Pakkastammikuu: Cajsan Helmi, Tähtitorninmäki ja vaalikahvit

-

Tiistai 2.1.2024

On kylmä, -15 astetta pakkasta. Pukeuduin tosi lämpimästi, ja sitten tuli kaupassa hiki. Ostin safkaa ja sain kirjoja. Ois vaan nyt jaksettava lukea.

Torstai 4.1.2024

Lämmöt kadonneet talosta. Ainoastaan kylppärissä lämpöä, vedessä ja pattereissa ei ole. Onneksi S:lle on lämpöpeitto ja minulle lämpötyyny. Kyllä me niillä muutaman hetken pärjäämme. Nyt 17,9 astetta. Saapa nähdä, miten nopeasti joku saa lämmöt napsautettua päälle, sillä tuskin kaikki laitteet rikki ovat. Soitan klo 9 lämpöyhtiöön, kun sinne tulevat töihin.

Tiistai 9.1.2024

Kävelin, katselin miltä uusittu Kaisaniemen kahvila näyttää.

Torstai 11.1.2024

Aurinko paistaa, se on kivaa. Kävin Cajsan Helmessä Kaisaniemenpuistossa. Jouduin jättämään nastat hovimestarin pöydän alle. Hieman kallista oli, mutta ihana sisustus ja tunnelma. Illalla sitten Dynamolla pari tuntia kavereiden kanssa. Sekin oli kivaa.

Perjantai 12.1.2024

S lähetti viestin, että on paljon lunta, ja niin näkyy satavan koko ajan lisää. Illalla kävin ensin Rosebudissa lueskelemassa, sitten S:n kanssa pizzapaloja syömässä ja Sivukirjastossa. Hirmuisesti lunta ja jäätä kaikkialla. Liukasta. Kävimme yhdessä saunassa.

Tiistai 16.1.2024

Ulkona -18 astetta, sisällä 20,8. En aio mennä ulos tänään, otan rennosti, ehkä venyttelen. Ulkona kylmä, minä sisällä. Ei hätää, kivaa tämä näinkin.

Perjantai 19.1.2024

Kävin töissä, pari kokousta, ei muuta. Klo 14 ulos kävelylle, kaunis pakkaspäivä, aurinkoa, Tähtitorninmäellä huima luminen maisema. Sitten Sivukirjastoon, jossa luin Jon Fossen kirjaa kolmen tuopin ajan. Illalla katsoimme brittiläistä sarjaa.

Lauantai 20.1.2024

Kävimme vaalikahveilla Cafe Cajsassa. Oli kivaa, sampanjaa saa pöytiin. Ja tarjoilut hyvät. Kivoja koiria. Ilta kotosalla. Luin kirjaa.

Sunnuntai 21.1.2024

Paluumatkalla Kouvolasta jäin bussista Roihuvuoren Hard Rock Housen luona. Siellä soitti Samae Koskinen hyvin, ja oli kavereita. Pari olutta. Kivaa oli, koko päivän.

Keskiviikko 24.1.2024

Illalla kävin auttamassa Roihuvuoren veneen nostamisessa. Ei ollut kovin vaikeaa. Sain 10 000 askelta pitkästä aikaa.

Päiväkirjastani vuodelta 2024.

Kommentit

Lähetä kommentti

Kuukauden suosituimmat

Hyvästi Facebook!

-
Kuva
  Mikä idea on postata keskusteluihin AI:n ajatelmia sanasta sanaan? Mitä se edistää? Tuleeko copy-pastesta parempi mieli kuin ajattelemisesta ihan itse? Onko omaperäisyys kokonaan menneen maailman arvo? Taitaa olla tämän Facebookin paras käyttöpäivä jo auttamattomasti ohi. Vähän tai oikeastaan aika paljon tulee surullinen oli kaiken paskoontumisesta. Vielä enemmän surulliseksi tekee ihmisten eristäytyminen himoihinsa AI:n kanssa keskustelemaan. No, onneksi on Roihuvuori, ystävät, kahvilat, baarit, kirjat (jonkun ihan itse kirjoittamat, ei AI:n käskystä tai käskyttä pusaamat). Vielä voi tavata ihmisiä kasvokkain, nauttia ihmisyyden parhaista puolista eli leikeistä, naurusta, ilosta. Ihmisyys on tärkeämpää kuin AI:n luoma (näennnäinen tai todellinen) tehokkuus. Näillä puhein lopetan tänne kirjoittamisen muutoin kuin Instan kautta kirja-arvoiden ja muiden sellaista myötä. Niihin ei ikinä kukaan mitään kommentoi, joten ei tartte kommenttienkaan vuoksi täällä käydä. Hyvää jatkoa kaikil...
Read more »

