Mane

  Anything is possible / Elizabeth Strout Elisabeth Strout jatkaa ihmisyyden, pikkukaupunkien elämän, salaisuuksien vaarallisuuden ja ikääntymisen, osin sisarsuhteiden tutkimista romaanissaan Anything is Possible.  Kirja kertoo Amgashin,  Ilinoisissa olevan pikkukaupungin, ihmisten elämäistä. Tarinan juonena on kauan sitten kaupungista New Yorkiin muuttaneen tai paenneen Lucy Bartonin paluusta kotikaupunkiinsa. Lucy on tuttu hahmo Stroutin aiemmista kirjoista, mutta hänen lapsuudestaan ei ole aiemmin kerrottu. Lapsuus paljastuu köyhyyden lisäksi väkivallan varjostamaksi.  Lucy Barton on kuitenkin sivuosassa, kuten on jokainen henkilö. Kirja kertoo yhteisöstä, silmien sulkemisesta välkivallan ja köyhyyden edessä, kiusaamisesta, joka alkaa kotoa ja jatkuu koulun kautta aikuisuuteen. Menneet eivät koskaan jätä ketään, muistot tukahdettuinakin tulevat esiin unissa ja hiljaisten päivän auringossa loikoillessa.  Kirjan teemat ovat siis hyvin samoja kuin Finlandia-palk...

  Bändilaboratorio - tarinoita Lepakkoluolasta / Marco Kosonen Nuoruuttaan eläneet ja luovuuttaan juhlineet 1980-luvun nuoret ovat päässeet vahvaan muisteluikään. Aiemmin tänä vuonna Pete Europa julkaisi kirjan 1984 vuoden mustapukuisista yhtenäiskulttuurin murtajista. Siitä kirjoitin aiemmin https://mattikinnunen.blogspot.com/2022/01/helsinki-1984-yon-olennot-uusi-aalto.html . Jo aiemmin 1980-luvusta ja Shadowplay-yhtyeestään kirjoittanut Marco Kosonen on kerännyt yhteen kertomuksia Lepakkoluolassa syntyineistä, kukoistaneista ja pääosin nopeasti loppuunpalaneista yhtyeistä.  Lepakkoluola perustettiin aiemmin maalivarastona ja alkoholistimajana toimineeseen rakennukseen Helsingin Ruoholahdessa. Luolasta syntyi vähitellen Kososen kuvaaman bändilaboratorio, jossa lukemattomat bändit syntyivät, harjoittelivat ja vaihtoivat soittajia. Osa bändeistä ei koskaan päässyt Lepakkoluolan kellarikerroksen harjoittelukämpistä ylös keikoille, osa pääsi ulkomaille asti isoille yleisöille e...

  Isästä äidistä // Annie Ernaux Vuoden 2022 kirjallisuuden Nobel-palkinnon voittaneen Annie Ernaux’n kirja Isästä Äidistä kertoo nimensä mukaisesti kirjailijan isän ja äidin elämistä. Kumpikin kertomus alkaa kuolemasta, jatkuu hautajaisten kautta suruun, josta kertomus kiertyy vanhempien lapsuuteen, osin esivanhempien elämään. Ernaux seuraa vahempiensa elämää suvun kertomusten, vanhojen valokuvien ja luonnollisesti oman muistinsa avulla, mutta koko ajan epäröiden, erityisesti kokemaansa ja muistamaansa kyseenalaistaen.  Kirja ei kuitenkaan tyydy kertomaan kahden ihmisen, kahden suvun historiaa. Kirjan teemoina on mielestäni elämä, lasten ja vanhempien suhde, muistamisen mahdollisuus, muistojen kipeys ja yksityisen ja yhteisen, laajemman sosiaalihistorian kautta nähtynä. Ernaux’n vanhemmat pitivät kauppaa, jonka yhteydessä oli pieni baari. Tämän pienen yrityksen kautta saamme tietää Ranskan historiasta 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä aina 1980-luvulle. Sota, jälleenrakennus, ka...

