Mane

Maata pitkin matkustavat -ryhmässä Facebookissa moni kysyy miten suunnitella interrail-matka. Kysymys on tavallaan hassu, koska interrail-lipun ideahan on antaa vapaus matkustaa lipun voimassaoloaikana minne ja millon vain, ihan mitä kautta tahansa. Lippu vapauttaa tarkkojen reittien miettimiseltä - toisin kuin vaikka lentokoneella matkustettaessa. Interrail-lipun haltija on vapaa kuin pyöräilijä tai liftari.  Minulla on tapana suunnitella korkeintaan matkani ensimmäiseen päämäärään asti. Esimerkiksi juuri päättyneelle matkalleni suunnittelin reitin Tukholmasta Venetsiaan, mikä on tietenkin triviaalia.  Venetsiasta halusin Palermoon Sisiliaan, mutta reitin päätin vasta Venetsiassa (otin suorimman, yöpyminen Napolissa, koska Barin etc kautta olisi ollut hidasta ja hankalahkoa). Olin myös sairastunut Venetsiassa ja voimani olivat vähissä. Halusin siksi matkustaa pitkään samalla junalla, asua aivan aseman vieressä ja jatkaa vielä toisen päivän matkaani vaihdottomalla yhteydellä....

Hampaiden hyvä kunto pitää hampaat suussa, sydäntaudit loitommalla ja pahan hajun poissa hengityksestä. Siksi on päivittäisen ja huolellisen lankaamisen ja sähköhammasharjauksen (2*2min, yhdellä jalalla seisten) lisäksi käytävä säännöllisesti tarkistuttamassa hampaiden kunto ja poistattamassa hammaskivi, jota kertyy liki jokaiselle ja joka aiheuttaa ientulehdusta. Lukemani mukaan kunnalliseen hammashoitoon on vaikeata saada aikoja, erityisesti jos hampaat vaikuttavat olevan kunnossa ja haluaisi vaan tarkistuttaa tilanteen ja poistattaa hammaskiven. Siksi olen käynyt jo opiskelujeni jälkeen yksityisillä hammasklinikoilla vuodesta 1997 alkaen. Viimeiset 6 vuotta olen käynyt Kampin Sähkötalossa Hygga-klinikalla, joka tunnettiin ennen nimellä Megaklinikka. Valitsin sen alunperin sijainnin vuoksi ja siksi, että heidän tapansa tehdä hommat kerralla loppuun on mieleeni. Ajatus heillä on, että työntekijät eivät odottele asiakkaita vaan asiakkaat odottavat tunnin aikaikkunassa työntekijöiden va...

Tein ennen interrail-matkaani kaksi syömiseen liittyvää päätöstä. Ensinnäkään en söisi (juuri) lainkaan herkkuja, joiksi lasken pullat, kakut, suklaat, jälkiruuat ja muut vastaavat. Toisekseen, söisin päivittäin aamiaisen ja illallisen, mutta en lounasta. Kummatkin päätökset pitivät.  Päätin olla syömättä herkkuja, koska olin joulun aikaan lihonut ja housuni kiristivät niin paljon, että junassa (ja ylipäätään) istuminen oli ikävää. Piti avata housunnappi, mikä on julkisella paikalla noloa. Herkuista kertyy huomaamatta 300-500kcal päivässä, minkä jättäminen pois laihduttaa 300-500 grammaa viikossa.  Herkkujen välttely on helpompaa, kun päättää yhden kerran, ettei syö niitä. Jos sen sijaan pyrkii välttelemään herkkuja tekemällä päätöksen jokaisen leipomon, karkkikaupan, kahvilan ja aterian yhteydessä, niin päivässä joutuu tekemään kymmeniä päätöksiä. Semmoinen päätösmäärä uuvuttaa, matkalla on parempaakin tekemistä kuin tehdä herkkupäätöksiä. Päätökseni piti hyvin. Söin kahdesti...

