Würzburg ja Main-joen pyörätie

Maanantai 8.9.2025

Hyvää huomenta Fuldasta! Kyyhkyset huhuilevat, tiaiset sirkuttavat, liikenne kohisee kauempana. Aamu on kuulas, syksyn viileys ja liki pilvetön taivas lupaavat mukavaa pyöräilypäivää. Määränpääni on Würzburg, jossa tapaan ystäväni. Suurenmoista.

Fulda on kaunis, romantiikan ajan kaupunki. Mennyt rikkaus näkyy linnana, kaupunkiin aivan liian isona kirkkona ja kerrassaan huikeina kaupunkitaloina. Ne kaikki näkee puolen tunnin kävelyllä. Sen jälkeen voi nauttia keskustan monipuolisesta ravintolatarjonnasta. Saksalaiseen tapaan italialaisia ravintoloita ja jäätelöbaareja on vieri vieressä. En voi käsittää, paljonko täkäläiset jäätelöä baareissa syövät. Hotellini on ulkoistanut aamiaispalvelun viereiseen panimoon.

Nykyään on vaikeaa. Siinä missä ennen säätä saattoi arvuutella taivaalle katsomalla, nykyään voi arvuutella, miten sadetutkassa näkyvä sade liikkuu. Ja siinä missä ennen saattoi vain toivoa, että reitille ei satu isoa mäkeä, nyt mäen jyrkkyyttä voi loputtomiin tutkia netistä. Ja silti mäki on ihan omin voimin noustava.

Matkasin junalla Schlüchterniin. Ajatus oli vaihtaa junaan, joka veisi minut mäen tuolle puolen. Juna myöhästyi vaihdosta, kuten aina Saksassa, ja päätin polkea mäen yli. Se oli paljon jyrkempi kuin Komoot väitti, pitkät pätkät 11 prosenttia soratiellä (Alte Weinweg). Ja sama alaspäin, hurja jyrkkä sorapätkä.

Laaksossa kännykän sadetutka kertoi sateen alkavan pian. Päätin, että mieluummin poljen sateessa 30 km kuin 60 km, ja matkasin junalla Karlstadtiin lounaalle. Söin pastaa pääaukiolla. Sieltä Würzburgiin oli enää 30 km, joista kunnon sadetta viimeiset kymmenen. Pääsin testaamaan sadevaatteet, ne toimivat hyvin. Matkalla juttelin söpöjen ponien kanssa. Sanoivat minulle hö-hö-hö!

Hotellini on keskellä kaupunkia, toimistotalon neljännessä kerroksessa. Illalla ostin sateenvarjon ja tapasin Kössin ja hänen seuralaisensa. Söimme yhdessä saksalaisessa. Ihanaa tavata ystäviä, jutella, nauraakin.

Tiistai 9.9.2025

Würzburg heräilee. Yö oli hyvin rauhallinen, joskin roskikset tavataan täällä ilmeisesti tyhjentää öisin, jotta kävelykeskustassa olisi päivisin rauhallista oleilla ja tehdä ostoksia. Fiksu meininki, varsinkin kun kauppojen tavaraliikenne tapahtuu aamuisin. Tätähän ei Helsingissä osata. Siellä pieneenkin kävelykadun kauppaan tuodaan tavaraa isolla kuorma-autolla iltapäivisin.

Lepopäivä, sadepäivä. Nähtävyyksiä: linna aamuin illoin, 1200-luvun silta ja sillä iltaisin viiniä juovat ihmiset, tuomiokirkko. Kaupungissa on myös 1200–1300-luvuilla murhattujen juutalaisten synagogan tilalle rakennettu kirkko. Juutalaisten hautakivet käytettiin hyödyksi talojen rakentamisessa.

Kaiken huippuna Residenssiksi kutsuttu paikallisten hallitsijoiden palatsi. Se vasta olikin kitschin multihuipentuma: valtavia saleja, kipsiveistoksia, maallistuneita enkelifreskoja ja loputtomasti ylenpalttisesti koristeltuja huoneita, osassa peilejä, osassa maalauksia. Ja kaiken huippuna aula, johon avautui kolme porttia kolmen hevosvaljakon saapua rinnakkain. Aivan kuin nykyajan amerikkalaisten rikkaiden taloissa, tyhjää pröystäilyä. Jääkö ajastamme mitään vastaavaa? Jättääkö Musk tuleville sukupolville palatsin ja autotallin?

Nähtävyyksien lisäksi ajelin ratikalla ja otin päiväunet. Illalla join Kössin kanssa viiniä vanhalla sillalla.

Keskiviikko 10.9.2025

Kävimme yhdessä pyöräilemässä. Junalla ensin Lohr am Mainiin, siellä kahvit ja lohileipä, ja sitten Main-joen pyörätietä Karlstadtiin asti, rennosti, ei kiirettä. Keskari 16,6, 32,5 km.

Lohr on pieni kylä, virallisesti varmaan kaupunki, joka ylpeilee olevansa Lumikin kotikaupunki. Jopa satuun sopiva linna on rakennettu ja hyvässä kunnossa pidetty. Jokivarren pyörätie on helppo seurata, viitoitukset ovat selkeät ja asfaltti kohtuullisen hyvää. Sade uhkasi koko ajan, mutta ehdimme ennen sitä perille. Karlstadtissa kahvilassa söin omenatortun. Yksi sellainen on jokaisella matkalla Saksassa saatava.

Illalla söimme Alte Kranen -ravintolassa. Oli hyvää, pinaatti-ricottaknödeleitä ja paikallista olutta puutynnyristä. Sen jälkeen lasi viiniä sillalla.

Nyt uskoisin löytäneeni tavan matkustaa: korkeintaan 3–4 tunnin polkaisuja ja monta yötä samassa paikassa. Ei liikaa rasitusta. Olkoon tämä loma, ei pelkkää kuntoilua.

Torstai 11.9.2025

Viimeinen aamu tällä erää Würzburgissa. Tämä on paljon kivempi kaupunki kuin odotinkaan. Nähtävyyksiä on riittävästi, jonkin verran kiinnostavaa arkkitehtuuria, hyviä saksalaisia ravintoloita, joista yhdessä saa poikkeuksellisen hyvää olutta (Alte Kranen), ja pyöräilyyn sopivia jokilaaksoja ja pikkukyliä lähistöllä ja lyhyen junamatkan päässä lähes loputtomiin.

Tänään siirryn Bambergiin, panimoiden kaupunkiin. Olen muuttanut suhtautumistani pyörän kanssa matkailuun: olennaista on pyöräillä, mutta ei paikasta toiseen. Taidan todellakin matkustaa koko matkan junalla ja sitten käydä fillaroimassa kevyin varustein. Ois sekin jotain uutta!

Päiväkirjastani vuodelta 2025.