Parhaat matkakirjat kertovat kaikesta muusta kuin itse matkasta, koska pidempi matka ei ole itsessään kiinnostava toistuvine rutiineineen. Tapani Tukiainen, eläköitynyt pappi, monta vaellusta kulkenut, kävelee rakkaasta vaimostaan erossa Portosta ja Santiago de Compostelaan. Ikävä vaivaa, mutta onneksi matkaseura on tuttua ja viisasta.  Matkaseuran Tukiaisella on pyhä Birgitta, jonka kanssa Tukiainen on jo aiemmin pyyhiinvaeltanut Jerusalemiin, Norjassa ja ties missä. Mukana kulkee myös Igantius de Loyola ja hänen keskiajalla kirjoittamansa sielullisen kilvoittelun opus Harjoituksia.  Tukiainen ei siis ole yksin vaikka hän yksin käveleekin, välillä toki muita pyhiinvaeltajia tavaten ja heidän loittonevia selkiään katselee. Jalka ei nouse kuin nuorukaisella, mutta eipä nuorukaisella ajatus kulke kuin Tukiaisella.  Kirja on keskeinen aihe on henkinen kilvoittelu, oman jo pitkän elämän peilaaminen keskiaikaisiin henkisiin harjoituksiin. Pyhiinvaeltajamme ja hänen matkakumppa...

  Hävitys - tapauskertomus / Iida Rauma Luin Iida Rauman sittemmin Finlandia-palkinnon voittaneen kirjan Hävitys heti sen ilmestyttä. Silloin en ollut lukenut lukemattomia haastatteluita enkä kuullut kirjailijan kertovan kirjastaan. Kirja vaikutti vaikealukuiselta, itseään toistavalta, siitä jäi mieleen sateinen, pimeä maailma, jossa päähenkilö A:n sanoin kuvataan hänen ja ystävänsä Iran kouluaikoja. Mukana heiluu vanhempi opettaja, joka polttaa tupakkia ketjussa ja intoilee Turun historiasta.  Kuulin Rauman haastattelun Helsingin kirjamessuilla ja päätin ostaa kirjan ja lukea sen toistamiseen. Ajattelin, että laajemmin lähdetiedoin saisin kirjasta enemmän, ymmärtäisin onko sen pintakertomuksen takana syvempiä kerroksia. Kirja kertoo yhä A:n sanoin hänen ja luokkakaverinsa Iran kouluajoista 1990-luvun laman jälkeisessä Kaarinassa, Turussa ja Suomessa. Kirjan alussa unettomuudesta kärsivä A lähtee juoksemaan sateiseen Turun yöhön, kaatuu, loukkaa polvensa ja näkee Iran pakeneva...

  Esineiden perimmäisestä olemuksesta - Marja Saarenheimo Tuottavatko tavarasi ilot? Jos eivät, kiitä niitä ja heitä ne pois, kierrätä ne, kunhan vaan hankkiudut eroon. Näin meille kertoo jo tovin muodikkaana pidetty konmaritus-selfhelp. Marja Saarenheimo käsittelee tätä ajatus kirjansa aluksi, ihmettelee tiivistyykö esineen merkitys todellakin vain iloon. Itsekin olen sitä miettinyt, koska minulle jotkin esineet ovat tärkeitä vaikka ne eivät varsinaista iloa tuottaisikaa: muistojen kantaminen, elämänkaareni hahmottaminen ovat myös tärkeitä. On myös esineitä, vaikkapa valokuvia, jotka muistuttavat elämäni hankalista hetkistä. Miksi semmoiset olisi syytä siivota elämästäni? Saarenheimo käsittelee laajasti esineiden keräilyä, joka saattaa ilmetä tutunoloisena kirjojen saapumisena asuntoon, mutta joka äärimmillään saattaa olla hengenvaarallista. 1900-luvun alkupuolella New Yorkissa asui veljeskaksikko, jotka keräsivät asuntoonsa 140 tonnia tavaraa äänilevyistä autoihin ja sanomalehtiv...

A good day to die & Haaveiden kääntöraide Neljättä kertaa järjestettävä yhteiskunnallisten elokuvien tapahtuma Kettupäivät houkutteli minut Cinema Orioniin katsomaan kaksi raiteisiin liittyvää lyhytelokuvaa.  Ensin näin Aleksi Pohjavirran dokumentin A good day to die. Se kertoo Billystä, omien sanojensa mukaan Suomen ainoasta junapummista eli ihmisestä, joka matkustaa salaa tavarajunien kyydissä. Amerikassa tämmöinen matkustaminen on ollut ensimmäisistä tavarajunista asti yleistä. Suomessa on ilmeisesti ainakin nykyään muitakin keinoja matkustaa ja etäisyydetkin melko lyhyitä.  Elokuva seuraa Billyn matkaa jostain Imatralle ja takaisin. Matkalla mukana on ohjaaja ja kuvaaja ja muutama graffitimaalari. Matkasta on glamour kaukana: ensin junaa pitää odottaa, sitten väistellä vartijoita, sitten päästä junan kyytiin ja lopuksi ahtaasti tukkikuorman vieressä matkata jonnekin, Billyn sanojen mukaan “ihan sama minne”. Vähän sellaista setämiesten seikkailua, kiinnostavaa tottakai....

