiolutta päivässä. Ei mikään mahdottoman kova juopottelu ollut meneillään. Kulttuuritapahtumissa kävin 6 kertaa yhteensä 10 tunnin ajan: kerran elokuvissa, kahdesti luennolla, kahdesti konsertissa ja kerran taidanäyttelyssä. Liikkumisen osalta, siis muuten kuin omin voimin, kuljin eri kulkuneuvoill...

Kirja 17/2019 Anurahda Roy romaani Sleeping on Jupiter kertoo neljästä naisesta. Kolme vanhaa naistaa matkaa Kolkatasta junalla Jarmuliin viettämään aikaa rannalla ja vierailemaan kuuluisassa temppelissä. Naiset ovat vanhoja ystävyksiä, leskeksi jääneitä, yksi heistä jo vähän dementoitunut. He majoittuvat hotelliin, käyvät temppelissä, kävelevät rannalla, juovat teekojusta ostamaansa teetä. Junassa samaa vaunuosastoon sattuu huonoa hindiä puhuva pienikokoinen nuori nainen, joka katoaa laiturille myöhästyttyään palatessaan teeostoksilta väliasemalla. Nuori nainen, Noomi,  on mysteeri: pukeutuu ja käyttäytyy kuin länsimaalainen, näyttää hieman intialaiselta. Noomi palaa tarinaan myöhemmin, hän on menossa tekemään dokumenttiohjelmaa Jarmuliin. Jarmulissa on kaksi vuosikymmentä aikaisemmin ollut sota. Kirja alkaessa erään perheen isä murhataan, ja äiti lapsineen pakenee viidakkoon ja lopulta merenrantaan. Äiti katoaa, samoin poika. Tytär päätyy karismaattisen gurun johtam...

Mitä ei tilastossa ole, sen olemassaolo on hieman kyseenalaista. Ja mitä tilastoissa ei ole, sitä on vaikeampi on ylittää itsensä. Tilastointi innostaa tekemään itselle arvokkaita asioita säännöllisesti. Siksi käytän iPhonea apunani tekemisieni seuraamiseen. Aiemmin käytin Moves-sovellusta, jonka kehittivät helsinkiläiset ystäväni. He sitten möivät firmansa Facebookille, joka ei lopulta keksinyt Movesille käyttöä. FB lopettei Movesin heinäkuun 2018 alussa. Siirryin käyttämään Human- ja Life cycle-sovelluksia. Human mittaa päivän aikana liikkumiseen käyttämiäni minuutteja ja kulkemiani reittejä. Se osaa myös melko hyvin erotella kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen/autoilun toisistaan. Life cycle sen sijaan pitää kirjaa paikoista, joissa käyn, oppii vähitellen mitä missäkin tyypillisesti teen ja piirtää tuloksista kivoja donitsimaisia kuvaajia. Näiden kahden sovelluksen yhteistyönä saan viikottain tietää miten olen pyrinnöissäni onnistunut. Minulla on tavoitteena ...

Kirja 17/2019 Berliinin 1920- ja 1930-lukuihin tutustumiseni jatkuu. Sirkku toi Berliinistä Robert Nippoldtin kirjan “Night falls on Berlin of the roaring twenties”. Kirja kertoo ihmisten, rakennusten ja ilmöiden kautta Berliinistä. Mukana ovat tutut Albert Einstein, Marlene Dietrich, Bertolt Brecht ja monet minulle vähemmät tutut Ernst Gennat (murharyhmän johtaja, esiintyy eri nimellä ja vähemmän erikoisena Babylon Berlinissä), Max Schmeling (nyrkkeilijä). Ihmisten lisäksi kirja kertoo rakennuksista (Haus Vaterland, kokonainen kortteli ravintoloita, baareja, elokuvateattereita, puutarhoja, jotain sellaista mitä ei ole nykyään missään), seksuaalisuudesta ja prostituutiosta, tanssityyleistä, huumeista, taiteesta ja vaikkapa sanomalehdistä, joita Berliinissä ilmestyi vuonna 1928 kokonaista 2633 erilaista, ja paljosta muusta. Jos sotien välinen Berliinin, varsinkin ennen natsien tuhotöitä, kiinnostaa, tämä kirja kannattaa ostaa. Kirjassa riittää lukemista liki loputtomiin - tai ain...

Kirja 13/2019 Alexander McCall Smith on useimmille tunnettu Botswanaan sijoittuvissa Mma Ramotswen ensimmäisestä naisten etsivätoimistosta ja Mman viisaista havainnoista ihmisyydestä ja elämästä ja ihmissuhteista. Näitä kirjoja on ilmestynyt liki 20 ja olen ne lukenut. McCall Smith kirjotittaa toistakin kirjasarjaa, joka Skotlannin Edinburghin Scotland Streetin talon numero 44 asukkaiden elämästä. Näitäkin kirjoja on ilmestynyt jo toistakymmentä, mutta minä en ole sattunut (muistaakseni) niitä aiemmin lukemaan. Kirjat on alunperin kirjoitettu jatkokertomukseksi sanomalehteen, mikä tekee niistä kahdella tapaa jatkokertomuksia. Siksi kirja joutuu toistamaan henkilöidensä historiaa ja ominaisuuksia jatkuvasti. Tämä käy 100 sivun jälkeen melko harmittavaksi varsinkin kun jostain syystä kirja on kirjoitettu siten, että näiden toistojen yli on vaikeata hypätä. Kirjan kieli on taattua McCall Smithiä: nokkelaa, täynnä viisaita havaintoja elämästä ja ihmisten välisistä suhteista ja ny...

