Helmikuu: lakko, Stubb, Skafest ja ensimmäinen pyörämatka töihin

-

Perjantai 2.2.2024

Lakko, metro ei kulkenut. Jäimme molemmat kotiin etätöihin. Minulla pari kokousta, niiden välillä kävelin ulkona (liukasta). Töiden jälkeen klo 15 syömään Xenaan, sitten S:n kanssa kävelyä ja Rioon, muutama olut, paljon ystäviä. Kivaa. S kävi saunassa, telkkarista Hiljainen todistaja.

Lauantai 10.2.2024

Kävimme viemässä 19-vuotiaat saappaani Easton suutarille. Sitten hain vaalimateriaalit, kotiin, syömään Itiksen huonoon buffaan ja hain kengät.

Sunnuntai 11.2.2024

Stubbista presidentti. Ei siinä mitään: 51,6 % eli tiukka kisa. Kait ihan ok, jos vaan kestää tylsää yksinäistä hommaansa. Vaaleissa meni hyvin, oli fiksua sakkia, kaikki hoitivat hommansa ihan virheettä, tuttujakin kävi äänestämässä. Palautuksessa oli jonoa ulos asti, sitten Sivukirjastossa pari.

Liki 17 000 askelta, joista vaalipaikalla 7 000.

Lauantai 17.2.2024

Myllyyn S:n kanssa kävellen, siellä 4 × 8 minuuttia voimaa, ja ruokaa sitten Itiksen buffassa. Illalla Skafest 2024 Korjaamolla. Oli hyvää musaa: Valkyrians huikea ja Donna & the Dynamiters myös hyvä, Voimaryhmä ei niinkään. Kössikin oli paikalla, en paljon ehtinyt juttelemaan.

Sunnuntai 18.2.2024

Kaunis aurinkoinen päivä. Metrolla Ruoholahteen, siellä japanilaisia palloja RikiYakissa, sitten kävelyä, ostoksia Verkkokaupassa ja syömään Gandhiin, jossa ruoka oli huonontunut. Ilta meni ensin himassa, sitten HRH:ssa Hanna Pakarinen, ei minun makuuni.

Keskiviikko 21.2.2024

Tulin fillarilla töihin ensimmäistä kertaa pitkän ajan jälkeen. Lunta satoi, oli vaikea nähdä eteensä. Pyörätiet olivat ok kunnossa, kunto itsellä huono, ja kesti 36 minuuttia. Vaan tästä se lähtee.

Fillaroin himaan Viikin kautta. Satoi, mutta oli suht kivaa, 18 km, 1 h 6 min, hitaasti alamäet ja huono kunto.

Torstai 22.2.2024

Fillarilla töihin, satoi, kastuin, 36 min. On hidasta, kun on surkea keli yhä, pitää himmailla, eikä myöskään oikein näe mitään. Illalla Dynamolla Bike Kitchen. Oli kivaa, korjailimme kavereiden kanssa fillareita, muutama olut.

Lauantai 24.2.2024

Nimipäivä: sain Austerin uuden Baumgartner-romaanin ja ihanan kirjanmerkin sydämineen. Kävin salilla ja wattbikeilemässä Myllyssä, syömässä Itiksessä, ja sitten katselimme Omloopin lopun S:n kanssa. Illallinen Kontulan ostarin vietnamilaisessa (eksoottisin paikka sitten Damaskoksen!), hyvää oli, ja oluet Pikkulinnussa, nekin hyviä. Ihana nimipäivä.

Sunnuntai 25.2.2024

S kirjapiirissä, minä ajelin Otaniemeen, sieltä Munkkaan Max's Cafeen (kaksi herkkua ja kahvia), Itikseen lounaalle. Katselin sitten kotona Kuurne–Bryssel–Kuurne-kisaa, kävelin yhdessä S:n kanssa.