  Tyylikkään köyhäilyn taito - Kreivi Alexander von Schönburg Kreivi Schönburgin suku on harjoitellut tyylikästä köyhtymistä ja köyhäilyä jo 500 vuoden ajan. Taannoin heillä oli linnoja, mutta vuosisatojen aikana viholliset ja lopulta toisen maailmansodan jälkeen kommunistit veivät linnat ja rahat.  Kreivi itse oli 1990-luvulla menestynyt lehtimies Berliinissä, ajoi kalliilla autolla, pukeutui muodin mukaisiin vaatteisiin, söi ulkona ja maksoi kuntosalifirmalle kuukausimaksu. Sitten hän sai potkut ja ryhtyi freelanceriksi. Tulot putosivat, mutta hetken totuttelun jälkeen onnellisuus lisääntyi ja stressi väheni.  Näistä omista ja köyhtyneiden sukulaistensa  kokemuksista kreivi on kirjoittanut opaskirjan. Siinä hän käy läpi ihmiselämän, tai ainakin keskiluokkaisen, koulutetun ja eurooppalaisen,  kannalta olennaisimmat asiat: rahan ansaitsemisen, kodin, kuntoilun, auton, lomat, vaatteet, kulttuuritapahtumat, lasten kasvatuksen ja shoppailun. Kullekin näistä elämäna...

Herrojen Houseago, Cave ja Pitt yhteinen taidenäyttely (We) sai avajaispäivänään paljon julkisuutta. Harva tuntee (tai niin luulen ainakin) Houseago, muttta melko moni Cave ja liki kaikki ovat nähneet Pittin valkokankalla tai telkkarissa tai puhelimessaan. Housego on keksinyt yhteisnäyttelyn uudestaan ja pyytänyt kaverinsa mukaan omilla veistoksillaan. Lippujen menekki lienee taattu - onneksi museokortilla pääsin tavallaan ilmaiseksi näyttelyyn.  No, mitä siellä sitten oli? Houseago oli tuonut näyttelyynsä suuria patsaitaan, osa niistä punapuusta moottorisahaveisettyjä (suomessa männystä moottorisahaveistettyjä pidetään maaseudun ITE-taiteena), osa monimukaisemmin rakenettuja ihmishahmoja, olipa siellä iso pöllökin ja koko joukko maalauksia.  Yksikään Houseago teos ei erityisemmin puhutellut minua. Vaikkapa Matti Kalkamon RAW-näyttelyn veistokset olivat vavahduttavampia, ajatuksia ja tunteita herättävämpiä. Houseagon teokset tuntuivat vaativan seurakseen kertomuksia taiteilija...

  Italialaiset ja espanjalaiset ostavat Mäntän asunnot! Vai ostavatko? Miksi ostaisivat? Ilmastonmuutos etenee. Kairon kokouksen epäonnistumisen jälkeen 2,5 asteen lämpeneminen on hyvin todennäkköistä. Se tekee eteläisen Euroopan kesistä tuskallisen kuumia. Kesät ovat siellä jo nyt ahdistavia, 40 asteen lämmöt yleisiä. Samaan aikaan Suomessa on maaseutu pikkukaupunkeineen tyhjenemässä. Asuntojen hinnat ovat romahtaneet ja ovat yhtä halpoja kuin Italian ja Espanjan maaseudulla. Kuumuuspakolaiset voivat ostaa halvalla asunnon ja viettää siellä kesän etätöissä.  Tämä olisi tavallana vastaavaa kuin jo 1800-luvulla brittien ja intialaiset eliitin kesämuutto Delhistä Himalajan viileyteen Shimlaan. Nyt saattaisi olla hyvä idea ryhtyä valmistautumaan ulkomaalaisten kesäasukkaiden vyöryyn. Siihen voisi valmistautua myös varmistamalla, että Baltian läpi saataisiin junat kulkemaan sukkelasti, koska ilmastonmuutoksen pakeneminen lentokoneella on hieman typerää.

