Elokuun alku: ensimmäinen satanen, Pajatour ja biennaali

Maanantai 31.7.2023

Syntymäpäivä. Sain lahjaksi pyöräilykirjan ja kaksi kynää! Oi ihania. Lounas uudessa vietnamilaisessa, ihanaa lohta, sitten kahville Kahvisiskoille. Illaksi Sivukirjastoon, olin kutsunut kavereita ja heitä tulikin. Ihanaa oli tavata ja jutella. Minä tarjosin Mesi Käpp -suklaita. Aivan ihana syntymäpäivä, kiitos S:n!

Lauantai 5.8.2023

S lähti heti yhdeksän aikoihin maantielenkille. Minä lähdin ensin keräämään Crowdsorsa-sovelluksella pisteitä vuotuisessa pyöräteiden kuntokartoituksessa. Se alkoi kymmeneltä, ja jo 10.55 oli melkein kaikki kerätty, minä sain jokusen kympin.

S oli idässä, lähdin ajamaan takaa. Hän meni Immersbyhyn, minäkin sinne, nopeimmin ikinä vaikka oli Schwarz ja kassissa paljon eväitä ja juomaa. Sain S:n kiinni Sinisen talon kahvilassa Nikkilässä, kahvit ja piirakka, takaisin Kuninkaanmäen kautta. Minä jatkoin keskustaan ja Hietsuun, Sörkassa oli Kallio Block Party, katselin hetken. Tuli 101 km, ensimmäinen yli sadan kilometrin polkaisu tänä vuonna.

Maanantai 7.8.2023

Töissä kuollut käpytikka parvekkeella. Aika erikoista näin keskellä kaupunkia.

Dynamolla Pajatour 2023 eli muiden pyöräpajojen tyyppejä matkalla Turusta Kotkaan. Esittelimme toimintaa, oli kivaa jutella. Lopuksi kävin pyöräilemässä myötätuuleen Kiloon ja sieltä Olarin kautta Isoon Omenaan. Oli tylsää palata metrolla.

Tiistai 8.8.2023

Kävin HAMissa ja kirjoitin seuraavasti:

Helsinki Biennaali, HAM-museo Tennispalatsissa: taidetta, jolla on sanoma, joka on kerrottu tarkalleen teosten esittelyjulisteissa. Helppoa katsojalle, ei tarvitse miettiä, ihmetellä eikä oivaltaa, voi vain olla samaa ahdistunutta mieltä taiteilijoiden kanssa maailman surkeasta tilasta ja kaikenlaisen kolonialismin ja militarismin pahuudesta.

Teokset ovat taidokkaita, niiden tekemiseen on mennyt aikaa ja ahdistusta. Vaan mitä jää katsojalle? Minulle jäi tunne, että tiesin jo tämän kaiken, että taide voisi olla muutakin kuin luento maailmasta, vaikkapa väline oman ajattelun syventämiseen. Ja taide voisi olla tuhmaa, tai ainakin se voisi olla muutakin kuin hyväksyttynä syntyneiden mielipiteiden ja asenteiden kertaamista.

Onneksi museokortti. Muutoin harmittaisi.

Fillaroin kotiin Viikin kautta, vesi oli korkealla. Näin myös merihanhia, ensimmäistä kertaa Suomessa.

Päiväkirjastani vuodelta 2023.