Nuorena keräilin levyjä. Joku kertoi, että J.J. Cale on mainio muusikko. Anttilassa sattui olemaan hänen levyjään tukku halvalla. Ostin ne ja kuuntelin. Aika svengaavaa, mutta vähän laiskaa silloisen hard core -punkista ja Sonic Youthista innostuneelle nuorelle miehelle. Kuuntelin silti toisinaan. Sittemmin bluesin ja muun semmoisen kuuntelu on jäänyt melko vähälle. Tänään Roihuvuoren Hard Rock Housessa oli toista kertaa blues-iltamat. Tänään vuorossa oli Dr Helander & Third Wardin 'Meat Grindin’ Businessin keikka. Siinä soittavat kuuluisat herrat, muun muassa blueministeriksi tituleerattu Esa Kuloniemi ja itse Dr Helander. Herrat eivät ole ihan nuorukaisia enään, ikää taitaa olla jo 60 vuotta. Pipo päässä silti, nuorisomeinikiä. Ukot soittivat kyllä uskomattoman hyvin. Tarkkaa, tiukka ja silti rentoa. Taitaa olla soittaminen helppoa kun se osaa. Musiikki itsessään oli sitä itseään: tiukkaa, perinteistä bluesia. Osa kappaleista omia, kuulemma viime kesänä julkaistu...

Itäkeskuksessa on kaksi kauppakeskusta: perinteinen Itis ja Citymarketin ympärille rakennettu Easton. Kauppakartanon sisäänkäynnin sisäpuolelle, portaikon alla, on pieni kioski, jossa on kauan sitten myyty Thai-ruokaa. Kioskin hinnaston hinnat ovat yhä markoissa, joten kioski on ollut kiinni ja käyttämättä ainakin 17 vuotta. Museovirasto voisi jo suojella kioskin! Tänään sää oli kaunis ja kylmä. Pakkasta oli lähemmäs -20C, aurinko paistoi eikä tuullut. Silti ulkona on minulle liaan kylmä. Jos menen pidemmäksi ajaksi yli kovaan pakkaseen, jotkin hermot vatsassani menevät kramppiin, mistä sitten seuraa ikäviä kipuja. Pysyttelen siis sisällä. Halusin kuitenkin kävellä. Hetken mietittyäni keksin tehdä kolmen kauppakeskuksen kierroksen ja vertailun. Jo mainitsemieni Eastonin ja Itisin lisäksi päätin käydä Redissä. Tavoitteena oli havainnoida kauppoja, ihmisiä, palveluita, viihtyisyyttä. Eastoniin saavuin sisäkautta Itisistä siltaa pitkin. Sillan toisessa päässä on Itis, sill...

Kirja 16/2019 Joka toiselle parisuhteessa elävälle käy kuten Aapolle Laura Lehtolan Pelkääjän paikalla -romaanissa: puoliso kuolee. Harvalle kuitenkaan yhtä nuoarena kuin Aapolle, jonka vaimo menehtyy hyvin nopeasti levinneeseen syöpään 29-vuotiaana. Aapo jää yksin hyvin nuoren tyttärensä kanssa eikä tiedä miten jatkaa elämäänsä; ei sen paremmin käytännössä (mitä pukea tyttärelle ylle tarhan valokuvaan) kuin yleisemmin (miten jatkaa elämää, miten tavata uusia ihmisiä, luoda suhteita naisiin). Aapo yrittää, epäonnistuu, oppii ja aina välillä onnistuu. Kirjan kuvaus puolison melko nopeasti etenevästä syövästä, syöpähoitojen rasittavuudesta ja ihmisen kuihtumisesta, katoamisesta jo ennen kuolemaa on sydäntä raastava. Kuolemisen kuvauksen lomaan on kirjoitettu kertomus rakkauden syntymisestä ja pariskunnan yhteisestä vajaasta vuosikymmenestä. Tulos on niin liikuttava, etten voinut kirjan ensimmäistä puoliskoa lukea julkisella paikalla. Itku tuli. Kirjan toisen puoliskon aikana Aa...

