Göttingen, Kassel ja Fulda

Torstai 4.9.2025

Ihana päivä! Pyöräilin Hamelnista Einbeckiin, siis ristikkotalojen luota samanmoisten luo. Mikä lie niissä viehättääkään. Jotain hellyyttävää ja rauhoittavaa moisissa taloissa on.

Alkumatka Weser-joen vartta kulkevaa pyörätietä oli todella kaunis. Aurinko paistoi, kurjet ja hanhet lensivät. Ydinvoimala uljaana toimitti tyhjää. 25 km:n kohdalla löysin Bodenwerderistä aamulla yhdeksältä auenneen kahvilan, yhden kylän neljästä. Sain juustosämpylän, jonka voimin jaksoin kiivetä pienen mäen yli ja lasketella Einbeckiin. Sieltä jatkoin junalla Göttingeniin. Miksi puskea kovaan vastaiseen?

Mietin matkalla taukoja. Kun polkee yksin, on maaseudulla vaikea keksiä syytä pitää taukoja. Tauko ei eroa polkemisesta: yksin sitä on omassa seurassaan. Siksi yksin tulee poljettua liian pitkään ja nopeasti. Seura rauhoittaa! Kaupungissa on kiva pitää taukoja ja katsella ihmisiä. Saksankin maaseutu on tyhjää: palvelut ovat kadonneet kylistä jonnekin automatkan päähän. Tylsää pyöräilijälle.

Konnari muuten tarkisti sekä Deutschland- että fillarilipun ja halusi nähdä henkilötodistuksen. Tarkkaa puuhaa. Hän kertoi, että kannattaa tsekata Googlesta, missä kohtaa junaa fillarivaunu on. Metronom-firman junissa se on aina toinen vaunu jommassakummassa päässä.

Perillä istuin jonkin aikaa aseman edessä ja nautin kaupungin äänistä. Illalla söin Nordseessa ja join puistossa oluen. Alkoi sataa.

Perjantai 5.9.2025

Sateisen yön jälkeen lepopäivä valkenee. Kolme päivää pyöräilyä riittäköön ennen lepopäivää. Muutoinkin olen – yhdessä kavereitteni kanssa – todennut, että fiksumpaa olisi keskittyä turisteeraamiseen eikä pyöräilyyn. Siis pyöräillä turistina maisemista nautiskellen eikä lenkkimeiningillä mahdollisimman pitkiä matkoja. Siksipä tästedes tällä matkalla rajoitan päivämatkan noin 80 kilometriin.

Pyöräilijöiden ikiaikaisen ohjeen mukaan on pysähdyttävä seisomaan, jos ei ole pakko kävellä, istuttava, jos ei ole pakko seistä, ja pantava maate, jos ei ole pakko istua. Ei pidä näet rasittaa itseään tarpeettomasti. Jos lepopäivänä ei sada, mieli tekee kuitenkin tutustua ympäristöön, nähtävyyksiin ja kahviloihin. Niin tein tänäänkin ja tulin kävelleeksi yli 12 kilometriä.

Kävin vanhassa kasvitieteellisessä puutarhassa, joka on perustettu 1736, samaan aikaan kuin kaupungin yliopisto. Oli näet tarpeen saada opetusmateriaalia ja erityisesti yrttejä lääketieteen tutkimukseen ja harjoittamiseen. Puutarha on yhä samalla paikalla, koska eihän sellaista voi siirtää. Isot ja paksut puut vahtivat kävijöitä, jotka Cafe Botanicumin kautta tunnelin läpi puutarhaan saapuvat. Puutarhassa on myös hieno wollemi-mänty, jollaisen näkeminen ilahduttaa aina.

Keskusta oli ihan täynnä ihmisiä, kävelymeininki. Illalla kävin syömässä Kartoffelhausissa. Se on perunoihin keskittynyt kapakka, ihan täynnä, iloinen sorina. Söin pannun, jossa oli lohta, katkarapuja, kasviksia ja perunaa. Ja pari olutta. Ja ilmaisen snapsin sain. Kaupunki on iloinen illalla.

Göttingen osoittautui mukavaksi, vilkkaaksi, kävelijöiden ja pyöräilijöiden täyttämäksi kaupungiksi. Autot on häädetty loitommalle haisemaan, meluamaan ja tilaa ahmimaan.

Lauantai 6.9.2025

Matka Kasseliin meni mukavasti. Ensin junaradan pohjaa mäki ylös. Oli hiljaista, ei ketään muita, soratie, viimeiset nousumetrit peltojen keskellä ja sitten alas kylään, jossa pidin tauon. Seuraavat 13 km olivat pääosin alamäkeä, osa tasaista entistä junarataa leveän puron laidalla. Ja sitten yhtäkkiä vanha kaupunki kahden joen yhtymäkohdassa, todella kaunis keskusta, taas tauko, schorlea ja mozzarellapatonki. Loppumatka mukavasti Fulda-joen rantapyörätietä.

Kassel vaikuttaa kokoaan isommalta. Hotelli on iso konferenssimesta, ja sain huoneen kahdestoista kerroksesta. Hienot näkymät.

Kävin katsomassa Wilhelmshöhen palatsia mäen päällä. Onneksi valitsin ratikan, viimeiset 80 korkeusmetriä ottivat kävellenkin koville. Ajelin ratikoilla. Niitä on paljon, ja keskustassa ne kohtaavat. Siellä on laaja kävelyalue, Saksan ensimmäinen, vuodelta 1953! Nyt todella suosittu, ruuhkaksi asti ihmisiä. Illalla söin hienossa vietnamilaisessa ravintolassa.

Sunnuntai 7.9.2025

Huomenta Kasselista! Aurinko nousee täälläkin itäisiltä mailta, koillisesta. Tänään jatkan Fulda-joen vartta Fuldaan, etelään. Ensin junalla lähemmäs, jotta jää illaksi aikaa ja voimia tutkia kaupunkia ja olla turisti. Jos polkaisisin koko matkan, 130 kilometriä, en ehtisi enkä jaksaisi turisteerata.

Hyppäsin aamulla junaan niin kiireellä, että unohdin maksaa hotellihuoneestani. Onneksi hotelli ilmoitti asiasta Booking.comille, joka vaivaista 20 euron lisämaksua vastaan maksoi laskuni. Aika noloa moinen aamuinen sekoilu.

Koko matkan on tarjolla hyväpintainen ja tarkasti viitoitettu Fulda Radweg. Sitä kelpaa polkea. Matkalla tuli jano. Ensin hain vettä kebab-baarista, sitten vastaan tuli pienen kylän keskellä Hofgarten, josta sai olutta ja Radleria ja johon liki kaikki pyöräilijät pysähtyivät. Muilla oli sähköfillarit, ja loppumatkan 12 prosentin mäissä he jättivät minut taakseen. Saavutin heidät aina tasaisella, kun heidän kiireensä loppui.

Fuldassa hieno Biergarten. Kävin siellä syötyäni jo pastaa, joten join vain kaksi olutta ja ihmettelin meininkiä. Oli rento olo.

Päiväkirjastani vuodelta 2025.