Päivien lumo / Karin Pennanen

-
Kuva
Karin Pennasen setä, Markku Pennanen, asui samassa isänsä rakentamassa talossa Helsingissä kuin Karinin vanhemmat kunnes muutti Riihimäelle 39-vuotiaana. Markku oli erikoinen luonne: hyvä lasten kanssa, lahjakas taiteilija, lukio & Sibelius-akatemian ja taideaketemian keskenjättänyt.  Markku oli etäinen, ei tullut sukujuhliin silloinkaan harvoin, kun hänet kutsuttiin. Piti harvakseltaan yhteyttä. Ja sitten hän kuoli tapaturmaisesti.  Kukaan ei ollut käynyt Makun talossa. Kun Karin meni sinne, talo oli yllättäen täynnä Markun tekemää taidetta, kaseteille äänittämiä päväkirjoja, puhelinkeskusteluita, elokuvia, ties mitä. Karin alkoi selvittää loputonta jäämistöä ja samalla tehdä dokumenttielokuvaa, ohjaaja kun on. Markun elämästä neljän vuoden työllä tiivistynyt dokumentti on huikea ja haikea. Markku oli elänyt yksin täyden elämän, tutkinut, piirtänyt, maalannut, ja elättänyt itsensä sanomalehtiä jakamalla öisin. Hänellä ei ollut perhettä, ei puolisoa, mutta hänellä oli vuos...
Read more »

Rokotuksista

-
Kuva
 Olen tavannut ottaa kaikki suositellut rokotukset. Olen myös ottanut rokotukset, joita ei välttämättä suositella otettavaksi, siis silleen että ilmankin pärjää vaikka voi sitten tulla sairaaksi.  koronarokote Eilen otin sitten taas rokotuksen, koska vuosittainen influenssarokotus on saapunut ja työnantajani sellaisen minulle ystävällisesti (ja haluten minun pysyvän tuotannossa!) tarjoaa. Työterveytemme on Mehiläisessä, joka on ostanut Femeda-lääkäriaseman Kalevankadulla. Sinne siis, joskin ensin meni Forumiin, jossa ihmettelin ettei toiseen kerrokseen päässyt ja sinne oli minut kutsuttu. Rokotus onnistu kuten aina ennekin. En tuntenut kipua eikä rokotuksen jälkeen vartin aikana alkanut olo huonontua. Olin tyytyväinen, mutta sitten seuraavana yönä heräsin kuvotukseen, päänsärkyyn ja yleiseen sairaudentunteeseen. Rokotus selvästi toimii!  Pahimmat sivuoireet olen saanut vyöruusurokotteesta. Se vei minut sohvanpohjalle flunssaisen oloisena kokonaiseksi vuorokaudeksi. Kuumek...
Read more »

Everestin tiikeri / Tenzing & Ullman

-
Kuva
Tenzing ja Hillary valloittivat Everestin vuonna 1953. Saavutus oli suuri ja siitä seurannut julkaisuus ja mylläkkä sekoittivat hyvin vaatimattoman Tenzingin elämän. Hän sai palkintoja, mainetta, kunniaa ja mammonaa. Jotain julkisuudesta kertoo, että Tenzingin elämäkerta julkaistiin suomeksi jo vuonna 1955.  Kirja kertoo sankariksi päätyneen miehen elämän. Ennen kuuluisaa vuorenvalloitusta hän (ja myös Hillary) olivat valloittaneet lukuisia vuoria. Englantilaisen retkikunnan mukana he päätyivät korkealle vuoren rinteelle ja sitten toisen parin epäonnistuttua huiputuksessaan saivat mahdollisuutensa. Tästä kaikesta Tenzing kertoo kirjassaan.  Kiinnostavin osuus on tietenkin huipun saavuttaminen. Siitä Tenzing kertoo melkeinpä lakonisesti: oli kaunis sää, Hillary ja hän saapuivat huipulle samasta köydestä kiinnipitäen, Hillary hieman aiemmin, siis pari metriä. Tätä T ei pidä merkittävänä, kuten hän ei pidä omaa kansalaisuuttaan. Huipulla ei uskonnollisten fanaatikkojen harmiksi o...
Read more »

Maailman kauhea vihreys / Benjamin Labatut

-
Kuva
Tiede on kiehtovaa. Tieteilijöiden elämä historian pyörteissä, maanisen luovuuden keskellä, yhteiskunnan muutosten kourissa vasta kiehtovaa onkin. Siksi tieteilijöistä on tapana kirjoittaa teoksia, jotka kertovat miten heidän elämänsä ihmisinä on osa laajempaa yhteiskunnallista kehitystä ja miten poikkeuksellinen lahjakkuus jollain tai joillakin tieteen aloilla ei tee ihmisestä hyvää, jaloa tai edes kovin miellyttävää.  Tällaisia kirjoja, populaaria tiedettä, on kirjoitettu enemmän kuin kukaan ehtii lukea. Silti niitä on kiva lukea sekä viihteenä että oppiakseen. Labatutin kirja on hyvin kirjoitettu, sujuvaa viihdetttä, mutta myös aiheensa perinpohjaisesti käsittelevä. Kirja alkaa ensimmäisen maailman sodan juoksuhaudoista, joissa taistelukaasut tappavat, vammauttavat ja jossa tykistötulen keskellä eräs fyysikko ratkaisee Einsteinin yhtälöt kuukaudessa niiden julkistamisen jälkeen. Samaan aikaan kemisti Haber juonii uusia kaasuja, joista jalostuu myöhemmin hänen sukulaisiaan leirei...
Read more »