Mane

  Kattokaa ja kadehtikaa! Ja matkustakaatte hiljaisena aikana, jos vaan pystytte! Tämmöisen huoneen saa sesongin ulkopuolella eli just nyt tänään Leccestä, ikivanhasta kaupungista 45€ per yö. Ikkunasta näkyy Piazza Sant'Oronzo, jolla on Roman Amphitheater of Lecce 100-luvulta. Niin ja aamiainen kuuluu hintaan. Lämmintä huoneessa riittää. Nyt ulkoa kuuluu katusoittajan versioita vanhoista italialaisista renkutuksista. Kaunis ääni naisella on. Aiemmin vanha mies soitti pianolla Lennonin Imaginen moneen kertaan. Piano ei ollut vireessä, koska on ulkona kaikkien hakattavana. Lähellä on ainakin 7 kahvilaa, saman verran rafloja, kirjakauppa ja maailman hienointa barokki-arkkitehtuuria 1600-luvulta. Riittää tarpeisiini ja egolleni. Seuraavat 3 yötä vähintään täällä. Eiköhän täällä sen verran nähtävää riitä ja kahviloita istuttavaksi. Tähän aikaan vuodesta Italiassa vaikuttaa menevän vähemmän rahaa majoituksen kuin ruokaan ja alkoholiin. -- Booking-palvelun varauslomakeella voi kertoa toiv...

  Another perfect, lovely, delicious, unforgettable dinner in Trattoria Lucana in Matera, Italy.   I had the honor to get my picture taken (from the left) with my waiter Paolo, chef Gigi and the matron (whose name I unfortunately was not told). Paolo, whom greeted me on the street earlier, told that he loves to work with Gigi and the matron. No wonder, as the trattoria has relaxed but efficient atmosphere, full of joy and respect for everyone, personnel and customers alike.  For dinner I have stuffed eggplants and anchovy-capers-tomato spaghetti. The eggplants were merciful and mild. The spaghetti was a holy combination of flavors. I have to admit I let out a sigh of enjoyment when I tasted the spaghetti. It was perfect.  Drinks then: lightly sparkling wine with rays of sun. Grappa with so delicate fruit notes and very harmonious bite of yeasts, one of the best grappas ever.  The restaurant was full of when I stepped in at 20:30, customers chatting lively. When ...

Kun Suomessa jo olivat maaseudullakin ihmiset ja eläimet muuttaneet eri tiloihin, eivät siis asuneet enää samassa savupirtissä, ja kun Suomeessa oli taloissa savupiippu ja pihan perällä ulkohuussi, niin Italian Materassa vielä 1950-luvulla ihmiset ja eläimet asuivat sulassa sovussa luolissa ilman savupiippuja ja vessoja. Vesi kyllä moniin luoliin tuli norona vaan ei vienyt jätöksiä. Ja ei siinä vielä kaikki, pienissä luolissa asui kymmenenkin ihmistä. Ilmaa heille tuli vain luolan oviaukosta, samoin oli luonnonvalon laita. Ei ole ihme, että Italian hallitus evakuoi Sassin 1960-luvulla ja rakensi luolien asukkaille kerrostalot. Moni ei niistä tykännyt, osa toki. Sittemmin luolat ja koko Sassi on otettu turismiteollisuuden ja alustatalouden leikkikentäksi. Ainakin kolmannes Sassin tilosta on AirBnB:ssä. Eikä se ole ihme: kuka halaisi asua kattilalaaksossa ilman kauppoja etc? Turisti! Jäin miettimään, että vaikka luolissa asuminen oli kurjaa ja elämä lyhyt tautien vaivaama ja haisukin var...