Maanantai 26.2.2024

Satoi, kun poljin töihin 45 minuuttia. Töiden jälkeen pelasin flipperiä. Se olikin kivaa, ja sain paljon pisteitä. Uudestaan taas joskus. Fillaroin Kaivarin ja Mustikkamaan kautta himaan tunnin ajan. Pimeää, sumuista, mutta onnellista. Kaunis ilta, rauhallinen kaupunki. Kunto on huono, mutta ehkä se taas paranee.

Tiistai 27.2.2024

Katselin Le Samyn, oli aika kiva, ja naisissa Ahtosalo tuli toiseksi. Se on hieno tulos. Illalla spinningissä kulki aika hyvin: penkistä vedin koko tunnin, 28 minuuttia sweet spottia!

Päiväkirjastani vuodelta 2024.

Kommentit

Lähetä kommentti

Kuukauden suosituimmat

Hyvästi Facebook!

-
Kuva
  Mikä idea on postata keskusteluihin AI:n ajatelmia sanasta sanaan? Mitä se edistää? Tuleeko copy-pastesta parempi mieli kuin ajattelemisesta ihan itse? Onko omaperäisyys kokonaan menneen maailman arvo? Taitaa olla tämän Facebookin paras käyttöpäivä jo auttamattomasti ohi. Vähän tai oikeastaan aika paljon tulee surullinen oli kaiken paskoontumisesta. Vielä enemmän surulliseksi tekee ihmisten eristäytyminen himoihinsa AI:n kanssa keskustelemaan. No, onneksi on Roihuvuori, ystävät, kahvilat, baarit, kirjat (jonkun ihan itse kirjoittamat, ei AI:n käskystä tai käskyttä pusaamat). Vielä voi tavata ihmisiä kasvokkain, nauttia ihmisyyden parhaista puolista eli leikeistä, naurusta, ilosta. Ihmisyys on tärkeämpää kuin AI:n luoma (näennnäinen tai todellinen) tehokkuus. Näillä puhein lopetan tänne kirjoittamisen muutoin kuin Instan kautta kirja-arvoiden ja muiden sellaista myötä. Niihin ei ikinä kukaan mitään kommentoi, joten ei tartte kommenttienkaan vuoksi täällä käydä. Hyvää jatkoa kaikil...
Read more »

Päivien lumo / Karin Pennanen

-
Kuva
Karin Pennasen setä, Markku Pennanen, asui samassa isänsä rakentamassa talossa Helsingissä kuin Karinin vanhemmat kunnes muutti Riihimäelle 39-vuotiaana. Markku oli erikoinen luonne: hyvä lasten kanssa, lahjakas taiteilija, lukio & Sibelius-akatemian ja taideaketemian keskenjättänyt.  Markku oli etäinen, ei tullut sukujuhliin silloinkaan harvoin, kun hänet kutsuttiin. Piti harvakseltaan yhteyttä. Ja sitten hän kuoli tapaturmaisesti.  Kukaan ei ollut käynyt Makun talossa. Kun Karin meni sinne, talo oli yllättäen täynnä Markun tekemää taidetta, kaseteille äänittämiä päväkirjoja, puhelinkeskusteluita, elokuvia, ties mitä. Karin alkoi selvittää loputonta jäämistöä ja samalla tehdä dokumenttielokuvaa, ohjaaja kun on. Markun elämästä neljän vuoden työllä tiivistynyt dokumentti on huikea ja haikea. Markku oli elänyt yksin täyden elämän, tutkinut, piirtänyt, maalannut, ja elättänyt itsensä sanomalehtiä jakamalla öisin. Hänellä ei ollut perhettä, ei puolisoa, mutta hänellä oli vuos...
Read more »

