Mane

Ensimmäistä kertaa ikinä pyöräilin yli 10000 kilometriä vuodessa. Matkaa kertyi 10434 kilometriä ja aikaa pyöräilyyn kului 569 tuntia eli melkein 24 vuorokautta. Olen aika hidas, pyöräni ovat raskaita ja renkaani leveitä ja pistosuojattuja. Itsekin olen yhä raskas vaikken haluaisi. Keskinopeus oli siksi vain vähän yli 18 km/h. Pyöräilin läpi vuoden, mutta luonnollisesti kilometrejä kertyi eniten kesäaikaan. Huhtikuussa talvikilometrikisan jälkeen pyöräily otti päähän. Tai muutten vain laiskotti. Tarkemmat tilastoluvut ovat seuraavat. Pääosin pyöräilin Suomessa, mutta kävin myös Espanjassa (Teneriffa ja Girona), muutaman kerran Virossa, kerran Latviassa ja päivän pyöräilin Tukholmassakin. Kiva vuosi. Vuoden 2014 tavoiteena on pyöräillä hieman enemmän ja paljon nopeammin. Se vaatii toki uuden pyörän tai pyöriä. Onneksi pankissa lienee yhä pyörän verran rahaa.

Olen pitänyt tarkasti kirjaa pyöräilemistäni kilometreistä ja pyörieni huoltokuluista ja pyörieni hankkimiseen kuluneista rahoista. Kahden viime vuoden tilastoinnin perusteella pyöräily maksaa noin 8,5 euroa per 100 kilometriä. Tarkempi laskelma on seuraava. Laskelma koskee nykyisiä pyöriämme ja vuosia 2012 ja 2013. Halvalla kulkee! Pyöriemme hankintakulut ovat noin 3700 euroa. Pyöriemme käyttöiäksi arvaan 10 vuotta.  Pääomakulut ovat siis noin 370 euroa vuodessa.  Pyörien huoltoihin ja varaosiin on kulunut vuosina  2000 euroa. Olemme pyöräilleet yhteensä noin 28000 kilometriä  Kulut ovat siis olleet yhteensä 2370 euroa vuodessa. Kilometrin pyöräily on siis maksanut 8.5 senttiä ja 100 kilometrin 8.5 euroa.  En ole juurikaan huoltanut pyöriämme itse. En ole tilannut varaosia saksalaisista nettikaupoista vaan ostanut lähes kaikki osat helsinkiläisistä pyöräkaupoista ja -huolloista. Silti pyöräily on ollut melko halpaa. Itse huoltamalla ja osat...

Kauan sitten minulle tuli surkea olo. Aivan kuin en tapaisi rakkaita ystäviäni juuri lainkaan. Tuumasin, että joko en tapaa tai sitten en muista tavanneeni. Oli vain yksi keino selvittää mistä oli kyse: tilastointi. Kirjaa päivittäin keitä olen tavannut, miksi ja missä heidät tapasin ja mistä juttelimme. Aloin kirjata tapaamiset taulukkoon (Googlen taulukkolaskin) vuoden 2012 alusta. Suunnilleen samoihin aikoihin kuin muutimme Roihuvuoreen. Tällä hetkellä tilastot näyttävät seuraavalta. Tarkat luvut ovat seuraavat. Yleisimmiät tapaamispaikat ovat seuraavat. Paikkojen kirjaaminen on ollut hankalaa, en kehittänyt yhtenäistä koodistoa heti aluksi, joten yhdellä paikalla saattaa olla kaksi nimeä ja kahdella paikalla vain yksi nimi. Vaihtelevasti. Tilastointi kertoo minulle, että vaikken muistaisikaan, niin elämäni on suurenmoisen sosiaalista ja ihanaa.

Päiväkirjaviikko jatkuu blogissani. Mitä tapahtuu tiistaisin? Tiistaisin kulkee Roihuvuoren pyöräilevä työmatkabussi. Kirjoitin siitä aiemmin. Työmatka tuntuu puolet lyhyemmältä, kun sen aikana vaihtaa kuulumisia ja suunnitella Roihuvuori-seuran ja HePon uusia kujeita ja tempauksia. On yllättävää, että hyvin aikaisin aamullakin syntyy uusia ideoita. Työmatkabussi kulki ongelmitta, mutta minä ryhdyin neuroottisuuttani matkan aikana miettimään, josko sittenkin jätin kylätalon Tuhkimon kahvinkeittimen sammuttamatta. Onneksi kyläpäällikkö O-V oli vielä kotona ja lupasi työmatkallaan käydä tarkistamassa. Olin kuulemma sammuttanut. Töissä muutuin pyöräilijästä ja kansalaisjärjestöaktiivista konsultiksi. Se sujuu minulta jo rutiinilla. Nykyisin  minun ei onneksi tarvitse kokonaan muuttua, koska kollegoistani useat muutkin ovat aktivisteja. Konsultoinnin lomassa keskustelemme usein myös Helsingin kunnallispolitiikasta, järjestelemme HePon tapahtumia ja ties mitä. Pääosin kuitenkin ja...