  Materan alueen perinteisiin ruokalajeihin kuuluvat paistetut paprikat (Peperoni cruschi di Senise fritti) ja erikoinen leipä-kasvis-peruna-muna-keko (Cialledda Materana). Molemmat perinteisten ruokalajien tapaan talonpoikien, vähävaraisten ruokia alunperin, mutta nyt ravintoloissa saatavina. Hotellini lähellä on Michelin Bib Gourmand -mainittu jo 120-vuotias Trattoria Lucana, jossa söin tänään toisena Materassa viettämänäni iltana toista kertaa. Henkilökunta tuntee minut ja minulla on vakiopöytä ja -tuoli. Tilasin perinneruokalajit. Paistetut paprikat ovat todellakin paistettuja paprikoita. Ne ovat rapeita, melkeinpä kovia. Maku on yllättävän makea ja täyteläinen, ei lainkaan tulinen. Yritin syödä paprikoita hienostuneesti haarukalla ja veitsellä, kunnes kokki tuli keittiöstä ja koputti minua olalle ja kehoitti syömään käsin. Pääruokana Cialledda Materana oli yllättävän täyttävä. Siinä on pohjalla paikallista leipää, sen päällä cime di rapa -kasvista (kuin pinaatin ja nokkos...

  ”Solitude stands by the window.  She turns her head as I walk in the room” - Susanne Vega The hotel room when travelling alone may well have solitude standing in the corner or by the window. She is always there during off season when hotels are empty, usually busy streets are eerie, cafes and restaurants have signs telling “closed due to holidays”. World famous sights are for private enjoyment - I have stood in the middle of empty St Mark’s square in Venice all alone with a few pigeons. Not once, but twice. She is there, to remind me of others, my loved ones.  But solitude is necessarily bad. As long there are some cafes open, some people somewhere, music, one is not lonely. Loneliness cannot survive presence of others. And for that reason one must leave the hotel room also on rainy days, with an umbrella in one hand and one’s bag over shoulder.  And, in one’s room or in a cafe or on park bench, having a book brings others near. Books carry the whole humanity. Read...

Wohoo! It us again. We, Freddie and Bärnilla , are back online.  Let us tell about today. We left Bari by a narrow gauge train. Small, slow and smelly (diesel fumes) took us to Matera. The timetable said we should change trains in Altamira, but the train decided to travel all the way or rail to Matera Central, some 300 meters from our cheap but comfortable hotel. Only 34€ per night and day. With breakfast. And WiFi.  Then we had some wine. It did not help hippy friend. His fear of heights was too bad, we couldn’t get to the cave church on a hill. But we got Aperol and sunshine. Not bad.  In the morning evening, after walking , we had dinner in our local restaurant Trattoria Lucana. Delicious food, warm atmosphere and friendly service. See pics.  Tomorrow, if th weather allows, we will visit the cave church. For sure.  This is a beautiful town. We will stay for a few days.  

  Matera at night. Today exceptionally a post without plushies. They are well and with me, no worries.   Matera is one of the place with longest continuous human settlement, maybe 5000 years or longer. It is built from some kind of limestone, called tudo, which is plentiful here. The old part sit on sides of deep gorge. Many houses and later churches have been carved into stone walls. The old town turned into a working class slum and was deemed unhealthy and evacuated in the beginning of the 20th century. Lately, it has been developed for upper middle class and tourists.  Not many tourists today. There are hundreds closes bar and restaurants. Many places are ongoing renovations. Only places frequented by locals are open. That’s fine for me.  My hotel is in the new part of the town called piano, but only 250 meters from the old part, or Sassi. The hotel is simple and cheap, only 34€ per day including breakfast.  I ran headlong into a glass door of a bookstore. My...

  Onneksi minulla on kirjoja. Satuin näet aikani kirjoittelemaan muutaman jutun Facebookin maata pitkin matkustavien ryhmään. Siellä taas keski-ikäiset naisilta näyttävät kävivät sormi pystyssä opettamaan, että voi sanoa että vesijohtovesi on tutkimusten mukaan puhdasta, koska jokainen kokee miten kokee ja Rantapallo-blogissa sanotaan, että Virossa ei voi juoda kuin pullosta. Aargh. Ja samat tyypit eivät edes lukeneet kirjoitustani - opettivat pikkusormi tanassa asiaa jonka olin kirjoittanut. Oli siellä yksi miehenkuvatuskin. Nolo hänkin. Yksin matkatessa Face on joskus kivaa seuraa, lääkettä yksinäisyyteen. Vaan sitten iskevät nämä pikkusormittajat. On pakko todeta, että kirjat ovat ihmiselle siunauksellisuudeessaan ylivertaisia. Jäin myös miettimään miksi edistykselliset, ns avaramieliset suhtautuvat alentuvasti ulkomaiden ihmisten osaamiseen. Ihan kuin vain Suomessa osattaisiin puhdistaa juomavettä. Ihan samaa muukalaisvihaa kuin kreikkalaisille nauraneilla persuilla. Samaa kuin...

