Litku Klementti Tavastialla

Litku Klementti ja levynjulkaisukeikka Tavastialla, kiertueen aloitus. Bändi on kaikkiaan huikeassa kondiksessa, soitto sujuu tiukasti Litkun rokkaamista myötäillen. Kappaleet ovat entistä rajumpia, tai ainakin vanhojen tuttujen sovitukset. Uuden levyn biisit ovat loitonneet aiemmassa vaiheessa bändiä vaivanneesta iskelmällisyydestä. Nyt kappaleissa ja niiden esillepanosta on perinteistä rokin vimmaan, Litkun esiintymisessä vaaran tuntua. 

Hommassa ei ole koreografiaa vaan kaikki on odottamatonta, hattu lentää ja laulaja perässä. Kitaristi tarkkailee ja rumpali lyö vimmaista tahtia. Pitkähiuksinen Litku (ja hänen äänensä varsinkin) on kuin Patti Smithin ja nuoren Maija Vilkkumaan synkänkoominen sisarolento. 

Vaikka yhtye soitti muutaman vanhemmankin kappaleen, ne kuulostivat erilaisilta kuin ennen, ennakoimattomilta, juuri siinä hetkessä sovitetuilta, melkeimpä improvisoiduilta, ja juuri siten kuin ne sattuvat lähtemään, niin hyvä oli ja sillä mentiin. Monilla näennäisesti rock-yhtyeillä on naamanilmeitä myöten sama koreografia joka keikalla (vaikkapa Wet Legillä, joka on muutoin ok, mutta robottimaisesti itseään toistava. Litku ei toista, hän leikki lavalla ja yhdessä yleisön kanssa. 

Esiintyminen näillä eväin on väistämättä fyysistä. Välillä bändin oli hidastettava, Litkun istahdettava harmoninsa ääreen. Onneksi yhtyeeltä löytyy hitaampiakin kappaleita. Litkun kunnolla harmillisesti hän ei malttanut rauhoittua. Hän totesinkin, että "näin siinä käy, kun alkaa keski-ikäisenä rokkaamaan". Ja jatkoi. 

 Huikeaa. Menkää keikoille. Jos ette olleet paikalla, niin Instassa on muutama kuvaamani video.