“Näitä polkuja tallaan kai viimeiseen asti. Jos sä rakkaani seisot mun vierelläin”. Syön lounasta Kallion Sävelessä Hämeentiellä Matin ja Tepon surumielinen laulu seuranani. Ruoka on suomalaista lounasruokaa: salaattia, perunamuusia ja leivitettyä kalaa, juomaksi laihaa mehua. Olen selvästi kotimaassa. Sään perusteella ei tänään Helsinkiä viime viikon Roomasta juuri erottaisi. Lämpötila on suunnilleen sama, aurinkoa ja tihkusadetta vuorotellen, nurmet vihreitä. Suomessa keli hieman jäisempi, ulkoillessa joitakin reittejä ei voi kulkea, suurinta osaa kyllä.  Kävin kävelyllä. Kuuntelin Roman Schatzin Maammekirjaa, jossa Kotimaisten kielten keskuksen kielipolitiikan koordinaattori Matti Räsänen ja kielitieteilijä ja tietokirjailija Janne Saarikivi keskustelivat suomen tulevaisuudesta ja siitä onko suomi kielenä uhattuna ja jos on, niin mitä asialle voisi tehdä. Mielenkiintoinen huomio Saarikiveltä: eliitiltä (yliopistojen ja yritysmaailman osaajat) ei vaadita suomen osaamista tai opet...

  Pidän tilastoista. Erityisesti pidän oman itseni ja tekemisieni tilastoinnista. Vanhat tilastot kertovat elämästäni kauan sitten, hinnoista, liikunnasta, lukemistani kirjoista ja ties mistä.  Interrail-matkani on ohi, joten on aika laatia joitakin satunnaisia tilastoja.   Railplanner-sovelluksen mukaan matkustin junalla noin 3,5 vuorokautta, 7700 kilometriä 6 maassa 25 junalla. Junamatkojeni keskinopeus oli 90km/h. Ajallisesti pisin junamatka oli 10-tuntinen yöjuna Hampurista Baseliin, lyhyin 49-minuuttinen Palermosta lentokentälle Punta Raisiin.  Junien lisäksi matkustin laivalla Turusta Tukholmaan ja Tuhkolmasta Helsinkiin. Menomatka kesti 8,5 tuntia ja paluumatka noin 17 tuntia. Lyhyempi menomatka uudemmalla laivalla oli paljon miellyttävämpi kuin pidempin paluumatka vanhalla laivalla. Laivalla ei ole oikein mitään tekemistä ellei syö ja juo. Syöminen ja juominen on laivalla tolkuttoman kallista, joten aika kuluu pääosin kannella kävellessä ja hytissä luesk...

Joitankin huomioita matkatavaroista matkan lopuksi.  Vaatteita tarvitsee yllättävän vähän. Talvella Tansksassa ja etelämpänä on viileää jopa sisätiloissa. Kävelessä ulkona ja baarissa sisällä istuessa ei tule hiki, joten samaa paitaa voi pitää useamman päivän. Kolme pitkähihaista paitaa riittää oikein hyvin.  Housuja on talvella oltava kahdet pitkät, jotta toiset voi pestä pesulassa. Shortseja ei tarvita.  Paidat voi pestä itsipalvelupesulassa, joita on joka kaupungissa. Käsin paksuja paitoja on työlästä pestä.  Alusvaatteet voi pestä talvellakin käsin, koska ne kuivuvat yön yli, jos ne rullaa pyyhkeen sisään ja puristelee rullaa ennen kuivumaan ripustamista. Kalsareita ja sukkia tarvitaan 4 kumpiakin, jotta useamman päivän matkustamisen aikana on vaihtaa aina puhtaat aamuisin. Pyykinpesujauhetta on hyvä ottaa riittävästi (pari kolme desiä) Suomesta, koska hajusteettomia pesujauheita ei eteläisemmässä Euroopassa tunneta. Jos kengät ovat uudehkot, varakenkiä ei tarvit...

  Kuvittele huone, oikeastaan halli, jossa on 34 suurta valkokangasta. Jokaisella valkokankaalla on video lapsista leikkimässä. Jotkut hyppivät narua Hong Kongin betonisilla pihoilla, toiset laskevat hiilivuorta alas autorenkaassa jossain Aasiassa, kolmannet käyvät lumisotaa Saksassa, neljännet heittevät littanoita kiviä veteen, ja nin edelleen. Leikit ovat erilaisia, mutta kaikissa on jotain samaa. Vilpitön, välitön ilo yhdessä tekemisestä, likunnan ja likkumisen ja oman vartalon käytön riemu, nauru ja hymyt. Kuten näyttelyn yhteydessä näytettävässä videossa sanotaan, aikuisesta katsojasta, että hän ei ehka niinkään katso lasten leikkejä vaan omien muistojensa leikkejä, lapsuuden talvia ja kesiä, ystävia, joihin yhteys on katkennut. Francis Alÿs on belgialainen arkkitehti, kuvataiteilija, performanssitaiteilija ja dokumentaristi. Hän on asunut vuodesta 1986 MeksIkossa ja matkustellut sieltä ympäri maailmaan kuvaamassa lasten leikkejä. Yhdessä muutaman muun taitelljan, leikkaajan, ...