Ei tule pyöritys postiluukusta. Pyöritys tulee vain harjoittelemalla. Nyt ilmeisesti alkaa harjoitus tehota ja pyöritystekniikka parantua. Olen toista vuotta mukana Hepon järjestämässsä animal spin -spinningissä. Aluksi, koko viime vuoden oli hankalaa pystyä pyörittämään koko tunnin harjoituksen ajan tavoitekadenssein. Ne vaihtelevat 60r/min ja 160 r/min välillä. Penkistä pystyin suurimman osan tekemään, putkelta en juuri koskaan. Animal Spin alkamassa.  Tänä vuonna, tasolla kaksi, en ollut vielä kertaakaan pystynyt tavoitekadensseihin putkelta (siis seisten polkien) koko tunnin ajan. Lopputunnista (harjoitus siis kestää 60 minuuttia) ohjelmassa yleensä olevat minuuttien putkivedot olen joutunut polkemaan 80-95r/min kadenssilla vaikka tavoite olisikin ollut 110 tai yli. Tänään tapahtui jotain merkillistä. Ohjelman lopussa oli 6 minuutin veto putkelta. Veto koostui aina 45 sekunnista 90r/min pyörityksestä ja 15 sekunnin kiristä kadenssilla 120. Tämä kuusi kertaa. Minä pyst...

Roihuvuoren pyöräilevä työmatkabussi on aloittanut säännölliset vuorot kylätalo Tuhkimosta Merihakaan. Vuoroja ajetaan tiistaisin klo 7.45 alkaen. Ennen lähtöä Roihuvuori-seura tarjoaa matkustajakuljettajille kahvit. 21.1.2014 työmatkabussi lähdössä matkaan Reitti kulkee Roihuvuoresta Hitsaajankadulle, jossa on Herttoniemestä bussiin liittyville pysäkki. Pysäkki on S-marketin edessä. Tai Picnicin. Kummalla puolella katua tahansa. Vuoroja on tänä vuonna ajettu kaksi. Ensimmäisellä vuorolla bussiin saapui 6 aikaista pyöräilijää. Toiselle vuorolla viisi. Matka keskustaan sujuu yhdessä huomattavasti leppoisammin ja mukavammin kuin yksin tuulta vasten puskiessa. 14.2. vietetään kansainvälistä talvityömatkapyöräilypäivää . Helsingissä tarkoituksena on usean työmatkabussin polkea Senaatintorille, jossa on jotain juhlavaa tapahtumaa. Järjestelyt ovat kesken, mutta Facebook-tapahtuma on jo luotu. Työmatkabussi kulkee jälleen ensi viikolla.

Facebookin Roihuvuori-ryhmässä on käyty vilkasta keskustelua Herttoniemen terveysasemasta ja sen labroratoriosta. Kävi ilmi, että laboratoriossa voi joutua odottamaan epämääräisen ajan. Yksinkertaisen näytteen antamiseen - esimerkiksi verikokeeseen - saattaa kulua tunti. Tai kaksi. Koskaan ei kuulemma voi ennalta tietää. Tämä on ihan pöhköä. Mikään ei estä terveyskeskusta järjestämästä toimintaansa niin, että ennakolta varattuille labra-ajoille voitaisiin taata toteutuminen 5 minuutin tarkkuudella. Homma olisi ihan helppoa, koska kultakin asiakkaalta otettavat labrakokeet ovat tiedossa ennalta. Myös kokeiden ottamiseen kuluva aika on tiedossa ennalta. Aikataulun laatiminen ei liene mahdotonta ottaen huomioon, että labrassa on useita - ehkäpä jopa 10 - näytteenottajaa. Valoa labrajonon päässä Kyseessähän on ihan normaali jonotusongelma, johon on tietoliikennetekniikassa löydetty ratkaisut jo kymmeniä vuosia sitten. Jonoteoriasta löytyy vastaus myös ilmeiseen ongelmaa, joka t...

