Zero value humans?
Uusimmassa Harvard Business Review:ssä on arvio muutaman työn tulevaisuutta ja AI:n eli mukaälyn vaikutusta tulevaisuudessa käsittelevän kirjan arvio. Eräässä kirjassa on kuulemma keskustelua ihmisistä, jotka menettevät kokonaan taloudellisen arvonsa. Heitä kutsutaan ilmeisesti yleisemminkin amerikkalaisessa keskustelussa ZEV:ksi, "people with zero economic value".
ZEV:den määrän kasvun lisäksi ongelmaksi kuulemma muodostuu tulevaisuudessa taloudellisen epätasa-arvon kasvu, työn väheminen ja palkkojen laskeminen. Samaan aikaan automaagiset koneet kuitenkin pystyvät tekemään yhä enemmän ja halvempia tavaroita - ja arvatenkin myös osan palveluista.
Jäin miettimään tätä uhkakuvaa. Uhkana on siis tulevaisuus, jossa kaikkien ihmisten ei tarvitse otsansa hiessä raataa. Tulevaisuus, jossa materiaalinen turvallisuus, ilmeisesti jopa yltäkylläisyys, olisi mahdollinen. Tavallaan siis tulevaisuus, jossa olemme yhä lähempänä monien uskontojen käsitystä kuoleman jälkeisestä paratiisista.
Miksi paratiisi olisi uhka? Miksi olisi mahdotonta luoda yhteiskunnallinen malli, jossa automaation roima lisä tuottavuudessa tulisi edes jotakuinkin kaikkien ihmisen hyväksi? Miksi ei voisi olla maailmaa, jossa verotettaisiin automaattisen tuotannon tuottamaa arvoa eikä ihmistyötä? Ehkäpä voisimme verottaa myös ulkoiskustannuksia, eli saastuttamista.
Ja kun saisimme arvonlisästä verot kerättyä, niin sitten voisimme jakaa niistä osan kaikille ihmiselle jonkinlaisena globaalina kansalaispalkkana, tai ihmispalkkana. Miksi tämä olisi mahdotonta?
Miksi talouskeskustelussa ei koskaan puhuta näistä asioista? Ja miten ihmeessä kristillisessä kulttuuripiirissä on edes mahdollista puhua ihmisten arvottumuudesta?
Niin ja oikeastaan työ ei ole loppumassa.
 |
| ZEV! |
ZEV:den määrän kasvun lisäksi ongelmaksi kuulemma muodostuu tulevaisuudessa taloudellisen epätasa-arvon kasvu, työn väheminen ja palkkojen laskeminen. Samaan aikaan automaagiset koneet kuitenkin pystyvät tekemään yhä enemmän ja halvempia tavaroita - ja arvatenkin myös osan palveluista.
Jäin miettimään tätä uhkakuvaa. Uhkana on siis tulevaisuus, jossa kaikkien ihmisten ei tarvitse otsansa hiessä raataa. Tulevaisuus, jossa materiaalinen turvallisuus, ilmeisesti jopa yltäkylläisyys, olisi mahdollinen. Tavallaan siis tulevaisuus, jossa olemme yhä lähempänä monien uskontojen käsitystä kuoleman jälkeisestä paratiisista.
Miksi paratiisi olisi uhka? Miksi olisi mahdotonta luoda yhteiskunnallinen malli, jossa automaation roima lisä tuottavuudessa tulisi edes jotakuinkin kaikkien ihmisen hyväksi? Miksi ei voisi olla maailmaa, jossa verotettaisiin automaattisen tuotannon tuottamaa arvoa eikä ihmistyötä? Ehkäpä voisimme verottaa myös ulkoiskustannuksia, eli saastuttamista.
Ja kun saisimme arvonlisästä verot kerättyä, niin sitten voisimme jakaa niistä osan kaikille ihmiselle jonkinlaisena globaalina kansalaispalkkana, tai ihmispalkkana. Miksi tämä olisi mahdotonta?
Miksi talouskeskustelussa ei koskaan puhuta näistä asioista? Ja miten ihmeessä kristillisessä kulttuuripiirissä on edes mahdollista puhua ihmisten arvottumuudesta?
Niin ja oikeastaan työ ei ole loppumassa.
Kommentit