  Ärsyttää, on kireä olo. Kiroiluttaa, manailen itsekseni. Mikään ei vaikuta onnistuvan, tukan takut eivät aukea, olkalaukun solki ei mene kiinni. Jonoissa on minua ennen muita ja he kaikki ovat hitaita, joudun odottamaan kahviani kymmeniä sekunteja kauemmin kuin hermoni tuntuvat kestävän. Mitä on tapahtunut, mihin Palermossa tapaamani rauhallinen, hetkessä elävä minäni on mennyt? Miksi en enää vain tarkkaile jonoa, katsele edellä seisovia ja hymyile? Havainnointiin harmittelun sijaan, siihen en nyt ole psytynyt. Tänään aamulla on ollut erityisen vaikeaa, mutta jo eilen junassa mitättömät asiat ärsyttivät, kiroiluttivat. Väsyttää myös. Ärsytys, turhautuminen, saattaa johtua väsymyksestä. Saattaa olla, että Rooman huono hotelli, kylmyys, turisteeraamisen raskaus talvella, yhdessä pitkien päivittäisten junamatkojen kanssa on vienyt voimani. Olen saattanut myös syödä liian vähän, illalliset ovat matkallani olleet pieniä, lounasta en ole syönyt lainkaan. Kauas on pitkä matka. Vaikutta ...

Matkallani olen yöpynyt laivassa, junassa ja hotelleissa Venetsiassa (5 yötä), Napolissa (1 yö), Palermossa (9 yötä), Taorminassa (4 yötä), Roomassa (2 yötä), ystäväni luona (1 yö), Hampurissa (1 yö) ja Kööpenhaminassa (2 yötä). Hotelleissa siis 24 yötä. Venetsian hotellini Hotel Locanda Salieri oli pettymys. Bookingi.com:ssa se mainosti itseään sisäpihalla, aamiaisella, illallisella ja ties millä. Mikään ei pitänyt paikkaansa: hotellissa oli vain huoneita, ei aamiaista, illallista, sisäpihaa eikä edes henkilökuntaa. Bookingissa annattu puhelinnumero meni vastajaan. Huoneeni oli lämmin, mutta suihkusta tuleva vesi ei ollut. Vettä tuli erittäin vähän. En suosittele tätä hotellia vaikka sen sijainti lähellä asemaa onkin hyvä. Hinta 60€ per yö.  Napolissa majoituin Palazzo Firenzeen,  joka on erinomainen hotelli ja johon mieluusti menen uudestaan. Henkilökunta on ystävällistä, huoneet isot, tukan pystyy pesemään, näkymät parvekkeelta kadut kiinnostavat. Aamiainen kuuluu hintaan j...

“We have pickpockets in the Copenhagen main station”, kuulutti könduktööri junan saapuessa Kööpenhaminaan. Asemalla on siis kahvilan, vessan ja kirjakaupan lisäksi taskuvarkaita. Hyvä tietää! Kävelinkin hotelliini laiturin toisesta päästä käymättä asemalla. Varovaisuus on aina hyvästä.  Junamatka Hampurista Kööpenhaminaan on aina ikävä. Juna on melkein aina myöhässä aivan kuten se oli tänäänkin, mutta tänään uudella tavalla. Juna seisoi laiturilla 20 minuuttia ennen aikataulun mukaista lähtöaikaa, mutta sen ovet olivat kiinni. Yhtäkkiä se  lähti väärään suuntaan 2 minuuttia etuajassa, minkä jälkeen ilmoitustaululle ilmestyi teksti, jonka mukaan juna on myöhässä epämääräisen ajan.  20 minuutin kuluttua juna palasi muina junina takaisin, avasi ovensa, odotti matkustajat sisäänsä ja lähti kohti Kööpenhaminaan. Matka oli samanlainen kuin aina ennenkin: istuimet ahtaat, vessat likaiset ja täynnä graffiteja. Uutuutena vessat olivat matkan aikana ilman mitän selitystä kahden tun...