Tänään oli hyvin tyypillinen pyöräilystä innostuneen järjestelmäarkkitehtuurikonsultin päivä: työtä, kuntoilua, järjestötoimintaa ja kirjojen lukemista. Heräsin ennen aikojani jo ennen puoli kahdeksaa. Väsytti. Ulkona oli pimeää. iPhone kertoi siellä olevan pakkasta vain -8 astetta, mikä piristi minua suuresti. Päätin pyöräillä töihin. Söin aamiaiseksi samaa kuin yleensä, sillä olen tapojeni orja. Lisäksi talkkuna mustikoiden ja piimän kanssa on sekä hyvää että terveellistä. Töihin saavuin hieman 9 jälkeen. Pyöräilin töihin Vanhankaupunginlahden ympäri, koska sielläpäin ono kaunista, tuuli oli myötäinen eikä minulla ollut kiire mihinkään. Matkaa kertyi 14km ja rennosti pyöritellen aikaa kului 45 minuuttia. Työmatkani 28.1.2014 Töissä suunnittelin kollegani KM:n kanssa pilvipilottia ja toisen kollegani KA:n kanssa viikkokokoustamme. Lounastimme buffetissa. Rakennusmiehet siirtelivät toimistomme ovia, mikä oli meidän mielestämme rajattoman kiinnostavaa katseltavaa. Työtä on k...

Vaikka noudatankin sääntöä 9, niin rajansa kaikella. Nyt juuri on pakkasta -17 astetta eikä ole tyyntä. Minulla on kylmä, minua laiskottaa. Illalla olisi kiva töiden jälkeen käydä Klubilla kontemploimassa sikareiden tulevaisuutta Castro-klaanin kaatumisen jälkeen. Tai tallustaa Rytmiin tapaamaan hipsterikavereita. Aurinko nousee talvellakin Siksi päätin juuri, että pakkasraja olkoon -15 astetta. Tarkoittakoon raja, että kun on kylmempää, minä voi tekosyitä keksimättä työmatkailla bussilla ja metrolla. Raja ei tarkoita, ettenkö joskus ja ehkäpä useinkin pyöräilisi rajaa kylmemmässä töihin tai jonnekin muualle. Vaatteiden suhteen -15 astetta ei ole vielä kovin suuri ongelma. Pelkät tavalliset talvivaatteet riittävät, ehkä tumput on syytä korvata laskettuhanskoin ja jalkoihin vedettävä vaelluskengät. Pidemmille retkille tavallisten talvivaatteiden sijaan voi ja on ehkäpä syytä pukea talvipyöräilyvaatteet (talvibibsit, monta eri teknistä kerrosta ja alapään suojaksi kesäbibsien pää...

Joukkoliikenne on eräs tärkeimmistä julkisista palveluista Roihuvuoressa. Kaupunginosamme läpi kulkee kolme bussilinjaa, joilla pääsee Itäkeskuksen ja Herttoniemen metroasemille. Metroasemilta pääsee sitten keskustaan tai itään. Koska Roihuvuoren asukkaista monet ovat viime aikaisesta gentrifikaatiosta huolimatta iäkkäitä ja vähävaraisia, joukkoliikenne on hyvin tärkeä. Joukkoliikenteen Helsingissä suunnitteleen HSL, joka ostaa suunnittelemansa liikenteen liikennöitsijöiltä. Roihuvuoren linjat 80, 82, ja 83 liikennöi Nobina, pohjoismaiden suurin bussioperaattoria. Nobina liikennöi myös linjoja 79 ja joitakin muita. HSL:n Eeva Rinne alustaa Nobinan liikennejohtaja Morten Winqvist ja Eeva Rinne HSL:stä Viime vuonna Nobina ehdotti Roihuvuori-seuralla asukasiltaa joukkoliikenteeseen ja siihen liittyvien asioiden esittelemiseksi ja niistä keskustelemiseksi. Innostuimme seuran johtokunnassa heti, mutta vaadimme Nobinaa kutsumaan paikalle myös HSL:n edustajan, koska tiesimme, ett...

