Osku / Jukka L. Mäkelä

Kirja 12/2019

Naapurini Marjut Naapuri luki aiemman arvioni kaukopartiokirjasta ja lainasin minulle Jukka L. Mäkelän kirjan “OsKu - Tiedustelua ja kaukopartiotoimintaa välirauhan ja jatkosodan aikana”. Kirja kertoo Osasto Kuismasesta, joka teki kaukopartioretkiä venäläisten selustaa, jopa 300 kilometrin päähän linjoista. Kaksi Marjut Naapurin setää palveli OsKussa ja heidät mainitaan kirjassa.

OsKu on paras lukemani suomalainen sotakirja, paljon parempi kuin esimerkiksi Linnan Sotaromaani / Tuntematon sotilas. OsKussa on kaikki Linnan teosten ansiot: naseva dialogi, jännittävä tapahtumien kaari, sankaritekoja, reiluja ja pikkumaisia esimiehiä, juhannusjuopottelua, painimista, pelkoa, epätoivoa. Näiden lisäksi OsKussa, tositapahtumiin tarkahkosti perusten, käy ilmi sodan kehitys hyökkäysvaiheen toiveikkuudesta perääntymisvaiheen epätoivoon, mutta ei laisinkaan niin alleviivatusti kuin Linnalla. Kaukopartiomiehethän eivät varsinaisesti taistelleet, pikemminkin pyrkivät välttämään kosketusta vihollisen joukkoihin. Tästä syystä sodan tunnetut vaiheet ovat teoksessa vähemmän esillä.

Sotatilanteen muuttuminen näkyy OsKussa hienovireisesti. Alkuvaiheessa venäläisten joukkoja oli vähemmän eivätkä he olleet kovin hyvin varautuneita kaukopartioiden sabotaasiin. Näin partiot saivat liikkua venäläisten selustassa melko rauhassa, tarkkailla junien kulkua ja välillä vankeja ottaen. Sodan kääntyessä yhä selvemmin Suomen ja Saksan tappioksi, ja siis Neuvostoliiton voitoksi, kaukopartiotoiminta muuttui vaarallisemmaksi. Yhä useammalla retkellä suomalaiset joutuivat takaa-ajetuiksi päiväkausien ajaksi. Kirja kertoo näistä pakomatkoista hyvin realistisesti, partiomiesten epätoivo on käsinkosketeltavaa. Monet retket päättyvät liki tuloksemattomina. Suomalaisten tappiot kasvavat - sodan alussa retket ovat osin jopa epäuskottavan onnistuneita. Omia tappioita ei tule, mutta venäläisiä kaatuu kuin Rambo-leffoissa vietnamilaisia. Lopuksi osat kääntyvät.

Mielenkiintoinen ero Linnan teokseen on myös joukkojen koostumus. OsKussa suomalaisten mukana on lukuisia ukrainalaisia, tataareita ja muita Neuvostoliiton alueelta paenneita tai vangeiksi jääneitä ja Suomen armeijaan liittyneitä. Useissa kohtauksissa puhutaan suomalaisten puolella enemmän venäjää kuin suomea. Tästä ei Linna kerro mitään. OsKu kertoo myös elämästä tukikohdassa ja valmistautumisesta partioretkille. Tukikohdassa on myös lottia, mutta mitään lihallista kanssakäymistä ei näemmä tapahdu. Muutamassa kohdassa OsKun miehet tosin vierailevat Petroskoissa venäläisten nuorten naisten luona illasta toiseen viinapullojen kanssa, mutta silloinkin kuulemma vain keskustelivat ja tanssivat. Ilmeisesti sotaan liittyi kirjan kirjoittamisen aikana vuonna 1966 yhä tabuja.