Kiireetön, hidas aamiainen. Olen ihmetellyt lehdissä, instragrammissa hitaiden aamiaisten evankeliumia. Miksi kukaan viettäisi aamiaisella kauemmin kuin on tarpeen, siis kauemmin kuin aamiaisen syömiseen ja lehden lukemiseen kuluu aikaa? Tosin nykyisin harvalla enää paperilehti aamiaispyödässä on kahvikupin seurana. Netistä lehden lukemiseen menee joko hetki tai iäisyys, linkit vievät mukanaan.   Vaan nyt tällä matkalla olen huomannut hitaiden aamiaisten evankeliumin olevan totta. On sittenkin ylevöittävää istua aamiaispöydässä, lukea ja kirjoittaa. Erityisen ihanaa on aamiaista syödessä, kahvia juodessa, kirjoittaa näitä 20-minuuttisia, sen verran näiden kirjoittamiseen on minulla keskittymiskykyä.  Nyt istun Hampurissa Cafe Uhrlaubissa, 600 askeleen päässä CAB20-kapselihotellistani. Tilasin ja söin kalastajan aamiaisen, Fischerfrühstück, jossa oli erilaisia kaloja, kasviksia, munakasta. Matkalla kun en ole vegaani vaan taannun entiseen ruokavaliooni, johon kuluu myös kalat...

Saksassa on pimeää. Siinä missä Suomessa voi lukea romaania ulkona öisin läpi vuoden, Saksassa mustiin pukeutunut ei illalla langeta varjoaan kadulle.  Hampurin aseman lähellä pimeydessä liikkuu kaikenlaisia hahmoja, osa suoraan, osa muille näkymättömiä polkuja. Hahmot ovat Italian, eriyisesti Rooman jälkeen, jättiläismäisiä, saman kokoisia kuin minä itse. On myös hahmoja, jotka eivät liiku, nukkuvat jo alkuillasta, ehkä päivisinkin, kadulla, tai ovat sammuneet käytettyään neulaansa, imettyään foliosta höyryjä.  Hahmoista huolimatta, tai ehkä juuri hahmojen vuoksi, alue ei tunnu uhkaavalta. Hahmoja liikkuu niin paljon, ettei yksikään heistä uskalla tehdä mitään kenellekään. Suurin osa hahmoista on kiireisiä tai omissa maailmoissaan, tai menossa teatteriin baariin ravintolaan, ettei heille voi tulla mieleen päällekarkaus. Osalle ei selvästi tule mieleen just nyt yhtikäs mitään.  On aina ilo palata Hampuriin. Menomatkalla matka varsinaisesti alkaa Hampurin asemalla Tanskast...

Elokuussa 1987 matkustin (Kyöstin ja Petrin kanssa) junalla Lagosita itään Vila Real de Santo Antoniota kohden. Oli kuuma, junissa ei silloin ollut ilmastointia, mutta niiden ovet sai auki. Istuimme avoimen oven kynnyksellä, pidimme toisella kädellä kiinni junasta, toisella poimimme appelsiineja radanvarren puista. Appelsiinit olivat hyviä, matka sujui hitaasti eikä meillä ollut kiire mihinkään.  Tänä kesänä matkustin junalla saman reitin. Junassa oli ilmastointi, sen ovia ei saanut auki, appelsiinit piti ostaa aseman vierestä hedelmämyyjältä. Juna oli yhä hidas, eikä minulla ollut kiire.  Kirjoitan tätä Deutsche Bahnin ICE-junassa, olemme juuri saapumassa Kasseliin, ulkona näkyy suurimman osan ajasta mustuutta, valon pilkahduksia, juna syöksyy tunneleista toisiin, kulkee laaksojen ja kylien yli silloilla. Junalla on kiire, minulla ei, vieläkään.  Nautin suuresti nopeasta matkanteosta. Tänään matkaa Zürichistä Hampuriin 7,5 tunnissa. Se ei olisi Saksassakaan onnistu...