Leningradin piirityksen päiväkirja / Lidia Ginzburg

Kirja 6/2019

Natsi-Saksa ja Suomi piirittivät Leningradin 8.9.1941. Piiritys kesti 872 päivää ja sen aikana kuoli ainakin 641000 leningradilaista, heistä yli 600000 nälkää, loput ilmapommitusten ja tykistötulen tappamina. Kaupungin ruokahuolto petti varhain, koska natsit onnekkaasti onnistuivat tuhoamaan tärkeän ruokavaraston heti piirityksen alussa ja koska suomalaiset katkaisivat Murmanskin radan. Kaupungin asukkaiden tilanne oli karmea heti ensimmäisenä talvena. Päiväannokset vaihtelivat työssäkäymättömien 125 grammasta leipää työssäkäyvien samaan määrään ja pieneen määrään puuroa ja keittoa.

Leningradin piirityksestä on kirjoitettu useita kirjoja. Itse luin jo kauan sitten 1990-luvulla Paavo Rintalan “Leningradin kohtalonsifonia”, joka lienee ensimmäinen suomeksi kirjoitettu (ja ehkäpä julkaistukin, en nyt viitsi tarkista) kirja piirityksestä. Suomessa kun ei ymmärrettävästi Neuvostoliiton aikaisena YYA-aikana kovin suurta meteliä piiritykseen osallistumisesta ollut tapana pitää. Myöhemmin olen lukenut myös ainakin Harrison Salisburyn tiiliskiviteoksen “The 900 days, the siege on Leningrad”, joka on hyvin tarkkaan historialliseen tutkimukseen perustuva, perusteellinen kuvaus.

Eilen illalla huomasin, että kirjahyllyssäni on kolmaskin piirityksestä kertova kirja. Lidia Ginzburgin “Leningradin piirityksen päiväkirja” poikkeaa muista lukemistani piirityksestä kertovista kirjoista siinä, että sen on kirjoittanut piirityksen kokenut ja siitä selvinnyt kirjailija piirityksen aikana. Leningradin kulttuurielämähän ei yllättävästi piirityksen aikana tauonnut vaan kaupunkiin jäi melkoinen määrä älymystö joko sattumalta (eivät onnistuneet evakuoitumaan) tai tarkoituksella hallituksen määrääminä propagandatöihin etc. Ginzburg oli eräs heistä. Hän onnistui saamaan töitä - ja työn mukana isommat päivättäiset ruoka-annokset - kirjoittajana radiossa.

Ginzburgin teos on kiehtovat. Siinä on kolme melko itsenäistä osaa. Ensimmäinen kertoo nälästä ja sen vaikutusta ihmisiin, heidän keinoistaan selviytyä pakkasen pysäyttämässä kaupungissa tykistötulen alla. En ole aiemmin lukenut näin tarkkaa kuvausta nälästä, ihmisen ajattelun muuttumisesta ja nälän fysiologisista muutoksista. Toinen osa kertoo piirityksen aikaisesta tavasta puhua työpaikalla ja työelämästä näissä hyvin erikoislaatuisissa olosuhteissa. Nälkä ja ruoka ja annokset ovat luonnollisesti keskeisiä aiheita, mutta samaan aikaan keskustelut voisivat olla miltä tahansa nykyajan työpaikaltakin. Ginzburgin mukaan jatkuvasti läsnäollut kuolemanvaara jotenkin painui taustalle. Kolma osa on teoreettisempi, kirjoitettu hieman sodan jälkeen. Siinä Ginzburg piirityksen aikaisesta päivästä ja peilaa sitä Tolstoin ja muiden kirjoituksiin.

Yksityiskohtana mainittakoon, että Ginzburg ei Rintalan ja Salisburyn tapaan kerro mitään Lenigradissa piirityksen aikana ilmeisen yleisestä kannibalismista eikä myöskään suoraan lemmikkien, rottien etc syömisestä.

Erittäin kiinnostavaa.