2000-luvun alussa tutkijat huomasivat, että aivot käyttävät enemmän energiaa levossa kuin aktiivisen ajattelun aikana. Tämä oli mysteeri, jonka selvittäminen Jebellin mukaan avain hyvää, terveeseen ja burnautittomaan elämään.  Kävi näet ilmi, että aivolla on kaksi eri tilaan. On aktiivisen ajattelun tila “executive state” ja lepotila “rest state”. Jos aivot viettävät liian kauan aktiivisessa tilassa, ne väsyvät, niiden rakenne muuttuu pahimmassa tapauksessa peruuttamattomasti. Levossa aivot sekä palautuvat (rakentavat uusia yhteyksiä solujen välille, poistavat kuona-aineita) että ovat luovia. Kun aivot ovat lepotilassa, en käsittelevät aktiivitilassa saatua informaatiota ja luovat uusia ratkaisuita. Siksi ongelmat usein ratkeavat suihkussa, kävelyllä, yön yli nukkumalla. On siis olennaisen tärkeää, että aivot saavat lepoa. Ei ole mahdollista tehdä ameriikan malliin töitä 12 tuntia päivässä ja vastailla viesteihin muulloinkin. On tärkeää rajoittaa työhön, aktiiviseen tekemiseen...

Sairastumispostauksessa moni mainitsi varaavansa vettä hotellihuoneeseen sairastumisen varalta. Se tuntui kummalliselta, koska koko EU:ssa juomavesi on määräysten mukaisesti vaaratonta, jos ei ihan yhtä mautonta kuin Helsingissä. Hedelmäkauppias Barissa Olen juonut hanavettä matkoillani Euroopassa vuodesta 1988. Vuoden 1987 interrailille lähtiessämme meidät peloteltiin Ranskan vaarallisella vedellä ja joimme limsaa. Lihoimme. Kesällä 1990 pyöräilimme Gdanskista Istanbuliin ja joimme vesijohtovettä, koska muutakaan ei ollut saatavana. Emme sairastuneet. Samoin olen juonut hanavettä muillakin pitkillä pyöräretkilläni ja junamatkoillani EU:ssa. Juomaveden ostaminen pullossa kuluttaa turhaan sekä rajallista budjettiani että rajallisia luonnovaroja. Olen myös huomannut, että Amerikasta saapunut idea jatkuvasta veden litkimisestä on huuhaata. Vettä ei tarvitse juoda kuin silloin kun on jano paitsi kuumassa pyöräillessä, jolloin tarvitsee juoda litra tunnissa. Pyöräillessä vettä kuluu helpo...

Brumo Munari on ( Wikipedian mukaan ) yksi tärkeimmistä 1900-luvun muotoilijoista, taiteilijoista ja keksijöistä. Harva aikuiseksi elänyt ei ole nähnyt hänen Falkland-lamppuaan, joka koostuu sukkahousuista, metallirenkaista ja hehkulampusta. Kirjasssaan Design as art Munari kertoo lampun syntyhistorian: hän oli innostunut keksimään jotain uutta käyttöä sukkahousumateriaalille. Samaan aikaan hän oli kiinnostunut luomaan esineitä, jotka olisivat helppoja pakata ja kuljettaa ja joita ostajan ei tarvitisisi koota vaan jotka kokoaisivat itse itsensä. Niinpä syntyi tämä klassinen lamppu.  Kirja on kokoelma Munarin lehtiin kirjoittamia kolumneja, joihin on lisätty kuvia. Kolumnit käsittelevät muun muassa lasten kirjoja (mitä niissä on oltava ja miksi niiden ei pidä olla aikuisiin vetoavia), japanilaisia perinteisiä taloja ja niiden materiaaleja, bambun käyttöä ja mitä bambusta voi oppia (esim Falkland-lampun muodon), miten ja millaisia tuoleja voi suunnitella, millaisia vaihtoehtoja on...

