A short history of Myth / Karen Armstron

Kirja 9/2019

Olen ostanut ja lukenut ensi kertaa tämän kirjan opiskellessani MIT:ssä vuonna 2005. Ryhdyin lukemaan kirjaa uudestaan mietiskellessäni myyttien merkitystä nykymaailmassa, erityisesti ilmastonmuutoksen yhteydessä. Minusta näet vaikutti ( erityisesti Simo Kyllösen “Ilmastonmuutos ja etikkaa” -luennon jälkeen) siltä, että tieteellisen maailmankuvan vallitsevuus on tuhonnut myytit ja samalla vienyt merkityksen elämästä, varsinkin paremman maailman tavoittelusta, ja tulevaisuuden rakentamisesta.

Monet näet sanovat/kirjoittavat, että ilmastonmuutos ei haittaa, koska luonto ei katoa. Että ihmiskunnan tuho ei haittaisi. Pidän tämmöistä ajattelua outona, koska kukaan tuskin Stalinin vainojen tai tappavan pandemian aikana pystyy lohduttautumaan ajatuksella: “Ei se haittaa, että minä ja sukuni katoaa, muita jää kyllä eloon”.

Armstrongin kirja valaisee näitäkin asioista. Kirja kertoo myyteistä, niiden merkityksestä ja kehittymisestä paleoliittiselta ajalta meidän päiviimme. Armstrongin mukaan ihmiset ovat aina luoneet myyttejä oman kuolevaisuutensa ja maailman uhkaavuuden sietämiseksi ja ymmärtämiseksi. Myytillä on viisi yleistä piirrettä: 1) myytti saa alkunsa kuoleman ja sukupuuton pelosta, 2) myyttiin littyy aina jokin rituaali, 3) myytit käsittelevät oman kokemuksemme ulkopuolisia asioita (kuolemaa, tuntematonta), 4) myytit eivät ole vain tarinoita vaan ne kertovat miten meiden ihmisinä pitäisi käyttäytyä ja toimia ja 5) myytit kertovat tuonpuoleista tai jostakin todellisuudesta, joka erillinen omastamme. Myyttiä ei ole tarkoitettu kirjaimellisesti ymmärrettäväksi vaan vertauskuvaksi.

Tämmöisiä myytejä ovat erilaiset luomismyytit, joita jo paleoliittiset ihmiset kertoivat toisilleen ja joiden kaikuja on raamatussa. Myytit myös kertovat sankareista, jotka kohtaavat vaikeuksia ja samalla näyttävät miten niistä voi selvitä ja miten ihmisen on hyvä vaikeudet kohdata.

Kirjan viimeinen kappale kertoo nykyajasta. Tieteellisen maailmankuvan mukana olemme kadottaneet kykymme ymmärtää myyttejä (luemme raamattua kirjaimellisesti, emme myytteinä). Kappaleessa on muutama kohta, jotka on syytä lukea. Kopioin ne tähän englanniksi.

“Mythical thinking and practice had helped people to face the prospect of extinction and nothingness, and to come htrough it with a degree of acceptance. Without this discipline, it has been difficult for many to avoid despair”. “We need myths that help us to venerate the earth as sacred once again, instead of merely using it as a ‘resource’”.

Armstrong keskustelee kirjan lopussa kirjallisuuden merkityksestä: “ A powerful novel becoems part of the backdrop of our lives, long after we have laid the book aside. It is an exercise of make-believe that, like yoga or a religious festival, breaks down barriers of span and time and extends our sympathies, so that we are able to empathise with other lives and sorrows. It teaches compassion, the a ability to ‘feel with’ others. And, like mythology, an important novel is tranformative. If we allow it do so, it can changes us forever”.

Tarvitsemme myyttejä, jotka auttavat meitä ymmärtämään ilmastonmuutosta ja luovat meille tavan ymmärtää ja arvostaa tulevia sukupolvia ja ryhtyä tekoihin ja muuttaa maailmaa parempaan. Meidän on päästävä eroon SoMe-keskustelun nihilismistä, saatava ihmisyytemme takaisin.