Esa Eloranta Roihuvuoren HRH:ssa  Roihuvuoren HRH:ssa eli Hard Rock Housessa järjestetään sunnuntaisin mielenkiintoisia keikkoja. Paikalla on aina East Roots House Band eli nykyisin Tero Pulkkinen (jonka soittotaitoa en väsy ihmettelemään, mies soittaa kitaraa, koskettimia ja haitaria suvereenisti) kavereineen. Aiemmin kokoonpano oli pitkään Janne Haavisto, Tero Pulkkinen, Saara Metsberg, Tuomas Metsberg, Sami Pitkämö.  Ensin House Band soittelee omiaan, yleensä bluesia, tunnin verran. Pienen tauon jälkeen noin kello 20 lavalle nousee päivän vierailija, joka on valinnut kymmenisen omaa lempibiisiä (muiden, ei omiaan).  Tämä on kiinnostava konsepti. On kiva kuulla missä kunkin vierailijan musiikin juuret ovat. Joskus ne ovat ilmiselvät: Jiri Nikkisen tietenkin Beatlesissa. Joskus vähemmän.  Eilen vierailijana oli Esa Eloranta, jolla (kuten kaikilla vierailijoilla) on pitkä ura takanaa ja josta minä en ollut koskaan kuullut. Hänen lempiartistinsa on Bruce Springsteen. ...

  Via Tribunali  Olen jo pitkään, siis jo aikana ennen koronaa, haaveillut Via Tribunalin pitsoista. Ne ovat saaneet niin hyviä arvosteluja ja pizzeriasta leijuu kadulle herkullinen tuoksu. Tänään viimein rohkaistuin ja astuin ravintolan ovesta sisään. Olin nälkäinen eikä Kino Engelin läheltä löytynyt muutakaan paikka syödä ja paeta kylmää säätä.  Via Tribunalin tila on viihtyisä, melko valoisa. Pöytiä on parikymmentä, tarjoilijoita liikuskeli tilassa 7, pizzauunin ääressä hääräsi kaksi kokkia, keittiössä muutama kaveri pilkkoi pizzoihin täytteitä ja koemaisteli ravintolan antimia. Hyvin näyttivät maistuvan.  Hyvin maistui minullekin. Tilasin ainoa tarjolla olevan vegaanipizzan, jonka ainesosat ovat “Vegaaninen Béchamel, Herkkusieniä, punasipulia, Perunaa, Chiliä, Valkosipuliöljyä”. Pizzan pohja oli hyvin ohut, sen reunat pullean pehmeät. Täytteet sopivat erinomaisesti yhteen, kokonaisuus oli pehmeä ja mieto ja samalla chilin ja valkosipulin ansiosta pikantin tulinen...

  The Dybbuk, or between two worlds / Michal Waszynski  Juutalaisessa perinteessä dybbuk on ruumiista irtaantunut sielu, joka valtaa jonkun elävän, usein vastentahtoisesti naimisiin menossa olevan nuoren naisen. Tähän tarinaan perustui tänään Helsingin ensimmäisillä Silent Jewish Film Festivaleila esitetty elokuva vuodelta 1937. Elokuvan juoni käy ilma oheisesta kuvasta.  Elokuva oli erinomainen, hieno esimerkki viime vuosisadan alkupuolen experssionismistä. Erityisesti hääkohtaus on uskomaton kombinaatio Staravinkyn Kevätuhria, elokuvia Metropolis ja Nosferatu. Nerokasta, kulmikasta tanssia, alkuvoimaisia ilmeitä, voimasta musiikkia. Elokuva kannattaa nähdä jo pelkästään tämän yhden kohtauksen vuoksi.  Elokuvasta tuli myös mieleen paljon myöhemmin kuvattu Plan 9 from outer space, koska molemmissa on haustausmaakohtauksia, joissa pahvihautakivet huojuvat.  Historialliselta kannalta elokuva opetti paljon 1800-luvun juutalaisten kulttuurista ja tavoista. Elämä on ...

Laura Lehtola on yhdessä ohjaaja Milja Sarkola dramatisoinut romaaninsa Minä valitsin sinut. Luin kirjan heti tuoreeltaan ja pidin siitä kovasti. Kirja päästi minut sisälle maailmaan, josta en paljon tiennyt eli nuorten lesbojen elämän, onnen ja ongelmien pariin 1990-luvulta aina nykypäivään asti. Lehtolan dialogi on tarkan humoristista, kussakin ajassa olevaa ja silti välttää niin monen nykykirjailijan hotakaismaisuudet.  Odotin siis näytelmältä paljon, toivoin sen olevan vähintääkin kirjan veroinen. En pettynyt. Kirjan tarina ja henkilöt on saatu siirretyksi näyttämölle raikkaina, tunnistettavina. Näyttämön pyörivän lattian avulla kirjan kohtaukset tulevat katsojan lähelle, aina välillä näyttämöllä on menossa useampi kohtaus samaan aikaan, samaan tapaan kuin elokuvissa joskus on valkokankaalla useita kuvia. Erityisesti vaikutuin kohtauksesta, jossa pääosassa oleva lesbopari kohtaa ennakkoluuloja - ne tulevat vastaan pyörivällä näyttämöllä perätysten.  Tarina on seuraavanlain...