Vuosi vaihtui. On tapana lupailla ja uhkaille. Minä en tee kumpaakaan. Tavoitteita asettelen. Nörttinä mieluusti helposti ja itseäni huvittavasti mitattavia. Siispä lupaan samat jutut kuin vuosi sitten. Aurinko nousee! laihdun 10 kiloa luen 100 kirjaa tapaan ystäviäni 1000 kertaa pyöräilen 10000 km Viime vuonna laiduin pari kiloa, luin noin 60 kirjaa, tapasin ystäviäni 1250 kertaa ja pyöräilin 10430 kilometriä. 2013 olisi siis puolittain onnistunut tavoitteitteni suhteen ja puolittain jäi jotain parannettavaa.  Näiden tavoitteiden lisäksi on tietenkin elämä, työ, harrastukset ja huvit. Ne kaikki ovat rakkaita, tärkeitä ja tuottavat minulle suuresti iloa.  Elämään kuuluvat rakkaat ihmiset, arkiset puuhat, joita olen vanhemmiten alkanut arvostaa entistä enemmän. Kotona on ihanaa viettää aikaa, joskus on kiva katsella telkkarista rikossarjoja, lukea ja jutella ja tehdä ruokaa ja syödä sitä. Yhdessä rakkaiden ja ystävien kanssa. Joskus yksinkin.  Työ ...

Tiistaisin pyöräilen säännöllisesti sekä ulkona että sisällä. Se on ihan hullua, mutta koska sääntöä #9 on noudatettava, niin minkäs teet. Animal Spin alkamassa.  Tiistaisin on HePo n animal spinning kisakuskeille. Animal Spin ei ole mitään tavallista kuntosalipyörittelyä vaan ankaraakin ankarampaa tavoitteellista tekniikkaharjoittelua. Kadenssit ovat 30r/min aina lähemmäsä 200r/min. Putkelta ajamista ei vältetä vaan välillä poljemme putkelta reilusti yli 100r/min kadenssilla minuuttitolkulla. Tai siis muut polkevat, minulla ei osaamattomuuttani ja läskiyttäni pyöri pitkään yli 100r/min. Viime tiistaina oli erityisharjoitus. Normaalin 60 minuutin sijaan pyörittelimme 90 minuuttia. Siitä non 30 minuuttia putkelta. Nopeimmat kadenssini putkelta olivat 140 ja penkistä jotain 170. Hiki valui ja suu ammotti avoimena happea haukkoen. Salissa on huono tuuletus, lämmintä 28C. Oli kuuma ja raskasta. Tunnin jälkeen pyöräilin kotiin. Ulkona oli -16 astetta. Pimeää. Hullua. Badass-...

Aamun myrskyinen tuuli pelotti minut kävelylle. 20m/s puuskissa pyöräily on toisinaan hauskaa, mutta aina hieman vaarallista. Toki puistossa kävellessäkin voi saada oksasta päähänsä, mutta todennäköisesti tuuli ei puhalla kumoon. Tuuli oli puhaltanut Suomenlahden veden Strömsinlahden rannoille. Harvoin näkee merta sisämaassa. Tulevaisuudessa moinen näky varmaankin on yleisempi, koska merien pinta nousee ilmaston lämmitessä. Saari. Hirmuisen jahkailun ja ahdistuksen jälkeen uskalsin ulos uudestaan illalla. Oli pimeää, mutta selkeää. Tuuli tyyntynyt, ei satanut. Lämmintä jääkaapin verran 4C. Mainio ilma pyöräillä. Pyöräilin Nördenskiöldin kadulle Yliopiston apteekkiin ostamaan heijastinteippiä. On näet aika teipata kypärästä etummaiset ilma-aukon umpeen, jottei kylmä viima pakota päätä. Korvat suojaan minkkikorvaläpin. Pipoa en tarvitse ennen kuin lämpötila putoaa alle -5C. Muita pyöräilijöitä näin alle viisi. Heistä kahdella ei ollut heijastimia eikä valoja. Outoa sakkia. R...

The rules tell us that ( #47 ) Catalonian craft IPA in B12, Girona Cycling and beer are so intertwined we may never understand the full relationship. Beer is a recovery drink, an elixir for post-ride trash talking and a just plain excellent thing to pour down the neck. We train to drink so don’t fool around.  The rules assume that one first rides the bikes, then drinks a few pints, and then does not ride anymore. Usually this is the best way to do it. Sometimes it is not. For example, when one is on a long bicycle tour and rides from morning to evening, it is very nice to have a beer with lunch or during a late afternoon break. Nothing tastes better than a cool pint of quality beer after 5 hours of riding. The problem is alcohol (which of course is the reason to drink beer in the first place). Alcohol tends to increase reaction times, to make balancing harder and to increase risks in general. So, it is not wise to drink a lot while there still is still some riding left....

