Mane

Maanantai 8.9.2025 Hyvää huomenta Fuldasta! Kyyhkyset huhuilevat, tiaiset sirkuttavat, liikenne kohisee kauempana. Aamu on kuulas, syksyn viileys ja liki pilvetön taivas lupaavat mukavaa pyöräilypäivää. Määränpääni on Würzburg, jossa tapaan ystäväni. Suurenmoista. Fulda on kaunis, romantiikan ajan kaupunki. Mennyt rikkaus näkyy linnana, kaupunkiin aivan liian isona kirkkona ja kerrassaan huikeina kaupunkitaloina. Ne kaikki näkee puolen tunnin kävelyllä. Sen jälkeen voi nauttia keskustan monipuolisesta ravintolatarjonnasta. Saksalaiseen tapaan italialaisia ravintoloita ja jäätelöbaareja on vieri vieressä. En voi käsittää, paljonko täkäläiset jäätelöä baareissa syövät. Hotellini on ulkoistanut aamiaispalvelun viereiseen panimoon. Nykyään on vaikeaa. Siinä missä ennen säätä saattoi arvuutella taivaalle katsomalla, nykyään voi arvuutella, miten sadetutkassa näkyvä sade liikkuu. Ja siinä missä ennen saattoi vain toivoa, että reitille ei satu isoa mäkeä, nyt mäen jyrkkyyttä voi loputtomii...

Torstai 4.9.2025 Ihana päivä! Pyöräilin Hamelnista Einbeckiin, siis ristikkotalojen luota samanmoisten luo. Mikä lie niissä viehättääkään. Jotain hellyyttävää ja rauhoittavaa moisissa taloissa on. Alkumatka Weser-joen vartta kulkevaa pyörätietä oli todella kaunis. Aurinko paistoi, kurjet ja hanhet lensivät. Ydinvoimala uljaana toimitti tyhjää. 25 km:n kohdalla löysin Bodenwerderistä aamulla yhdeksältä auenneen kahvilan, yhden kylän neljästä. Sain juustosämpylän, jonka voimin jaksoin kiivetä pienen mäen yli ja lasketella Einbeckiin. Sieltä jatkoin junalla Göttingeniin. Miksi puskea kovaan vastaiseen? Mietin matkalla taukoja. Kun polkee yksin, on maaseudulla vaikea keksiä syytä pitää taukoja. Tauko ei eroa polkemisesta: yksin sitä on omassa seurassaan. Siksi yksin tulee poljettua liian pitkään ja nopeasti. Seura rauhoittaa! Kaupungissa on kiva pitää taukoja ja katsella ihmisiä. Saksankin maaseutu on tyhjää: palvelut ovat kadonneet kylistä jonnekin automatkan päähän. Tylsää pyöräilijäl...