Hotelli Metropol / Eugen Ruge

Eugen Rugen isoäiti oli vakaumuksellinen kommunisti, joka osallistui Saksassa kommunistien väkivaltaisuuksiin sen verran pontevasti, että sekä hankki kannuksen elämälle ja työlle Neuvostoliitossa että pääsin eroon Saksan kansalaisuudestaan. 

Hän päätyi 1930-luvulla työskentelemään OMS:n radisti- ja sähköttajäkoulussa Moskovan liepeillä yhdessä miehensä kanssa. Stalinin vainot olivat pääsemässä valloilleen, yleinen vainoharhaisuus ja epäluulo ja tovereiden kavaltaminen olivat päivän sana. Ja niin kävi, että isoäidin kavallettiin lahjoittaneen gramofonin miehelle, joka oli joutunut kansanvihollisena tuomiolle ja ammuttiin. Työpaikalta tuli lomautus ja isoäiti miehineen pantiin asumaan Moskovan luksushotellin Metropoliin. Sinne alkoi vähitellen päätyä muitakin OMS:n työntekijöitä, jotka olivat pääosin ulkomaalaisia.

Vainot jatkuivat. Kukaan ei ollut turvassa, mustat autot liikkuivat öisin Lubjankan vankilan porteista. Yksi kerrallaan lounasseura Metropolissa hupeni, öisin käytävillä kuului raskaita askeleita. 

Kirja kuvaa tosiasioihin perustuen tuon ajan tunnelmia, pelkoa, toivoa, valtaa ja sen käyttöä, puutetta ja jonoja, mutta myös rakkautta, intohimoja ja toki tietenkin seksiä kiristyksenä ja lahjuksena.

Jostain merkillisestä syytä Rugen isoäiti miehineen sai viisumin Pariisiin ennen sotaa ja päätyi sieltä sodan ajaksi Meksikoon ja sittemmmin DDR:ään. Hän ei puhunut NL:n ajastaan lainkaan, ja se tuli Rugelle yllätyksenä hänen aikaisemman sukuromaaninsa kirjoittamisen aikana.

Todella koskettava tarina, jota lukiessaan jää ihmettelemään miten kommunistien järjestelmä kesti niinkin pitkään kuin se kesti. Homma oli ihan hullua. Ilmeisesti yhteiskuntien luhistuminen kestää vaan pitkään kuten nyt USA:ssa näkyy tapahtuvan.