Kun lähden matkalle, varsinkin kun matkani vie minut Venetsiaan, luen matkan aluksi Brodskyn pienen kirjasen Watermark, suomeksi Veden peili. Se kertoo Nobel-palkitun runoilijan, emigrantin matkoista Venentsiaan. Brodsky saapui Venetsiaan ensimmäisen kerran talvisena iltana vuonna 1972, 32-vuotiaana. Kirjan alussa hän on asemalla, pitkästyneenä, odottaa ainoa tuntemaansa ihmistä, kaunista kommunstinaista. Vaan vaikka nainen on lumoava, Venetsia on lumoavampi.  Kirjassa on nelisenkymmentä lyhyttä lukua, jotka eivät varsinaisesti muodosta juonta. Kukin lukua luo kuvan jotain, kertoo mitä silmä näkee. Brodskyn mukaan Venetsia on silmän kaupunkin, silmä määrää, alistaa vartalon kantolaitteeksi. Muutakin on, on kaipuu kotiin Itämeren rannalle, muistot Leningradista.  Kirja on kuin pitkä runo, suurelta osin vaikeatulkintainen, tai ainakin monitulkintainen. Osa tarinoista luo näkymiä runouden, antiikin historiaan, osa kertoo hyvinkin suoraviivaisesti tapaamisista, illallisesta Susan ...

  A piece of advice for first time interrail adventurers. Unless you are travelling during the peak season, there is really no need to book everything months in advance. Dinner in Bari The whole point of interrail ticket is flexibility. You can change your plans according to weather, strikes, mood, price of accommodation or whatever. Booking everything months in advance is like building a delicate house of cards. Collapse is imminent. For most destinations there are several routes and several trains daily. For example, I am now travelling in Southern Italy with a three months continuous interrail ticket. I took trains along the Stockholm - Copenhagen - Hamburg - Strasbourg - Milan - Rome - Foggia - Bari route.  I booked tickets to Hamburg in advance, but the trains were not full, so it was not really necessary. I have booked other trains less than 18 hours before without any problems. Accommodation is aplenty and cheap everywhere outside peak season. But one cannot book a sea...

Sairastuminen yksin matkustaessa eli interrailatessa. Mikä neuvoksi? Olen muutaman kerran sairastunut koronaan matkustatessani yksin. Viimeksi tammikuussa 2023 sairastun Venetsiassa aivan yhtäkkiä yöllä. Tuli paha olo, kuumetta etc.  Barin satamassa Nuukuttani olin majoittunut halpaan hotelliin, jossa ei ole henkilökuntaa ja jossa oli aika kalsaa. Ja jyrkät portaat 4. kerrokseen. Päivän podin, sitten oli pakko suoriutua läheiseen kaupppaan (300m) ostamaan limsaa ja keksejä. Tiukoille otti - ja alakerran raflan portsari sanoi, että kunhan vielä päivän pari lepäät, niin tuut sitten taas meille syömään. Niin tein.  Parin kolmen päivän päästä pääsin taas liikkeelle ja matkustin Napoliin. Sieltä olin varannut paremman hotellin, jossa oli lämmin ja suihku, jolla onnistuin pesemään tukkani.  Onneksi en ollut varannut junia tai hotelleita. Olisi mennyt rahat hukkaan sairaana maatessa.  Toki minulla on matkavakuutus, joka auttaa, jos sairaalaan tarttee vaivautua, tai lääkärii...

Ennen matkusti rovasti bussissa paikalla, nykyään matkustaa junaguru Mark Smith Eurostarissa paikalla 61 ja päivittää seat61.com -sivustoaan. Mark Smith ei kerro matkoistaan juurta jaksaen, mutta rovasti, lähetyspappi Tuure Vapaavuori kylllä kertoo.  Vapaavuori oli 1930- ja 1940-luvuilla lähetyspappina Ambomaalla ja muualla Afrikassa omien sanojensa mukaan mustien pakanoiden surkeissa oloissa. Hän myös asui jonkin aikaa välimeren rannalla, jossa paikalliset kunnottomat söivät illallista myöhään ja jossa ei DDT:llä ymmärretty tappaa kirppuja, jotka sitten pappia piinasivat öisin. Puhumattakaan pihalla mouruavista kissoista. Ei ollut papilla helppoa! Paikka numero 3 kertoo Vapaavuoren matkoista Suomessa, hänen pitämistään lähetystilaisuuksista, radiopuheista ja kolehtien koijaamisesta. Kirjan kirjoittamisen aikaan 1969, ja myös aikoina, joista kirja kertoo, Vapaavuori oli lähetysmatkojensa malarian ja muiden tautien uuvuttama. Ulkomaille ei enää voinut matkustaa, kotimaassakin oli ra...