  Sodankylä kylässä Kino Laikassa Karkkilassa Sodankylän elokuvajuhlat järjesti jo toista kertaa yhdessä Karkkilan Kino Laikan kanssa leffafestarin. Tarjolla oli kolme elokuvaa aikuisille ja yksi lapsille. Karkkilaan on 63 kilometriä, joten sinne tarvitaan kuljetus, jonka tarjosi Karkkilan kaupunki. Matkan aikana leppoisa kaupunginjohtaja viihdytti elokuvan ystäviä kuntalakiaiheisella tietokilpailulla. En pärjännyt.  Karkkilan ruukkialueelle on remontoitu elokuvateatteri, baareja, kirjasto ja kaupungintalo. Elokuvateatteri on satapaikkainen ja oikein viihtyisä.  Näin kolme elokuvaa. Audrey Diwanin realistinen aborttidraama Happening teki suuren vaikutuksen. Siinä nuori yliopisto-opiskelija huomaa tulleensa raskaaksi 1960-luvun Ranskassa. Abortti on vankilarangaistuksen verran laiton. Opiskelija jää siksi aivan yksin. Hän on päättänyt jatkaa opintojaan, valmistua kirjailijaksi, ja siksi hänen on päätettävä raskautensa. Ystävät eivät auta vaikka ovatkin olevinaan edistyksel...

Millaista on ollut elämä Suomessa 1850-luvulta sisällissotaan asti? Millaista on ollut olla nainen ennen ehkäisyä, miesten hallitsemassa maailmassa? Miten ihmiset sairastivat, miten he käsittivät sairauden, miten selvisivät suruistaan? Miten Suomen ensimmäinen kansalaisopisto perustettiin Espooseen ja miten se sai vaikutteita Tanskasta ja Ruotsista? Lundbergin uusi kirja kertoo kaikista näistä asioista ja paljosta muusta.  Kirjaa voi lukea monella tavalla. Se on ilmeisesti historiallisesti pätevä, joten sitä voi lukea historiallisten faktojen kokoelmana. Sitä voi lukea myös sukutarina, kolmen sukupolven elämän kuvauksena. Kirjaa voi lukea myös kansallishengen ja myös naisten vapautuksen ylistyksenä. Kirja on erinomainen myös aivan vain juonellisena kertomuksena, taitavasti kirjoitettu.  Kirja alkaa kolmen viiden naisen muuttomatkan kuvauksella. He ovat jääneet ilman elantoa Vaasan palon jälkeen 1952 ja päättävät kävellä Helsinkiin työtä etsimään. Matka on vaikea, vain kolme pä...

  The Spy who was left out in the cold / Time Tate Tima Taten kirja The Spy who was left out in the cold kertoo Michal Goleniewskin tarina. Tarina on uskomattomampi kuin yksikään näkemäni agenttielokuva.  Herra G oli puolalainen, joka ryhtyi toisen maailmansodan jälkeen työsktentelemään sekä Puolan että Neuvostoliiton tiedustelupalveluille. Jostain syystä hän ryhtyi lähettämään työssään käsiinsä saamiaan tietoja amerikkalaisille. Hän tiesi, että CIA oli KGB:n soluttama, siellä oli kaksoisagentteja. Siksi G yritti lähestyä FBI:tä ja sen johtoa. CIA kuitenkin sai tiedot haltuunsa ja onnistui pitämään herra G:n olemassaolon salassa KGB:n agentilta. Noin 3 vuoden ajan G lähetti arvokasta tiedustelutietoa CIA:lle, mutta sen jälkeen KGB alkoi päästä hänen jäljilleen. G jätti perheensä Puolaan, matkusti Itä-Berliiniin, otti mukaansa rakastajatterensa ja loikkasi USA:n konsulaattiin. Tämän jälkeen hän paljasti lukemattomia KGB:n agentteja niin Britannian, Israelin, USA:n että Ruotsin ...