A Bear called Paddington / Michael Bond

Vuonna 2018 luettua

Toukokuussa 2018 olimme Sirkun kanssa Lontoossa. Minä olin työmatkalla, Sirkku viettämässä pitkää viikonloppua. Asuimme Hammersmithissa, josta on muodostunut suosikkimestani Lontoossa. Sinne on hyvät yhteydet, siellä on halpoja hotelleja, hyviä pubeja ja paljon puistoja.

Eräänä aamuna satuimme kävelemään kanavanrantaan kohti Gamdenia. Sinnehän piti aina päästä 1980-luvun interrail-matkoilla, julisteita ja levyjä ja Doctor Martins -kenkiä ostamaan. Ajatus oli verestää muistoja, ei niinkään ostaa mitään. Matkalla vastaan tuli kuitenkin jokilaivojen kokoontumisajo, jota ihmetellessämme jouduimme aivan Paddingtonin aseman liepeille. Ja niin minä pääsin istumaan karhuherran Paddintonin patsaan viereen. Liikuttava hetki.

Kävi siis kuten Paddintonille aina tuppaa käymään. Suunnitelma on hyvä, tarkoitus vielä parempi, mutta aina hommat menevät ensin pieleen, sitten tulee sanomista (no, minulle ei tullut) ja lopuksi kaikilla on hyvä mieli. Niin minullakin, kun sain istua penkillä ja ostaa ensimmäisen Paddintonista kertovan kirjan.

Paddintonin tarinahan on kaikille varmasti tuttu. Mr ja Mrs Brown löytävät nuhjaantuneen karhun Paddintonin asemalta. Karhu on tullut koko matkan Perusta. Karhu puhuu moitteetonta englantia, mikä ei ihmetytä kovin paljon ketään. Ilmeisesti Lontoossa on totuttu kummallisiin asioihin. Brownit ja karhu sopivat, että karhun nimeksi tulee Paddinton ja ottavat hänet/sen kotiinsa asumaan. Kotona Browneilla on kaksi lasta, jotka ovat aivan innoissaan ja kodinhoitaja, joka ei ole niinkään innoissaan. Karhu alkaa elää elämäänsä Brownien kanssa ja siitäkös sitten syntyy kaikenlaisia kommelluksia. Karhulla ei ole koskaa pahat mielessä, mutta käpälillä on vaikeata tehdä mitä karhu haluaisi, joten yleensä kylpyamme tulvii yli, maalipurkit kaatuvat maalausten päälle, kakunsyönti päättyy kermaisen kuonoon etc .

Kirjaa voi lukea joko nokkelana satuna tai sitten (uskoakseni) hyvin osuvana kuvauksena englantilaisen ylemmän keskiluokan ennakkoluuloista, jäykistä asenteista ja myös tapojen muuttumisena sodanjälkeisestä jäykkyydestä hieman rennommiksi. Kummatkin lukutavat ovat nautinnollisia. Kirja myös kestää lukemattomia lukukertoja.