It is winter in Finland. We do not have snow yet, but it is not exactly warm. It is rather dark in the morning. Commuting by bicycle is a good way to cheer up (and wake up!) in the morning. Today, we arranged a group bicycle commuting event called 'Cycling commuting bus of Roihuvuori'. The idea is to ride from our suburb to the city centre together. Clubhouse Not many people turned up. Only I and Jani made it. We met at the Roihuvuori club house, had a cup of coffee, and headed towards the centre. It was 3C, calm. Nice. After Jani got of the bus by the university, I continued along by the sea to my office in Ruoholahti. The sun rose. Sun rising over Suomenlinna fortres The route. 15.3 km in 45 minutes. Nice commute to the office

There are many hotels in Girona. Booking.com seems to find more than 40 hotels, pensions and other accommodation alternatives. When I was planning my cycling vacation in Girona, I decided not to spend much on hotels. So, I chose cheap ones. I stayed in two hotels, both of which I can recommend. First, I stayed 13 days in Pensio Viladomat . It was the cheapest one I found, only 23 euros per day. It turned out to be good enough. Viladomat Pros: Close to the Bike Shop, less than 100 steps.  A shop downstairs Good showers Close to B12 and other nice bars and restaurants Clean Rooms have balconies for drying laundry Fast WiFi My room in Viladomat Cons Cheap rooms are in the 4th floor. Very steep stairs, high floors Noisy (construction going on nearby, happy people in bars) No breakfast, no fridge, no laundry service Plain, not romantic at all Then, I stayed 2 days in Pensio Bellmirall. It was not expensive either, only 40 euros per day including break...

Anna R and her friend had decided to ride up to Castell Sant Miquel. They kindly allowed me to join them. I was very eager to join, because I had rented a mountain bike and wanted to use it. I also did not want to go up the mountain blindly without any proper maps. I did that on Wed and ended up pushing my bike up a hiking path. Not fun. The brave group Today's ride was fun. We started late, only well after (Finnish) lunch time  (which gave me time to visit the Girona Cathedral in the morning, a very impressive building). I was surprised to find that there is a not-so-steep path up. For once, I was the fastest (happens very seldom in Girona). But that was not the point, the point was to enjoy the ride, the forest, warm weather (27C, sunny), and company of others. We did enjoy and made out way up without any real difficulties. at 339 m Telegraph tower Views east The others decided to return to Girona, which was kind of OK, because I was embarrassingly slow r...

I bought my first mountain bike in March 1990. It was a nice Bottechia. It got stolen in two weeks. I bought another one. It was also a nice one, a bit more hybrid type of bike. I rode it all the way from Gdansk to Istanbul with Kössi. We survived and the bike did well. It then took it to Berlin for a traffic politics conference and it got stolen. Brave man ride, not run So, I bought yet another mountain bike. Now it was already spring 1991. I rode the bike for a while, but mountain (off-road) cycling never felt like my cup of tea, so I sold it. And bought a road bike. I have not been riding a proper mountain bike in about 21 years. It was maybe time to try riding one. I rented a Cannondale mountain bike with front suspension and decided to ride it up to Castell De Sant Miquel, which is the nearest 300+ meter hill here in Girona. It had been told that it takes some 40 minutes to climb up to the castell. So, I took a look at the map and decided that the shortest route must ...

Another club ( bike shop ) ride, another time getting dropped. But this time I knew what I was up to: riding with people much fitter, thinner and thus faster than me. So I did not care that much. I knew they would be waiting for me at the cafeteria in Canet d'Adri. And that coffee would be good! Since I knew the ride would be hard for me and that it takes me a long time to warm up (been riding too much on my own, lacking pace, I have kind of "diesel engine"), I took my rental mountain bike for a 30-minute ride around Girona before 9.30. Then I got my rental Cannondale Super 6 at the shop, chatter a while with other riders, and off we went. I got a good start. No problems. Getting ready. Today's club ride group consisted of some local fast riders, a few very fit members of a Dutch triathlon team, a Brazilian man who rode RAAM this year, me, Anna, Jolien (fast local amateurs), and some even more random tourists than me. The fast ones dropped me. The slower ...

Some mountaineers say that "the mountain being there" is a good enough reason to climb it. Same applies to cyclists. Wherever there is a mountain with a road up to the top (or a high pass), cyclists just have to ride all the way up and down . Near Girona, one of the toughest climbs is the climb to Rocacorba. I had read about it (e.g. here ), many local people had already told me about it, some even had boasted having climbed it. I had to try climbing Rocacorba myself. It had become a matter of honour. So, I set out in the morning. The weather was nice, quite cool at 9 am, but getting rather warm when I got closer to the mountain. The guidebook has the following information. It seems that the road to the bottom of Rocacorba would be rather flat, or at most very modest uphill. It is not. Rather, there are rolling hills (bigger than anything close to Helsinki!), which made me wonder what I was really doing. My legs felt tired, I was not feeling fresh at all. ...