  Hello! It is Freddie with my friend Bärnilla af Snälltåget. We are about to leave for a three month international interrail adventure. Our journey will take us to exciting places such as Strasbourg, Venice, Bari, Matera, Sant’Ilario dello Ionio, Sardinia, Valencia, and some places in Morocco. And then we will enjoy cherry blossom in Berlin.   But everything can change. Weather may turn bad, accommodation may get expensive or our mood may change. Maybe we will meet kind strangers who tell us about new adventurous routes. Or, maybe we will return to Finland for a while and continue after a break.  We have 13kg of luggage including a laptop, some books, and plenty of conditioners and medical supplies. We are not getting any younger, so we need to take care of ourselves. 13kg is not much for three weeks, is it.  As they say in a punk song in Finnish: “rautatie on kuuma, kaupunkien valot mulle huutaa”.

Vanha viidakon laki kertoo, että kun Mustanaamio lähtee kävelylle, mummot ja männynkävyt väistävät. Kävely on vakava asia, ei lainkaan sellaista tallustelua kuulokkeet korvissa. Ei lainkaan vaan kävely on meditaatiota, luovuutta, ja sillä on omat lakinsa. Näitä lakeja on yhtä monta kuin on niistä kirjoittanut. ja heitähän riittää. Kas kun tutkimusten mukaankin kävely lisää luovuttaa, avittaa ajattelua.  Nastamuumio-kustantamon julkaisema Tien riemut kirjoituskokoelmassa kirjailijat ja ajattelijat kertovat omista kävelyistään, säännöistään, kokemuksistaan. Kirja on hyvin pelkistetty. Siinä ei ole esipuhetta, se ei kerro miksi juuri nämä kirjoitukset ovat valitut. Käännöstyö on hieman huolimatonta, kirjoitusvirheitä on melkein yhtä paljon kuin minun arvioissani.  Kirjoituksissa on toistuvana teemana luonnon ihmettely, kävelyseuran toivotut ominaisuudet ja paikat, joissa kävely on joko ollut suurenmoista tai joihin kirjoittaja haluaisi päästä. Vanhemmissa teksteissä on mukana tut...

 Asumme kahdestaan kerrostalossa, joka on rakennettu vuonna 1960. Asuntomme koko on 63 neliömetriä. Kerrostalome lämpiää maalämmöllä. Otamme lämmön talteen poistoilmasta. Meillä on kaasuhella.  P aljonko maksaa energia kerrostalossame per asunto ja per henkilö? Entä paljonko syntyy päästöjä?  1) Kotitalous sähköä kulutamme noin 3kWh per vuorokausi  2) Lämmitys ja lämmin vesi kuluttavat noin 8kWh per vuorokausi Sähköä kuluu siis 11kWh per vuorokausi, eli 4000kWh vuodessa. Se maksaa noin 500 euroa eli 0,7euroa per henkilö per päivä. CO2-päästöt ovat sähköstä 132 kg eli 66kg/hlö vuodessa. Ei oikeastaan juuri mitään. Laskennallinen tavoite CO2-päästöille on 2500kg, josta sähkömme on siis 2,6%. Tähän päälle sitten kaasuhellan päästöt ja kulut. Ne ovat 0,4€/hlö/päivä. Kaasua kuluu käsittääkseni noin 400kWh verran per vuosi, josta syntyy noin 70kg CO2. Yhteensä siis kahden ihmisen talouden päästöt asumisesta: 200kg eli 100kg/hlö per vuosi - 4% kiintiöstä!