Kirja 14/2019 Surkeuden surkeus vallitsee 100-vuotiaassa Suomessa, jos Marko Leinon Suo-romaania on uskominen. Surkeus on vallinnut Suomessa jo ainakin vuoden 1918 sisällissodasta lähtien, jolloin veli nousi naapuria vastaan ja meininki oli raakaa. Raakuus on siitä asti jatkunut, mutta muuttanut muotoaan. Ainoa mikä on pysynyt on ylenmääräinen viinan kanssa läträäminen, siitä johtuvat riidat ja hakkaamiset, lasten laiminlyönnit, housuun kusemiset ja ankara katkeruus. Loputon yksinäisyys perheissä, toisten kuuntelemattomuus ihan joka paikassa ja hotakaistyyliset nokkeluudet. Kirjan kuva Suomesta on todella synkkä. Epäonni, köyhyys ja pettäminen ja epärehellisyys jatkuvat sukupolvesta toiseen. Isoisä tappaa kaimansa sisällissodassa, isä vammautuu juopoksi vaimonhakkaajaksi sodassa, poika ryhtyy epäonnistuneeksi rokkariksi ja panee teinin paksuksi, hänen poikansa sitten epähuomiossa houkuttelee naapurintytön avantoon kuolemaan. Toivoa ei tunnu olevan missään. Tilastojen mukaan Suom...

Kirja 13/2019 Stalinin ajan vainoista ja niihin joutuneista ihmisistä on kirjoitettu lukuisia kirjoja. Kertomukset ovat pääosin samanlaisia ja nyttemmin jo tuttuja aina Ivan Denisovisin päivästä Vankileirien saariston kautta Ikitiehen: syyttömät joutuvat milloin mistäkin syistä tuomituiksi 10 vuodeksi tai pidemmäksi ajaksi epäinhimillisiin oloihin rakentamaan suurta sosialistista yhteiskuntaa. Suurin osa heistä kuolee, mutta aivan ihmeellisellä tavalla jotkut jäävät henkiin kertomaan Neuvostoliiton täydellisestä epäonnistumisesta yhteiskuntana. Suomalaisen Karl Ahon isä pakeni vaimonsa ja muutaman lapsensa kanssa  Lapuan liikkeen murhamiehiä Tukholman kautta Neuvostoliittoon ja päätyi Petroskoihin. Karl jäi Suomeen, mutta loikkasi itsekin 18-vuotiaana sosialistisen unelman huokuttelemana ja äitiään ikävöiden rajan yli Neuvostoliittoon. Jo ennen rajan ylitystä moni häntä varoitteli, ettei kannattaisi, että rajan takana odottaa vain helvetti. Niin siellä odottikin: ensin Kar...

Kirja 12/2019 Naapurini Marjut Naapuri luki aiemman arvioni kaukopartiokirjasta ja lainasin minulle Jukka L. Mäkelän kirjan “OsKu - Tiedustelua ja kaukopartiotoimintaa välirauhan ja jatkosodan aikana”. Kirja kertoo Osasto Kuismasesta, joka teki kaukopartioretkiä venäläisten selustaa, jopa 300 kilometrin päähän linjoista. Kaksi Marjut Naapurin setää palveli OsKussa ja heidät mainitaan kirjassa. OsKu on paras lukemani suomalainen sotakirja, paljon parempi kuin esimerkiksi Linnan Sotaromaani / Tuntematon sotilas. OsKussa on kaikki Linnan teosten ansiot: naseva dialogi, jännittävä tapahtumien kaari, sankaritekoja, reiluja ja pikkumaisia esimiehiä, juhannusjuopottelua, painimista, pelkoa, epätoivoa. Näiden lisäksi OsKussa, tositapahtumiin tarkahkosti perusten, käy ilmi sodan kehitys hyökkäysvaiheen toiveikkuudesta perääntymisvaiheen epätoivoon, mutta ei laisinkaan niin alleviivatusti kuin Linnalla. Kaukopartiomiehethän eivät varsinaisesti taistelleet, pikemminkin pyrkivät välttämään ...

Leffa 1/2019 Vuonna 1993 olin mukana piireissä, jotka tunsivat Jari Halosen. Hän oli tekemässä elokuvaansa Lipton Cocton ja tarvitse avustajia. Päädyin kesäiseksi päiväksi Teurastamolle avustajaksi kohtaukseen, jossa Lipton Cocton päätyy seikkailunsa aikana discoon. Tanssimme koko päivän Abban Waterloon tahtiin. Meininki oli kotikutoista, tarina täysin käsittämätön, mutta erinomaisen omaperäinen, tinkimätön näkemyksessään. Rahaa ei ollut, joten tauolla kävimme lähimmässä baarissa kahvilla. Siellä tarjoilijat toivat tissit paljaina kaurapuuroa pöytää. Se sopi hyvin Halosen visioihin. Halosen leffa tuli mieleeni Timo Vuorensolan Iron Sky 2 -elokuvan maailman ensi-illassa tänään 16.1.2019 Helsingin tennispalatsissa. Tarinassa on jotain samaa. Kukkoa olallaan kantavan miessankarin tilalla on kylmässäkin minitopissa hikoileva hyväkuntoinen nuori nainen, joka tietenkin on ninja ja osaa kaikki tekniset asiat ja tieteen noin vain. Ihan kuin olisin nähnyt tämän ennenkin. Luonnollisesti m...