Rokotuksista

-
Kuva
 Olen tavannut ottaa kaikki suositellut rokotukset. Olen myös ottanut rokotukset, joita ei välttämättä suositella otettavaksi, siis silleen että ilmankin pärjää vaikka voi sitten tulla sairaaksi.  koronarokote Eilen otin sitten taas rokotuksen, koska vuosittainen influenssarokotus on saapunut ja työnantajani sellaisen minulle ystävällisesti (ja haluten minun pysyvän tuotannossa!) tarjoaa. Työterveytemme on Mehiläisessä, joka on ostanut Femeda-lääkäriaseman Kalevankadulla. Sinne siis, joskin ensin meni Forumiin, jossa ihmettelin ettei toiseen kerrokseen päässyt ja sinne oli minut kutsuttu. Rokotus onnistu kuten aina ennekin. En tuntenut kipua eikä rokotuksen jälkeen vartin aikana alkanut olo huonontua. Olin tyytyväinen, mutta sitten seuraavana yönä heräsin kuvotukseen, päänsärkyyn ja yleiseen sairaudentunteeseen. Rokotus selvästi toimii!  Pahimmat sivuoireet olen saanut vyöruusurokotteesta. Se vei minut sohvanpohjalle flunssaisen oloisena kokonaiseksi vuorokaudeksi. Kuumek...
Read more »

Everestin tiikeri / Tenzing & Ullman

-
Kuva
Tenzing ja Hillary valloittivat Everestin vuonna 1953. Saavutus oli suuri ja siitä seurannut julkaisuus ja mylläkkä sekoittivat hyvin vaatimattoman Tenzingin elämän. Hän sai palkintoja, mainetta, kunniaa ja mammonaa. Jotain julkisuudesta kertoo, että Tenzingin elämäkerta julkaistiin suomeksi jo vuonna 1955.  Kirja kertoo sankariksi päätyneen miehen elämän. Ennen kuuluisaa vuorenvalloitusta hän (ja myös Hillary) olivat valloittaneet lukuisia vuoria. Englantilaisen retkikunnan mukana he päätyivät korkealle vuoren rinteelle ja sitten toisen parin epäonnistuttua huiputuksessaan saivat mahdollisuutensa. Tästä kaikesta Tenzing kertoo kirjassaan.  Kiinnostavin osuus on tietenkin huipun saavuttaminen. Siitä Tenzing kertoo melkeinpä lakonisesti: oli kaunis sää, Hillary ja hän saapuivat huipulle samasta köydestä kiinnipitäen, Hillary hieman aiemmin, siis pari metriä. Tätä T ei pidä merkittävänä, kuten hän ei pidä omaa kansalaisuuttaan. Huipulla ei uskonnollisten fanaatikkojen harmiksi o...
Read more »

Maailman kauhea vihreys / Benjamin Labatut

-
Kuva
Tiede on kiehtovaa. Tieteilijöiden elämä historian pyörteissä, maanisen luovuuden keskellä, yhteiskunnan muutosten kourissa vasta kiehtovaa onkin. Siksi tieteilijöistä on tapana kirjoittaa teoksia, jotka kertovat miten heidän elämänsä ihmisinä on osa laajempaa yhteiskunnallista kehitystä ja miten poikkeuksellinen lahjakkuus jollain tai joillakin tieteen aloilla ei tee ihmisestä hyvää, jaloa tai edes kovin miellyttävää.  Tällaisia kirjoja, populaaria tiedettä, on kirjoitettu enemmän kuin kukaan ehtii lukea. Silti niitä on kiva lukea sekä viihteenä että oppiakseen. Labatutin kirja on hyvin kirjoitettu, sujuvaa viihdetttä, mutta myös aiheensa perinpohjaisesti käsittelevä. Kirja alkaa ensimmäisen maailman sodan juoksuhaudoista, joissa taistelukaasut tappavat, vammauttavat ja jossa tykistötulen keskellä eräs fyysikko ratkaisee Einsteinin yhtälöt kuukaudessa niiden julkistamisen jälkeen. Samaan aikaan kemisti Haber juonii uusia kaasuja, joista jalostuu myöhemmin hänen sukulaisiaan leirei...
Read more »